Saimme ohjeistuksen ensimmäistä oppimistehtävää varten 13.9. Tehtävänantona oli ideoida, miten voisi lähteä tutkimaan valitsemassamme lööpissä esitettyä asiaa. Lööppi, jonka pohjalta teimme tehtävän, on seuraavanlainen: ”Nyt puhuu naistutkija: ’Meillä on oltava keinoja tutkia kulttuuria!’ – Pitääkö meidän vaieta kulttuurien välisistä eroista?”
Aluksi tehtävä tuntui aika hankalalta ja vaikealta aloittaa, sillä aihe oli mielestämme niin laaja. Lööpistä löytyi myös monta eri kulmaa, kun sitä alkoi pilkkomaan pienempiin osiin. Lähdimme oikeastaan nollasta liikkeelle ja ohjeistus tuntui hieman suppealta. Tämä varmaankin osin siksi, että ”Tutkimuksen voimasanat” oli vielä ensimmäisellä tapaamiskerralla suurimmalla osalla lukematta. Jälkikäteen ajateltuna, olisimme päässeet alkuun helpommin, jos olisimme tehneet selkeän suunnitelman siitä, kuka tekee mitäkin. Olisimme esimerkiksi voineet hetkeksi jakaantua pienempiin ryhmiin ideoimaan heti alussa. Yhdentoista hengen ryhmäkoko on melko suuri, mutta toisaalta toisella tapaamiskerralla totesimme, että tässä samalla oppii uudenlaisesta tavasta opiskella. Toisella kerralla myös jakaannuimme lopulta kahteen ryhmään, joista toinen oli vastuussa diaesityksestä ja toinen blogista.
Aloitimme ensimmäisellä kerralla keskustelemalla aiheesta yleisesti, ja pilkkomalla lööppiä pienempiin osiin. Jokainen sai tuoda esille omia mietintöjään, sekä kulttuurista ja sen tutkimismahdollisuuksista, että muista lööpin herättämistä ajatuksista. Keskustelimme esimerkiksi siitä, mitä kulttuuri pitää sisällään – muun muassa, yhteisöllisyys, kieli, tavat, uskonto/uskomukset sekä lait, säännöt ja normit.
Pohdimme, että kulttuurin tutkimisessa objektiivisena pysyminen on erityisen vaikeaa; kukaan ei ole kulttuurista irrallaan. On vaikeaa tiedostaa, ja päästää irti oman taustan mukanaan tuomista arvoista ja ennakkoluuloista tutkimusta tehdessä. Tämä voi luoda monenlaisia jännitteitä. Kuten vallitsevasta yhteiskunnallisesta keskustelustakin huomaa, jännitteitä aiheuttaa tai jännitteistä voi seurata esimerkiksi rasismia, seksismiä, syyttelyä ja/tai leimautumista kun annetaan tunteiden ja ennakkoluulojen ohjata keskustelua. Tämä näkyy hyvin selkeästi etenkin sosiaalisessa mediassa.
Keskustelumme myös rönsyili moniin suuntiin varsinkin ensimmäisellä tapaamiskerralla, jolloin emme olleet vielä kunnolla perehtyneet tehtävänantoon ja annettuun materiaaliin. Tartuimme esimerkiksi siihen, miksi lööpissä mainittiin juuri ”naistutkija”. Halusiko toimittaja korostaa tutkijan olevan nainen? Jos halusi niin miksi? Keskustelimme tämän aiheen ajankohtaisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on ollut pinnalla niin Finlaysonin alekampanjan, kuin myös ammattinimikkeiden sukupuolittuneisuudesta virinneen keskustelun myötä. Toinen rönsyily vei meidät pohtimaan, olisiko kyseinen tutkija sukupuolentutkimuksen tutkija.. Näistäkin näkökulmista olisi voinut tehdä ihan oman esitelmänsä!
Ryhmänne lööpin aihe kulttuurista on todellakin laaja. Kulttuuri sisältää monenlaisia ala-aiheita ja kulttuurista keskustelu voi viedä eri suuntiin. Pelkästään lööpin perusteella onkin hankalaa tulla yksimieliseen päätökseen siitä, miten tätä aihetta voisi lähteä tutkimaan, etenkin yhdentoista hengen ryhmässä. Mihin pohdintanne päätyi ja miten olette ryhmänne kanssa keksineet tutkia tätä aihetta? Oliko nimikkotutkijan tekstin aihe saatavilla ennen seuraavaa tuntia ja esittelyä? Oliko tutkimuksen valinta tarkastella kulttuuria käsityön näkökulmasta yllätys?
