Käsityö kultturisena kategoriana/ryhmä 6

Tutkimuksessaan Jaana Kärnä-Behm oli käyttänyt aineistomuotonaan luonnollisia aineistoja.

Luonnolliset aineistot ovat Ronkaisen ja muiden mukaan niitä aineistoja, jotka ovat jo olemassa tutkimuksesta riippumatta, esimerkiksi erilaiset dokumentit, arkistot, mediakirjoitukset ja sanomalehdet (Tutkimuksen voimasanat, 2011, s. 108.)

Kärnä-Behmin tutkimuksen aineistona olivat suurimpien suomalaisten päivälehtien (Helsingin Sanomat, Turun Sanomat, Savon Sanomat, Aamulehti ja Kaleva) käsityötä käsittelevät artikkelit. Aineiston keruu tapahtui keväällä 1999, sekä syksyllä 2001. Kärnä-Behmin aineisto muodostui saatavilla olevista käsityöartikkeleista, sekä niihin liittyvistä kuvista, joita oli yhteensä 136 kpl. Kriteerinä artikkeleissa Kärnä-Behm käytti käsityö -sanan käyttöä, sekä kuvia, jotka ilmensivät käsitöitä. Jaana Kärnä-Behm suoritti aineiston keruun henkilökohtaisesti ja käytti siihen kolme kuukautta molempina jaksoina. Tutkimuksen voimasanoissa Ronkainen ym. puhuvat aineiston riittävyydestä. Heidän teoksessaan mainitaan Jorma Kalelan (2002) toteavan, että aineiston määrä on riittävä, kun tutkija pystyy vastaamaan tutkimuskysymykseensä. (2011, s.116.) Ronkainen ym. Esittävät teoksessaan myös toisen näkökulman aineiston riittävyyteen. Heidän mukaansa Bertaux (1981) on todennut, että aineiston keruun voi lopettaa silloin, kun uusi aineisto ei tuo enää mitään uutta, vaan teemat alkavat toistua. (2011, s.166). Tämän perusteella Kärnä-Behmin aineisto on varsin riittävä, sillä samat teemat alkoivat toistua kirjoituksissa.

Hän analysoi käsityön representaatiota päivälehdissä käsityön tekijyyden, artefaktoiden ja kulttuurisena ilmiönä olemisen lähtökohdista seuraavien tutkimuskysymysten avulla:

-Mitkä ovat käsityöstä kirjoittamisen kontekstit ja käytännöt?

-Mitkä puhetavat ja diskurssit määrittävät käsityötä ilmaisuna, artefaktina, toimijuutena tai tekijyytenä sekä kulttuurisena ilmiönä?

-Millaisia jännitteitä ja millaista julkilausuttua tai implisiittistä käsityön representaatioon sisältyy? (Kärnä-Behm, 2005, s.5.)

Kärnä-Behm valitsi tutkimusmenetelmäkseen kriittisen diskurssianalyysin ja hyödynsi aineiston tarkastelussa kriittistä sisällönanalyysiä.

Tutkimuksen pääotsikko Käsityö kulttuurisena kategoriana merkitsee käsityön artefaktien sekä käsityöhön sisälletyn tekijyyden ja toimijuuden tarkastelua sellaisena ajatus-ja tietorakenteena, joka on tulosta median tavasta puhua ja esittää käsityö (Kärnä-Behm, 2005, s.2.)

Hän oli valinnut tutkimukseen näkökulman, jossa käsityön representaatiota tarkastellaan ilmiön esittämisen kontekstien ja käytänteiden analysoinnin lisäksi diskursiivisesti rakentuvana ilmiönä. Diskursiivisuus viittaa hänen työssään käsitteen käsityö käyttöön ja kulttuuriseen ymmärrykseen, mutta ei ole kuitenkaan sama asia kuin käsityö- käsitteen sisällönanalyyttinen tai käsiteanalyyttinen tutkimus (Kärnä-Behm, 2005, s.3.)

