Ympäristö, rakennukset ja muotoilu-soveltava ryhmäkerta

En päässyt paikalle ryhmäkerralle Helsingin kaupunginmuseoon, jonne osa ryhmästämme oli suunnitellut erinomaisia toimintatuokioita. Sain korvaavaksi lisätehtäväksi lukea tuokiosuunnitelmia Moodlessa ja kommentoida niitä aiheen pohjalta.

Ryhmien tehtävät jakautuivat Senaatintorille ja Kaupunginmuseon tiloihin. Senaatintorilla useampi ryhmä kierteli rakennuksia havainnoiden ja niistä kuvia ottaen. Kuvia saatettiin sitten käyttää oman kuvittamisen pohjana, tai niistä keskusteltiin. Arkkitehtuurikasvatuksen näkökulmasta nousee kysymyksiä, kuten ”Mikä merkitys rakennetun ympäristön laadulla on yhteiskunnan hyvinvoinnille?” Itseäni mietitytti kysymys, ”Mikä on vastuumme rakennetusta ympäristöstä ja kuinka oma toiminta vaikuttaa siihen?” (Suomen arkkitehtiliitto SAFAn sivulta) http://www.safa.fi/fin/safa/arkkitehtuurikasvatus/

Senaatintorilla saattoi myös valokuvasuunnistaa, jopa vanhojen arkistosta etsittyjen kuvien avulla ja koettaa löytää saman paikan nykyisessä asussaan. Suomalaiseen kulttuuriperintöön tutustuttiin keskustellen vaikkapa siitä, mihin tarkoitukseen rakennus oli alunperin rakennettu ja mihin sitä nykyisin käytetään. Jos suomalainen kulttuuriperintö kiinnostaa, aiheesta löytyy lisää tietoa sivulta http://www.kulttuurinvuosikello.fi/

Löytyypä  samalta sivulta myös vieraiden kulttuurien juhlien kuvauksia ja uudempiakin juhlia, kuten kansainvälinen naistenpäivä 8.3.

Kaupunginmuseossakin tutkittiin arkkitehtuuria. Ohjelmassa oli muovailemalla, piirtämällä, seikkailemalla ja sokkona pareittain kulkemalla tapahtuvaa ympäristöön tutustumista. Hauska tehtävänanto, jossa lapset etsivät ja kuvaavat ryhmissä tableteilla tiettyä geometrista muotoa museon sisältä jäi mieleen matematiikkaan eriyttävänä havainnointitehtävänä. Suomen muotoilukasvatusseuran SUOMUn sivuilla https://muotoilukasvatus.info/  lapset tekevät romuista luovia koneita tulevaisuuden tarpeeseen, kuten merestä roskia poistavan sukellusveneen. Myös museossa oli romuaskartelua: tehtiin yhteinen aikakone, jossa oli tietty rytmisyys. Tämäkin matematiikan alueesta tuttu käsite.

Vielä lähemmäs kestävän tulevaisuuden teemoja (ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja inhimillinen kestävyys) päästiin kiinnostavassa työpajassa, jossa opiskelijat rakensivat ryhmissä itse tekemistään (pienoismalli) unelmakodeista tulevaisuuden yhteisön. Työpajan paikaksi oli valittu 1940-luvun huone ja osallistujat viritettiin aiheeseen kysymällä, mitä he pitävät välttämättömänä hyvään elämään. Kun ajatellaan, mitä 40-luvulla pidettiin välttämättömänä ja mitä nyt, niin… olisin halunnut osallistua tähän työpajaan!

Muutamia hauskoja ideoita vielä: patsasleikki Aleksanterin patsaalla ja lasten kotien lempiyksityiskohtien yhdistäminen yhdeksi uudeksi kodin kuvaksi.

Itselleni uutena asiana tästä kokonaisuudesta oli ns. ympäristötaide. Ympäristötaiteen päämääränä on kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn asiaan. Teos voi olla paikoillaan vain vähän aikaa. Raumalla oli toteutettu autioitumassa olevan talon puutarhan käyttöönotto koulujen väliaikaiseksi oppimisympäristöksi. Ensin yksi koulu sitoutui projektiin taiteilija Päivi Raivion kanssa, pihaa kunnostettiin ja sinne istutettiin kasveja. Unohtunut talo sai samalla näkyvyyttä ja sen tulevaisuus tuli ihmisille ajankohtaiseksi. Toinenkin koulu alkoi hyödyntää kunnostettua pihaa kuvaamataidon ja liikunnan tuntien oppimisympäristönä, jolloin projektista tuli todella yhteisöllinen. http://nurkantakana.fi/taidetta-salaisessa-puutarhassa-vinkit/

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *