Month: October 2017

Posted on

Asiaa aineistosta / Vertaisoppiminen digiympäristössä, ryhmä 8

Sara Sintosen, Maj-Britt Kentzin ja Lasse Lipposen tutkimuksessa (2017) tarkasteltiin vertaisoppimista digitaalisessa ympäristössä. Kyseessä on tapaustutkimus, jossa on tarkasteltu kahden 5-vuotiaan pojan Minecraftin pelaamista.

Aluksi lähdettiin selvittämään ainakin seuraavia asioita: miksi tutkimuksen kohdejoukoksi valikoituneet pojat pelaavat Minecraftia, mikä Minecraftissa kiinnostaa ja koukuttaa sekä miten pojat saavat tietoa edetäkseen pelissä. Poikien pelisessio videoitiin ja videonauhaa tarkastelemalla havaittiin pelisessiossa vertaisoppimista. Tämän aineistosta tehdyn havainnon perusteella syntyi uusi, vertaisoppimista koskeva, tutkimuskysymys.

Tutkimuksen aineisto on kerätty syksyllä 2016. Aineisto on kokonaisuudessaan kerätty poikien kotona. Tutkimuksen aineistona ollut poikien videoitu pelisessio oli omaehtoinen ja tutkijoiden mahdollisuus aineiston keruuseen syntyi spontaanisti. Lukemamme artikkelin (Kentz ym., 2017) aineisto käsittää poikien pelisession videonauhoitteen (22:13 min). Lisäksi tutkimuksen yhteydessä on haastateltu poikia. Haastattelut on tehty videoinnin jälkeen. Haastattelua voidaan tässä yhteydessä luonnehtia keskusteluksi, sillä sen avulla pyrittiin tarkentamaan poikien videonauhoitteella käyttämiä termejä. Haastattelua ei siis käytetty varsinaisena aineistona, vaan niiden tarkoituksena oli tukea ja lisätä tutkijoiden ymmärrystä käytettävistä termeistä. Sen tarkoituksena oli. Jatkotutkimuksessa aineistoa kerätään videoinnin ja haastattelun lisäksi myös poikia seuraamalla.

Tutkimukseen osallistuneet pojat käyvät lastentarhaa, johon tutkijoilla ennestään oli kontakteja. Tutkijat olivat alun perin lähestyneet lastentarhaa muussa yhteydessä. Poikien kiinnostus Minecraftiin oli kuitenkin pantu merkillä ja sitä kautta kyseiset pojat valikoituivat tutkimukseen.

Aineiston keräsi kaksi tutkijaa. He analysoivat aineiston alustavasti. Kolmas tutkija kävi tutkimuksen läpi ikään kuin vertaisarvioiden sitä.

Esimerkki videoinnin käytöstä tutkimuksessa:

Tutkijat olivat päättäneet hankkia aineistoa videokuvaamalla poikia pelisession aikana. Aluksi poikia kuvattiin pelihetken aikana edestäpäin. Näin kyettiin esimerkiksi havaitsemaan poikien ilmeet pelin aikana. Kuvakulmaa päätettiin kuitenkin muuttaa niin, että videolle tallentui näkymä tietokoneesta ja tabletista. Oletamme kuvakulman muutoksen johtuneen pyrkimyksestä tallentaa poikien keskinäinen kommunikaatio pelin aikana.

Tutkimuksessa mahdollisuus aineiston hankintaan on siis tarjoutunut spontaanisti. Näkökulmaa on muutettu aineiston keruun aikana, jotta se vastaisi tutkimuskysymykseen. Toisinaan tilaisuuteen kannattaa siis tarttua!

Aineisto:

Kentz M.-B., Lipponen L. & Sintonen S. (2017).  Vertaisoppiminen digitaalisessa
toimintaympäristössä. Tapaustutkimus kahden viisivuotiaan
Minecraft-luomisesta. Kasvatus & Aika 11(1) 2017, 54–68.

Lähde:

Sintonen Sara, puhelinkeskustelu, 18.10.2017.