Meidän ryhmämme sai nimikkotutkijan tekstin vasta esittelyn jälkeen. Ryhmämme keino lähteä tutkimaan aihettamme erosi paljon nimikkotutkijamme tekstistä, mutta saimme mahdollisuuden verrata omia lähestymistapojamme ja menetelmiämme tutkimuksen kanssa.
Pieniin ryhmiin jakautuminen on meidänkin mielestä hyödyllinen tapa saada työ tehtyä isossa ryhmässä. Opimme kuitenkin tämän seikan ryhmämme kanssa vasta myöhemmin. Ensimmäisillä ryhmätapaamisilla työskenneltiin koko ryhmän kanssa, mikä aiheutti runsaasti erilaisia näkökulmia ja paljon keskustelua. Ryhmätyössä toimiminen oli ryhmämme mielestä yksi merkittävimmistä kurssin aikana opituista taidoista.
Lööpissä käytetty “naistutkija” sana herätti meidänkin ryhmässä kysymyksiä. Tarkoituksena oli varmaan viitata sukupuolittuneisuuksiin kouluissa, kuten nimikkotutkijan tekstissä onkin mainittu. Aiheenne on ajankohtainen ja kiinnostava!
T. Ryhmä 2 (Natalja, Ann-Chelie)
Kiitos mielenkiintoisesta kommenteista!
Aihe oli todella laaja ja hieman harhaanjohtava, koska tosiaan lööpin perusteella oli nostettu esiin naistutkija, kulttuuri ja ilmi siitä, että kulttuurin tutkimuksessa on ns. ongelma – ”meillä on löydettävä keinoja tutkia kulttuuria”. Lähdimme kuitenkin pohtimaan kulttuurin tutkimusta pohjalta, ”… aiemman tutkimukseen pohjustamat aiheet sisältävät usein jo valmiiksi tehtyä teoreettisia ja käsitteellisiä määrittelyä” (Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E., & Lindblom-Ylänne, S., s. 33). Emme tienneet ennen ensimmäistä tehtävää tarkkaa aihetta, joten oli vaikea määritellä käsitteitä. Lähdimme etsimään aikaisempia tutkimuksia kulttuurista.
Jyväskylän yliopiston sivuilta löysimme mielenkiintoisen artikkelin hiljaisesta tiedosta, mikä on yksi menetelmä kulttuurisessa tutkimuksessa. ”…sen avulla voidaan ymmärtää monia vaikeasti havaittavien hiljaisten signaalien kautta ilmeneviä yhteiskunnallisia ilmiöitä, kuten yllättäen syttyviä protesteja tai yhteisöjen hyvin toimivia käytäntöjä. Hiljaisen tiedon perusta on arjen kokemuksissa (Nuutinen O, n.d). Tiedon puutteessa, yksi menetelmä kulttuurintutkimukseen ei kuitenkaan riittänyt, joten esitettiin hiljaisen tiedon menetelmän lisäksi myös havainnointi, kyselylomake ja diskurssianalyysi. Oli helpotus saada positiivista palautetta Leena Krokforsilta esityksen jälkeen ja odotimme seuraavaa tehtävää.
Kun saimme tietää tutkimuksen aihe, olimme yllättynyt mutta tyytyväisiä että olimme pohtinut diskurssianalyysia. Kriittinen diskurssianalyysi olikin Jaana Kärnä-Behmin tutkimusmenetelmä. Keskustelu nimikkotutkijan kanssa avasi meille uusia tapoja pohtia kulttuuria yhteiskunnassamme sekä tutkia kulttuurisia ilmiöitä.
’Naistutkija’ sana lööpissämme ei kuitenkaan ottanut isoa roolia tutkimusaiheessamme, vaikka olemme keskustelleet paljon asiasta ryhmässämme ja monet kurssilaiset ovat tuoneet esille keskusteluissa. Väitöskirjassaan Kärnä-Behm (2005), esittää sukupuolidiskurssi käsityön representaatiossa perustuvan ajatukseen, jossa tyypillisiä materiaalin valintoja ja toimintatapoja ovat sukupuoliutuneita. Sukupuoliutuneisuus ei ollut Kärnä-Behmin tutkimuksessa keskeinen käsite vaan ylipäänsä diskurssit, josta sukupuolidiskurssi on osa-alue.
Lähteet:
Kärnä-Behm, J (2005) Käsityö Kulttuurisena Kategoriana: Käsityön ja käsityöläisyyden representaatio suomalaisissa päivälehdissä, Yliopistopaino, Helsinki.
Nuutinen, Olli, Hiljainen Tieto, Viitattu 30.10.2017, Saatavissa: http://kans.jyu.fi/sanasto/sanat-kansio/hiljainen-tieto
Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E., & Lindblom-Ylänne, S. (2011) Tutkimuksen Voimasanat, WSOYPro Oy, Helsinki