Varsinaista tutkimusongelmaa ei ollut, mutta lähtökohtaisesti Kärnä-Behm halusi selvittää, kuinka käsityö tuodaan esille mediassa. Tutkijatapaamisessa hän nosti esille esimerkiksi käsityön ja taiteen välille muodostuneen eron sekä käsityön sukupuolittuneen kulttuurin.

Ryhmämme mielestä tutkija oli rajannut aiheen onnistuneesti ja päässyt käsiksi tutkittavaan ilmiöön. Kärnä-Behm keräsi aineistonsa valtakunnan kattavalla tasolla, kuitenkin asettamalla tiettyjä kriteerejä artikkeleilleen. Kärnä-Behm puhui mediatutkimuksesta, väitöskirjassaan hän toteaa kuinka mediakulttuurin tutkimuksessa tutkijan käsitys viestimistä ja viestinnän luonteesta vaikuttaa tutkimuksessa valittuun näkökulmaan (Kärnä-Behm, 2005, s.33.) Pohdimme olisiko aihetta voinut lähestyä laaja-alaisemminkin muiden medioiden kautta.

Tutkijatapaamisessa kysyimmekin mitä Kärnä-Behm tekisi mahdollisessa jatkotutkimuksessa ja hän sanoi ottavansa aineiston keruuseen television mukaan. Tämä vaikutti ryhmämme mielestä hyvältä idealta, sillä silloin tavoitettaisiin isommalle ryhmälle kohdistuvat representaatiot. Pohdimme myös olisiko mahdollista ottaa mukaan myös internet ja esimerkiksi käsityö -aiheisia blogeja.

Tutkimuksen aineistona Kärnä-Behm käytti ainoastaan keräämiään artikkeleita. Alla olevat kuvat ovat esimerkkejä hänen hyödyntämistään julkaisuista.

(Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.3.1999)

(Julkaistu Helsingin Sanomissa 15.10.2001)

Lähde:

Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E., & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Tutkimuksen voimasanat. WSOYpro.

Kulttuuri-ryhmä viikko 37-38 (ryhmä 6)

Saimme ohjeistuksen ensimmäistä oppimistehtävää varten 13.9. Tehtävänantona oli ideoida, miten voisi lähteä tutkimaan valitsemassamme lööpissä esitettyä asiaa. Lööppi, jonka pohjalta teimme tehtävän, on seuraavanlainen: ”Nyt puhuu naistutkija: ’Meillä on oltava keinoja tutkia kulttuuria!’ – Pitääkö meidän vaieta kulttuurien välisistä eroista?”

Aluksi tehtävä tuntui aika hankalalta ja vaikealta aloittaa, sillä aihe oli mielestämme niin laaja. Lööpistä löytyi myös monta eri kulmaa, kun sitä alkoi pilkkomaan pienempiin osiin. Lähdimme oikeastaan nollasta liikkeelle ja ohjeistus tuntui hieman suppealta. Tämä varmaankin osin siksi, että ”Tutkimuksen voimasanat” oli vielä ensimmäisellä tapaamiskerralla suurimmalla osalla lukematta. Jälkikäteen ajateltuna, olisimme päässeet alkuun helpommin, jos olisimme tehneet selkeän suunnitelman siitä, kuka tekee mitäkin. Olisimme esimerkiksi voineet hetkeksi jakaantua pienempiin ryhmiin ideoimaan heti alussa. Yhdentoista hengen ryhmäkoko on melko suuri, mutta toisaalta toisella tapaamiskerralla totesimme, että tässä samalla oppii uudenlaisesta tavasta opiskella. Toisella kerralla myös jakaannuimme lopulta kahteen ryhmään, joista toinen oli vastuussa diaesityksestä ja toinen blogista.