Arisalo, Airas, Haaranen, Haimivaara, Fleming, Viikki, Varjanne, Kuikka, Numminen, Saarikoski, Kilpeläinen, Äikäs, ryhmä 8

Posted on

Oppimistehtävä 4. Palloryhmä

Aineistosta

Juutin (2013) artikkelin “The Lifeworld Earth and a Modelled Earth” aineistona on Vosniadoun ja Brewerin (1992) tutkimuksessa kerätty haastatteluaineisto ja heidän tekemänsä tutkimus. Haastattelumateriaali koostui yhdysvaltalaisten alakouluikäisten lasten haastatteluista. Vosniadoun ja Brewerin artikkeli on erittäin tunnettu tutkimus, jota on siteerattu yli 1000 kertaa. Lisäksi artikkeli on erittäin hyvin kirjoitettu ja yleisesti hyväksytty. Juuti itse oli törmännyt artikkeliin tehdessään Pro gradu -tutkielmaansa, ja häntä häiritsi huomattavasti tutkimusasetelma ja haastattelumenetelmät. Hän päätti uudelleenanalysoida haastattelutuloksia fenomenologisen eli kokemuksellisen filosofian näkökulmasta. Juuti on omaan artikkeliinsa poiminut Vosniadoun ja Brewerin haastattelututkimuksesta muutamia otteita.

Tutkimusongelmasta

Juuti haluaa osoittaa, että aikaisemman tutkimuksen haastattelut ovat johdattelevia. Vosniadou ja Brewer eivät esimerkiksi antaneet tilaa lapsen omalle kokemukselle vaan asettelivat kysymykset olettaen, että lapset vastaavat tutkijoiden alkuperäisen hypoteesin mukaisesti.

Juutin mielestä ei ole myöskään olennaista opettaa lapselle, että Maa on pyöreä, vaan antaa lapsen itse kokea maailma sellaisena kuin se on. Hän pyrkii tutkimuksellaan tuomaan esille sen, että lapsen kokemusmaailman kautta voidaan opettaa tiedettä. Lasten tiedekasvatuksen ei kuulu lähteä liikkeelle abstrakteista käsitteistä vaan enneminkin tulisi keskittyä käytännöllisiin asioihin. Esimerkiksi vedestä puhuttaessa ei tarvitse mainita sen koostuvan atomeista ja molekyyleistä, vaan keskittyä ennemminkin siihen, miten ja miksi vesi jäätyy.

Ilmiöistä tulisi puhua myös oikeilla termeillä. Esimerkiksi pukemistilanteessa lasta ei tulisi kehottaa laittamaan päälle lämmintä villasukkaa, koska villasukka itsessään ei lämmitä, vaan toimii eristeenä.

Aineistonhankinnan instrumentit

Juuti uudelleen analysoi Vosniadou & Brewerin tutkimuksen aineistoa, jossa hän luokittelee haastattelun aineiston käsityksiin maasta elämismaailman ja mallinnetun maan näkökulmista. Esimerkkejä lasten käsityksistä maasta ovat: Pallomalli, Lasten keinotekoiset mallit Maasta, Levymalli, Neliömalli ja Kahden Maan malli (Maa planeettana ja Maa, jonka päällä ollaan).

Kriittinen pohdinta

Juutin hyödyntämällä aineistolla on erinomaisesti ja täsmällisesti tutkittu ilmiötä. Juutin todistusvoima on ilmiömäinen, hän vakuuttaa lukijansa täydellisesti, jolloin jatkokysymyksiä ei juurikaan nouse.

Toisaalta Juutin tutkimus herättää kysymyksen siitä, voidaanko empiiristä ja teoreettista ulottuvuutta täysin erottaa toisistaan. Jos puhutaan ainoastaan empiriasta ja lähdetään pääasiallisesti kokemuksen kautta liikkeelle, voi tulos olla kaoottinen. Jos taas empiria liitetään teoriaan, voivat tutkimustulokset olla parempia, jolloin tutkittavasta asiasta saadaan laajempi kuva.