Ympäristö, rakennukset ja muotoilu-soveltava ryhmäkerta

En päässyt paikalle ryhmäkerralle Helsingin kaupunginmuseoon, jonne osa ryhmästämme oli suunnitellut erinomaisia toimintatuokioita. Sain korvaavaksi lisätehtäväksi lukea tuokiosuunnitelmia Moodlessa ja kommentoida niitä aiheen pohjalta.

Ryhmien tehtävät jakautuivat Senaatintorille ja Kaupunginmuseon tiloihin. Senaatintorilla useampi ryhmä kierteli rakennuksia havainnoiden ja niistä kuvia ottaen. Kuvia saatettiin sitten käyttää oman kuvittamisen pohjana, tai niistä keskusteltiin. Arkkitehtuurikasvatuksen näkökulmasta nousee kysymyksiä, kuten ”Mikä merkitys rakennetun ympäristön laadulla on yhteiskunnan hyvinvoinnille?” Itseäni mietitytti kysymys, ”Mikä on vastuumme rakennetusta ympäristöstä ja kuinka oma toiminta vaikuttaa siihen?” (Suomen arkkitehtiliitto SAFAn sivulta) http://www.safa.fi/fin/safa/arkkitehtuurikasvatus/

Senaatintorilla saattoi myös valokuvasuunnistaa, jopa vanhojen arkistosta etsittyjen kuvien avulla ja koettaa löytää saman paikan nykyisessä asussaan. Suomalaiseen kulttuuriperintöön tutustuttiin keskustellen vaikkapa siitä, mihin tarkoitukseen rakennus oli alunperin rakennettu ja mihin sitä nykyisin käytetään. Jos suomalainen kulttuuriperintö kiinnostaa, aiheesta löytyy lisää tietoa sivulta http://www.kulttuurinvuosikello.fi/

Löytyypä  samalta sivulta myös vieraiden kulttuurien juhlien kuvauksia ja uudempiakin juhlia, kuten kansainvälinen naistenpäivä 8.3.

Kaupunginmuseossakin tutkittiin arkkitehtuuria. Ohjelmassa oli muovailemalla, piirtämällä, seikkailemalla ja sokkona pareittain kulkemalla tapahtuvaa ympäristöön tutustumista. Hauska tehtävänanto, jossa lapset etsivät ja kuvaavat ryhmissä tableteilla tiettyä geometrista muotoa museon sisältä jäi mieleen matematiikkaan eriyttävänä havainnointitehtävänä. Suomen muotoilukasvatusseuran SUOMUn sivuilla https://muotoilukasvatus.info/  lapset tekevät romuista luovia koneita tulevaisuuden tarpeeseen, kuten merestä roskia poistavan sukellusveneen. Myös museossa oli romuaskartelua: tehtiin yhteinen aikakone, jossa oli tietty rytmisyys. Tämäkin matematiikan alueesta tuttu käsite.

Vielä lähemmäs kestävän tulevaisuuden teemoja (ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen ja inhimillinen kestävyys) päästiin kiinnostavassa työpajassa, jossa opiskelijat rakensivat ryhmissä itse tekemistään (pienoismalli) unelmakodeista tulevaisuuden yhteisön. Työpajan paikaksi oli valittu 1940-luvun huone ja osallistujat viritettiin aiheeseen kysymällä, mitä he pitävät välttämättömänä hyvään elämään. Kun ajatellaan, mitä 40-luvulla pidettiin välttämättömänä ja mitä nyt, niin… olisin halunnut osallistua tähän työpajaan!

Muutamia hauskoja ideoita vielä: patsasleikki Aleksanterin patsaalla ja lasten kotien lempiyksityiskohtien yhdistäminen yhdeksi uudeksi kodin kuvaksi.

Itselleni uutena asiana tästä kokonaisuudesta oli ns. ympäristötaide. Ympäristötaiteen päämääränä on kiinnittää huomiota johonkin tiettyyn asiaan. Teos voi olla paikoillaan vain vähän aikaa. Raumalla oli toteutettu autioitumassa olevan talon puutarhan käyttöönotto koulujen väliaikaiseksi oppimisympäristöksi. Ensin yksi koulu sitoutui projektiin taiteilija Päivi Raivion kanssa, pihaa kunnostettiin ja sinne istutettiin kasveja. Unohtunut talo sai samalla näkyvyyttä ja sen tulevaisuus tuli ihmisille ajankohtaiseksi. Toinenkin koulu alkoi hyödyntää kunnostettua pihaa kuvaamataidon ja liikunnan tuntien oppimisympäristönä, jolloin projektista tuli todella yhteisöllinen. http://nurkantakana.fi/taidetta-salaisessa-puutarhassa-vinkit/

 

Kestävä kehitys ja animaatio

iPadilla animointi sujui animointisovelluksella.

