Kiasman näyttely oli nimeltään meno paluu. En sattunut ottamaan kuvaa näyttelyn päätähdestä, tölkeistä tehdystä lautasta jolla taiteilija oli matkustanut Viroon. Ruokakin voidaan asetella taiteellisesti lautaselle: Virossa syömäni jälkiruoka.
Piirtäminen on näkemisen oppimista.
Huomiokyvyn säätelyä siinä mielessä. Pikkulapsilla silmä-käsi koordinaatio kehittyy, tuntoaisti auttaa ja usein lapsi maistaa huomionsa kohdetta. Kävimme ryhmänä Kiasmassa aistikylvyssä. Saimme kosketella, haistella, kuulostella ja maistella kiviä, käpyjä, jääpaloja, pakastepuolukoita, mangososetta, jauhoa ja metallipalloja. Ajatuksena oli, että käsittäisimme, miten lapsi kokee maailman: hän kokee asioita ensimmäisen kerran elämässään. Silmämme peitettiin unimaskilla ja siten sokkona, käsin kosketellen ja kuulostellen nämä materiaalit olivat yllättävän kiehtovia.
Saimme ohjeita museohenkilökunnalta lasten museokierroksen suunnitteluun: Kierros lapsiryhmän kanssa kannattaa suunnitella etukäteen. On hyvä katsastaa vain
muutama teos kerrallaan. Liikkumisen tavat tulee sopia lasten kanssa jo ennen kuin saavutaan perille taidemuseoon. Teoksia ei saa koskea vaan niihin on hyvä pitää sopiva välimatka. Päiväkotiin palattua voi palata kokemuksiin ja työstää niitä taiteen ja vaikka liikunnallisen leikin keinoin.