Aloitimme ensimmäisellä kerralla keskustelemalla aiheesta yleisesti, ja pilkkomalla lööppiä pienempiin osiin. Jokainen sai tuoda esille omia mietintöjään, sekä kulttuurista ja sen tutkimismahdollisuuksista, että muista lööpin herättämistä ajatuksista. Keskustelimme esimerkiksi siitä, mitä kulttuuri pitää sisällään – muun muassa, yhteisöllisyys, kieli, tavat, uskonto/uskomukset sekä lait, säännöt ja normit.

Pohdimme, että kulttuurin tutkimisessa objektiivisena pysyminen on erityisen vaikeaa; kukaan ei ole kulttuurista irrallaan. On vaikeaa tiedostaa, ja päästää irti oman taustan mukanaan tuomista arvoista ja ennakkoluuloista tutkimusta tehdessä. Tämä voi luoda monenlaisia jännitteitä. Kuten vallitsevasta yhteiskunnallisesta keskustelustakin huomaa, jännitteitä aiheuttaa tai jännitteistä voi seurata esimerkiksi rasismia, seksismiä, syyttelyä ja/tai leimautumista kun annetaan tunteiden ja ennakkoluulojen ohjata keskustelua. Tämä näkyy hyvin selkeästi etenkin sosiaalisessa mediassa.

Keskustelumme myös rönsyili moniin suuntiin varsinkin ensimmäisellä tapaamiskerralla, jolloin emme olleet vielä kunnolla perehtyneet tehtävänantoon ja annettuun materiaaliin. Tartuimme esimerkiksi siihen, miksi lööpissä mainittiin juuri ”naistutkija”. Halusiko toimittaja korostaa tutkijan olevan nainen? Jos halusi niin miksi? Keskustelimme tämän aiheen ajankohtaisuudesta. Sukupuolten tasa-arvo on ollut pinnalla niin Finlaysonin alekampanjan, kuin myös ammattinimikkeiden sukupuolittuneisuudesta virinneen keskustelun myötä. Toinen rönsyily vei meidät pohtimaan, olisiko kyseinen tutkija sukupuolentutkimuksen tutkija.. Näistäkin näkökulmista olisi voinut tehdä ihan oman esitelmänsä!

Posteripäivä – Ryhmä 6 (Kulttuuri)

Kolmantena oppimistehtävänä meidän tuli luoda omasta tutkimusaiheestamme posteri, jolla esitimme muille ryhmille aiheemme. Saimme nopeasti kaikkia miellyttävän ajatuksen toteuksesta. Päädyimme käyttämään canva.com -sivustoa ja lopputuloksesta tuli mielestämme ajatuksia herättävä sekä provosoiva.

Koemme että ryhmässämme on hyvä tekemisen meininki ja se näkyy tuotoksissamme. Kärnä-Behmin tutkimuksen yhtenä ydinajatuksena oli käsitteiden avaaminen ja representoimme sitä posterissamme. Kirjasimme ylös väitöskirjaa apuna käyttäen keskeisimmät käsitteet ja valmistauduimme selittämään ne muille ryhmille. Valitsimme pinkin taustan ja naishahmon edustamaan stereotyyppistä ajatusta käsityöstä ja toivoimme sen herättävän ajatuksia sekä keskustelua.

Posterin esittelyssä aihe poikikin mielenkiintoisia mielipiteitä käsityöstä käsitteenä sekä sen nykymerkityksestä. Keskustelu ohjautui nopeasti käsityön sukupuolittuneeseen kulttuuriin   ja saimme jatkoa ajatellen uusia kiinnostavia näkökulmia etenkin varhaiskasvatukseen.

Käsityön tutkimus kulttuurintutkimuksen ja mediakasvatuksen näkökulmasta/Ryhmä 6

Saimme tiivistelmän Jaana Kärnä-Behmin väitöskirjasta, jonka aiheena oli kulttuurintutkimuksen näkökulma käsityön tutkimukseen. Olimme pohtineet kulttuurin tutkimusta aivan eri lähtökohdista, ja yllätyimme aiheesta. Tapasimme ryhmän kanssa pohtiaksemme tätä uutta näkökulmaa tutkimuksesta sekä miettiäksemme kysymyksiä tulevaa tutkijatapaamista varten.

