Vähempikin riittää – vai?

Puhuimme vastikään kollegan kanssa, kuinka ihanaa on tulla aamuisin töihin kun työkaverit tervehtivät joka aamu yhtä iloisesti ja useasti jopa nimellä. Keskustelu jatkui siihen, miten emme aina muista, että vähempikin riittää ja että elämissämme on paljon asioita, joista voi reilusti olla iloinen ja tyytyväinen.

Olemme kuulemma keski-ikäisiä. Niinhän ne elinvuodet antaisivat ymmärtää, vaikka henkisesti koemme olevamme paljon nuorempia. Tietysti pientä kremppaa alkaa olla ja mitä nyt minihameet ovat vaihtuneet polvipituisiin, silmälasit ovat radikaalisti pienentyneet sitten 70-luvun, hiukset vaihtaneet väriä luonnostaan tai muuten vain ja seuraava sukupolvi joutuu neuvomaan meitä eri vempainten käytössä lähes päivittäin. Onneksi elämänkokemusta on karttunut ja sen kautta ymmärrämme paremmin elämän eri vaiheita. Olemme ehkä pääsemässä eroon tyytymättömyyden ja riittämättömyyden tunteista ja osaamme ottaa elämän rennommin ja nauttia hetkestä.

Miten tähän on päästy? Meitä on saattanut kohdata vakava sairaus, avioero, läheisen kuolema jne. jonka seurauksena olemme joutuneet pohtimaan elämämme suuntaa ja sen merkitystä ja mahdollisesti myös omia arvojamme, käytöstämme ja tavoitteita tulevaisuudelle. Tai jatkuva kilpajuoksu tavoitteiden ja materian perässä on alkanut tuntua merkityksettömältä ja turhalta.

Hyvät asiat elämässä ovat hyvinkin yksinkertaisia. Tämän asian oivaltaminen voi olla kertakaikkisen shokeeraavaa. Vähempikin riittää ja voi olla itseensä ja tilanteeseensa aidosti tyytyväinen. Mitä nämä yksinkertaiset asiat ovat, mitkä meitä ilahduttavat? Kyse ei ole mistään nano-teknologiasta, vaan ihan arkisista, pienistä asioista. Törmäämme niihin joka päivä: kollegan iloinen tervehdys, saatu kiitos, arvostettu mielipide, ystävän tapaaminen pitkästä aikaa, naapuriapu, hymy ohikulkijalta, yllätyspuhelu kaverilta, teatteri-ilta siskon kanssa, onnistunut uusi pihviresepti….

Nyt skarppina! Annetaan hyvän kiertää ja tehdään sitä muille, mitä meistä on muiden tekemänä kiva kokea. Keskitytään huomaamaan ne jokapäiväiset hyvät ja iloiset asiat ja nautitaan niistä.

Iloisin terveisin ja kevättä rinnassa, Anja 🙂