Teimme ryhmänä animaatioharjoituksen kestävästä kehityksestä. Tarinassa jalkapallo osuu miehen puhelimeen, joka menee rikki. Mies toimii kestävästi: menee korjaamolle, jossa puhelin korjataan. Lopuksi aplodit. Saimme inspiraatiota YK:n vuoden 2030 maailman tulevaisuuden tavoitteista kootusta animaatiosta https://maailmankoulu.fi/agenda2030/

YK:n 17 tavoitetta kestävään tulevaisuuteen ovat sosiaalisia (yhdenvertaisuus), taloudellisia (hyvinvointi), ekologisia (ympäristön kestävä hyödyntäminen) ja kulttuurisia (kulttuurien rauhanomainen rinnakkaiselo). Syksyllä 2018 olin yiopiston kurssilla ”Kiertotalouden keksinnöt koulussa”, jossa tehtävänä oli tiivistää varhaiskasvatussuunnitelman 2016 sisällöt ydinhavainnoksi:

Ydinhavainto varhaiskasvatuksen näkökulmasta kestävyysteemaan 

Varhaiskasvatus perustuu elämän, kestävän elämäntavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä ihmisarvon loukkaamattomuuteen. Vuorovaikutuksen avulla siirretään tärkeinä pidettyjä arvoja seuraavalle sukupolvelle. Lapset oppivat arvioimaan kriittisesti toimintansa vaikutuksia toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä ja toimimaan kestävällä tavalla. Ihmisenä kasvun pyrkimyksenä on mm. totuus, oikeudenmukaisuus ja rauha. Lapsen oikeus huolenpitoon ja suojeluun, oikeus oppia leikkien ja iloita oppimastaan, asettaa haasteen tavalle, jolla ilmastonmuutosta käsitteleviä oppimiskokonaisuuksia käsitellään. 

Lähteet: https://www.oph.fi/download/179349_varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2016.pdf 

Viitattu 5.11.2018

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 19.12.2018 astui voimaan 1.1.2019. Tämä asiakirja kuvaa erillistä ympäristökavatusta (tutkin ja toimin ympäristössäni) sivulla 47 vielä tarkemmin:

”Ympäristökasvatuksella edistetään kestävään elämäntapaan kasvamista sekä siinä tarvittavien taitojen harjoittelemista. Näitä käytännön taitoja ovat esimerkiksi roskaamaton retkeily, kohtuullisuuden ja säästäväisyyden opettelu, ruokailuun liittyvä vastuullisuus, energian säästäminen sekä jätteiden vähentäminen esimerkiksi kierrätyksen, tavaroiden korjaamisen ja uudelleenkäytön avulla. Samalla lapsia ohjataan kiinnittämään huomiota tekojen vaikutuksiin.”

Lähde: https://www.oph.fi/download/195244_Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet19.12.2018.pdf

Viitattu 5.3.2019.

SITTEN TÖIHIN!

Tuosta keltaisen hahmon näköisestä kuvakkeesta siirrytään animointiohjelmaan.

Aloitimme kertomuksen hahmottelulla.  Teimme taustan, hahmot ja lavasteet. Kuvaaminen tapahtui yksi kuva kerrallaan. Samaa kohtausta oli hyvä ottaa 2-4 kuvaa, jotta liike ei ole liian nopea ihmissilmälle havaita. Lähellä olevat kohteet kuvattiin suurempina, kauempana olevat pienempinä. Esimerkiksi lähestyvä hahmo voitiin kuvata aluksi pienenä, lopuksi isompana. Esikatselimme kuvaamaamme ja monistimme joitain ruutuja sovelluksen ”duplicate” -toiminnolla. Näin animaatiomme vauhti saatiin säädettyä sopivaksi. Kun videointi oli valmis, valitsimme ääniefektit ja taustamusiikin. Olipa luovan hauska projekti!

Jos ei ole välineitä (käytimme Ipadin sovellusta)  tehdä monen kuvan animaatioita, voi tehdä kynäanimaation, jossa on kaksi vaihtuvaa liikettä.

Kynä-animaation kansilehti

Otetaan paperisuikale ja kynä. Taitetun paperin sisäsivulle piirretään kuva, joka piirretään läpi paperin ”kansilehdelle” pientä muutosta lisäten, kuten käden asento, silmän sulkeminen. Kansilehti rullataan kynän ympärille ja kynää edestakaisin pyörittämällä kuva näyttää liikkuvan.

 

 

 

 

 

 

Vesiväritekniikoita

Koetimme ryhmässä sekoittaa kolmea eri sävyä violettia. Tämä oli yllättävän

Violetista tuli helposti rusehtavaa.

vaikeaa, mikä on syytä huomioida, jos tekee vastaavaa lasten kanssa.  Värit syntyvät maalatessa vesikuppiin kuin vahingossa, eikä niiden sävyyn tule kiinnittäneeksi huomiota. Maalaustekniikoista pitää varmasti keskustella lasten kanssa ennen kuin aloittaa, ettei tehtävä karkaa käsistä. Sivellin tulisi kastelun jälkeen ”niistää” vesikupin reunassa. Värinappiin sivellintä pyörittelemällä saa eniten väriä siveltimeen, jolloin välttyy jatkuvalta vesikupilla vierailulta ja väri siirtyy varmemmin paperiin eikä vesikuppiin. Värin vaihtuessa sivellin huuhdotaan vesikupissa kunnolla. Eri värejä sekoittamalla

Kuulamaalaus. Pyörivä kuula levittää värin kun alustaa kallistellaan. Maali saisi olla aika paksua että se tarttuu kuulaan hyvin.

muodostetun värin kokeiluun on hyvä käyttää erillistä paperia.