Huomasimme olevamme edelleen laajan aiheen parissa.  Väitöskirjan tiivistelmä sisälsi paljon meille vieraita käsitteitä, joista keskustelimme tutkijan kanssa tapaamisen yhteydessä. Tutkimuksessa olikin keskeistä esitellä ja avata kulttuurin tutkimuskentän käsitteitä. Tiivistelmässä käsiteltiin myös käsityöstä kirjoitettujen tekstien ja otettujen kuvien esittämisen tapaa.

Yksi tavoite tutkijatapaamisessa oli selvittää tiivistelmästä meille epäselväksi jäänyt tutkimusongelma. Tässä tapauksessa tutkimus perustui lähdeaineiston tarkasteluun, joten varsinaista tutkimusongelmaa ei ole. Sen sijaan aineisto ja näkökulma rajaavat kohdetta. Tapaamisen aikana meille selvisi keskeisimpänä tutkimuskysymyksenä se, miten käsityötä osana kulttuuria representoidaan eli esitetään Suomen luetuimmissa päivälehdissä. Tutkimuksen aineistona toimi vuoden 1999 syksyllä ja vuoden 2001 keväällä viidessä luetuimmassa päivälehdessä julkaistut käsityötä koskevat artikkelit ja kuvat. Tutkimusmenetelminä olivat kriittinen diskurssianalyysi ja sisällönanalyysi.

Tässä tutkimuksessa kriittinen diskurssianalyysi viittaa kielen käyttöön yhteiskunnallisena käytäntönä nimenomaan sovellettuna mediakasvatukseen. Sisällönanalyysi on tieteellinen metodi, joka pyrkii päätelmiin erityisesti verbaalisesta, symbolisesta tai kommunikatiivisesta datasta.

Tapaamisessa nousi esille käsitöiden arvostaminen ja arvottaminen valtamediassa. Ymmärsimme medialla olevan paljon valtaa siinä, mitä käsitöitä pidetään arvokkaina tai poikkeavina (esim. pipoja virkkaavat pojat) ja mitkä näin ollen nostetaan esille. Pohdimme myös sitä, mitä käsityö on taiteeseen verraten, mitä eroa niiden välillä on. Kärnä-Behm mainitsi esimerkin: miksi käsityönäyttelyistä kertovissa jutuissa usein keskitytään itse tuotoksen tekoprosessiin ja materiaaliin, eikä sitä arvostella taiteena toisin kuin esimerkiksi maalaukset.

Keskustelimme myös lööpin otsikosta ”Nyt puhuu naistutkija”. Miksi tässä haluttiin korostaa tutkijan olevan nainen? Tämä otsikko lähinnä huvitti tutkijaamme.  Yliopistolla on paljon naistutkijoita, mikseivät he myös puhuisi tutkimuksistaan? Kärnä-Behm kertoi, että mediassa nostetaan helposti esiin niin pipoja virkkaavat pojat kuin seppänä työskentelevät naiset, koska nämä sotivat perinteisiä sukupuoliroolikäsityksiä vastaan.

Seuraavaksi ryhmämme tehtävänä on tutustua tarkemmin diskurssianalyysiin perehtymällä Kärnä-Behmiltä saamaamme materiaaliin.

 

Lähteet

Haastattelu, Jaana Kärnä-Behm: 10.10.2017, Helsingin yliopisto

Kärnä-Behm, J. (2005) Käsityö kulttuurisena kategoriana. Käsityön ja käsityöläisyyden representaatio suomalaisissa päivälehdissä (Kotitalous- ja käsityötieteiden laitoksen julkaisuja 15). Helsingin yliopisto.

Fairclough, N. (1995a.) Critical Discourse Analysis. London: Longman.