Katsaus palautejärjestelmiin

Aremo Nina-7962

Nina Aremo toimii suunnittelijana matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opetuksen tukiyksikössä ja koordinoi tiedekunnan laadunhallintaa.

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta aloitti syksyllä 2013 tiedekunnan sisäiset opetuksen kehittämiskatsaukset, joissa kerätään laitosten hyviä opetuksen käytänteitä ja löydetään mahdollisia kehittämiskohteita. Samalla saadaan arvokasta tietoa siitä miten tiedekunnan tavoiteohjelmaan määritellyt opetuksen tavoitteet ovat onnistuneet.

Ensimmäisessä katsauksessa kurkistimme laitosten palautejärjestelmiin. Jokaisella laitoksella vieraili paneeli, joka haastatteli opiskelijoita, opettajia ja laitoksen johtoa. Ennen vierailua kaikille haastattelijoille järjestettiin koulutus siitä mitä katsaus on ja mitä se ei ole. Tavoite on kehittää tiedekunnan opetusta sekä löytää hyviä ja toimivia opetuksen käytänteitä muille jaettavaksi. Ennen vierailua laitoksia pyydettiin toimittamaan haastatteluryhmälle esimerkkejä ja kuvauksia omista palautekäytännöistä, jos niitä oli. Katsausvierailut sujuivat leppoisassa ja avoimessa hengessä ja laitoksilta saatu palaute niistä on ollut positiivista. Ei siis kyttäystä, vaan rakentavaa keskustelua. Katsauksista kirjoitettiin laitoskohtaiset raportit, jotka laitokset saavat itselleen. Raportit käsitellään myös tiedekunnan opintoasiaintoimikunnassa ja johtoryhmässä.

Mitä opimme?

Laitoksilla kerätään palautetta opetuksesta ja oppimisesta monella eri tavalla ja saatua palautetta arvostetaan ja hyödynnetään opetuksen suunnittelussa. Laitoksilta puuttuvat kuitenkin yhtenäiset käytännöt siitä, miten palautetta kerätään, käsitellään ja mihin toimenpiteisiin palaute johtaa. Palautteen kerääminen on usein yksittäisen opettajan aktiivisuudesta kiinni. Kumpulassa opiskelijajärjestöt ovat tiiviisti yhteistyössä laitosten kanssa ja keräävät ja antavat palautetta opetuksesta suoraan laitosten opetuksen kehittämistyöryhmille.

Palautetta kerätään usein vasta kurssin lopussa, jolloin opiskelija kokee palautteen antamisen hyödyttömäksi, koska se ei vaikuta hänen omaan opiskeluunsa kurssilla. WebOodi palaute on käytössä laajasti, mutta sekä opettajat että opiskelijat kokivat sen liian yleisenä ja automaattisena palautemuotona. Kurssipalautteen tulisi olla räätälöity kurssikohtaiseksi ja huomioida opiskelijan opintojen vaihe. Opiskelijoilla ei myöskään ollut käsitystä siitä, mitä palautteelle tapahtuu sen jälkeen kun se on annettu. Haastatteluissa kävi myös ilmi se, että palautetta annetaan yleensä silloin, kun on jotain kehitettävää.

Selvä kehittämiskohta löytyi siitä, että opiskelijoille annettavaa palautetta heidän omasta oppimisestaan pitäisi antaa enemmän ja monipuolisemmin. Tällä hetkellä tenttiarvosana on yleisin palaute opiskelijalle päin.

Miten tästä eteenpäin?

Katsauksen myötä meillä on nyt tiedekunnassa selkeä kuva siitä, miten palautejärjestelmät meillä toimivat ja mitä voimme tehdä, jotta ne toimisivat paremmin. Tiedekunnassa halutaan jatkossakin kannustaa opiskelijoita antamaan avoimesti palautetta, myös sitä positiivista. Tiedekunta suosittaa laitoksille, että ne kuvaavat lyhyesti oman palautteenkeruujärjestelmänsä: miksi palautetta kerätään, miten sitä kerätään, kuka palautteita käsittelee, miten sitä hyödynnetään ja miten palautteen aiheuttamista toimenpiteistä tiedotetaan opettajille ja opiskelijoille.

Toinen suositus on, että kursseille otetaan käyttöön vastapalaute, joka integroidaan niihin siten, että kurssi aloitetaan aina käsittelemällä edellisen vuoden palaute ja siitä aiheutuneet toimenpiteet. Näin opiskelijat näkevät sen, miten annettu palaute vaikuttaa.

Tavoitteena on kehittää kursseilla jatkuvaa kahdensuuntaista palautetta siten, että opiskelijat saavat jatkossa enemmän palautetta omasta oppimisestaan ja opettajat samalla omasta opetuksestaan.

Maaliskuussa keräämme laitoksilta ne toimenpiteet, joihin ne ovat ryhtyneet palautejärjestelmien kehittämiseksi. Ensi lokakuussa on edessä uusi katsauskierros uudella teemalla.