Uutuutena minulle olivat monet vesivärimaalauksen tekniikat, kuten kuivaa-kuivalle, märkää-kuivalle, kuivaa-märälle ja märkää- märälle. Olen niitä varmaan joskus toteuttanut, mutta en tietoisesti. Kaikista tuli hyvin erilainen jälki paperiin. Kokeilimme myös sivellinpainantaa ja kuulamaalausta. Toiset ryhmät mm. laveerasivat ja tekivät roiskemaalausta. Joidenkin ryhmien yhteistyöt olivat hyvin taiteellisia. Tällainen yhdessä taiteen tekeminen onkin hyvä yhdessäolon muoto.

 

Ryhmämme harjoitus vesivärimaalaustekniikoista.
Helposti toteutettava näyttävä tekniikka havainnointipäiväkodista. Lapsi laittoi maalauksen päälle muovikalvon, josta tuli kuivuessa maalaukseen marmorimainen pinta. Syntynyttä maalausta käytettiin taustana, johon leikattiin ja liimattiin lumiukko.
Lapseni tekemä akvaario. Vesi on värjätty elintarvikevärillä. Paperikalat eivät pysyneet hengissä kovin pitkään.

Kuvasta kuvaan-tekniikka

Taidenäyttelyä voi työstää vaikkapa maalaamalla näkemästään kuvasta muistin varaisen  tai valokuvaan perustuvan kuvan. Tämä on taiteen vuorovaikutuksellisuutta: tällainen kuvasta tai kuvan osasta maalattu kuva kertoo siitä, mihin katsoja teoksessa kiinnittää huomionsa. Tärkeää on muistaa merkitä alkuperäisen teoksen tiedot kuvan yhteyteen.

Oppitunnilla harjoittelimme vesiväritekniikoita ja toteutimme kuvasta kuvaan -teoksen hiukan toisenlaisella tekniikalla: Kuvasta haettiin suuria linjoja. Nämä  luonnosteltiin paperille maalarinteipillä. Sitten kuvasta maalattiin oma näkemys teippien päälle. Lopuksi teipit poistettiin.

Venny Soldan-Brofeldt: Pojat luodolla, 1898. Alkuperäinen on kuvakortti.
Soldan-Brofeldtin ”Pojat luodolla” (1898) innoittama vesivärimaalaus, jossa tutkitaan viivoja, pisteitä, pintoja, syvyysvaikutelmaa, katseen kohdistumista, kontrasteja ja värien valintaa.

Analysoin seuraavassa Venny Soldan Brofeldtin Pojat luodolla (1898)  kuvasta-kuvaksi -tekniikalla tekemääni maalausta suhteessa alkuperäisteokseen, josta tehdystä kuvakortista otin kuvataidetunnilla valokuvan. Alkuperäisessä kuvassa katse kohdistuu pisteeseen: aurinkoon, joka paistaa horisontissa. Yritin erottaa kuvassani taivaan ja meren horisontaalisten ja vertikaalien viivojen avulla, mutta aurinkoni ei erotu yhtä hyvin kuin alkuperäisteoksessa. Brofeldt on luonut auringonpaistetta kuvaan värisävyin: auringon puoleiset sävyt ovat heleämpiä kuin varjon puoleiset. En onnistunut tässä yhtä hyvin, maalaukseni on kokonaisuutena varsin vaalea.  Alkuperäismaalauksessa aaltojen liikettä kuvaavat viivat. Myös paikallaan pysyvän kallion uurteet on kuvattu hyvin erottuvina viivoina. Etualan kalliopoukamassa vesi ei liiku vaan pysyy melkein paikoillaan. Tämä on kuvattu pienin kuopin, jotka on taitavasti varjostettu veden pinnalle.

Lopullinen versio Soldan Brofeldtin (1898) teoksesta Pojat luodolla.

Käytin varmasti paljon vähemmän aikaa oman versioni maalaamiseen kuin taiteilija. Vesiväreillä oli vaikea saada riittävän tumma värisävy meren aalloille ja varjopaikan kallioille. Hahmotin mielestäni aika hyvin perusmuotolinjat. Pojat etualalla onnistuivat hyvin.  Liika kritiikki ei kuitenkaan ole tarpeen. Kuten kuvaamataidonopettajani yläasteella sanoi, tärkeää on, että käden jälki näkyy työssä. Tämä on hyvä muistaa myös lasten töitä tarkastellessa. Parempi on iloita maalamisen ja värien riemusta kuin etsiä töistä virheitä. Tekniikan opetteluvaiheessa ei voi onnistua täydellisesti, ja kuvasta kuvaan tehty teos on aina jonkinlainen arvio alkuperisestä, ei sen kopio.