Radiossa opetusneuvos Pirjo Sinko Ylen Ajantasan lauantaivieras 26.1. puhui mm. äidinkielestä. Hänen mukaansa äidinkieli pitäisi nähdä osana kielitaitoa ihan niin kuin vieraat kieletkin. Vaikka sitä osaakin puhua, ei  se automaattisesti tarkoita esim. kielen rakenteiden ja tyylitajun hallintaa. Hän oli huolissaan siitäkin, että puhekielinen ilmaisu valtaa alaa myös (asia)teksteissä.   Kirjakieliseen ilmaisuun ollaan tottumattomampia. Sanavarasto ei riitä ja on vaikeaa löytää tilanteeseen ja kuulijaan sopivaa kieltä ja ilmaisua – jäädään arkikielisen puheen tasolle.               

Televisiosta tuli ohjelma Yle, Toistaiseksi tuntemattomasta syystä 27.1.josta satuin

FreeDigitalPhotos.net

katsomaan kohdan , jossa pikkusiskonsa menettänyt tyttö kertoi  kaverinsa todenneen hänelle ”no oliko kivaa, kun siskos kuoli”. Tuo voi olla nuoren ajattelemattomuutta tai kyvyttömyyttä kohdata surevaa ihmistä. Mutta se voi olla myös kielellistä kyvyttömyyttä löytää oikeita sanoja ja heijastaa  puhekieltä ja nykyaikaa: asiat ovat kivoja tai ei-kivoja  ja niitä voi peukuttaa sen mukaan tykkääkö vai eikö tykkää.

Kärjistystä ja yksioikoista asioiden yhdistämistäkö – kenties. Vaikka kieli ja mediat kehittyvät, ei varmaan ole haitaksi lukea erilaisia tekstejä  ja kirjoittaa päivitysten ja twiittien lisäksi asiapitoisempia tekstejä. Siinäpä haastetta niin opetusalalle, koteihin kuin meille (akateemisille) täydennyskouluttajillekin, joilta joskus kysytään, että onko koulutusta mahdollista suorittaa ilman tehtäviä eli ilman esimerkiksi alan kirjallisuuteen perehtymistä ja kirjallisten töiden tekemistä. Mutta se on jo toinen juttu..