Satuin näkemään TV1:ltä maanantaina 20.1.2014 pätkän BBC:n dokumentista, mikä kertoi siitä miten maailmassa on nykyään ylipainoisia ihmisiä enemmän kuin aliravittuja. Toimittaja Jacques Peretti etsi siihen syytä ruokailutottumustemme muutoksista. Mitä vaaroja esimerkiksi liiallisessa sokerin käytössä piilee? Tämä oli ensimmäinen osa kolmiosaisesta dokumentista.

Viisikymmentä vuotta sitten kaksi ravitsemustieteilijää, yhdysvaltalainen Ancel Keys ja englantilainen John Yudkin kävivät tiukkaa kiistaa siitä, mikä ruokavaliossa aiheuttaa sepelvaltimotautia. Keysin käsityksen mukaan vaarallista oli tyydyttynyt rasva, Yudkinin mukaan ongelma sakkaroosi eli ruokosokeri, arkikielellä sokeri. Väittelyn voitti Keys työtovereineen. Haitallisten rasvojen välttäminen on muodostanut tupakoinnin vähentämisen ohella sydänsairauksien ehkäisyn ytimen. Sokeri väistyi taka-alalle ja sen haitoista ovat puhuneet enimmäkseen vain hammaslääkärit.

Aloin tutkia asiaa internetissä ja artikkeleita, tieteellisiä ja vähemmän tieteellisiä, löytyi pilvin pimein. Kävi ilmi, että karppauksesta innostuneet nostivat keskustelun sokerin vaarallisuudesta esiin muutamia vuosia ja sitten ja nyt alkaa esim. USA:ssa valmistua erilaisia seurantatutkimuksia aiheesta. Yllättävin löytö oli mielestäni kuitenkin tieto fruktoosin (hedelmäsokeri) vaaroista.

Fruktoosin vaikutus elimistössä kohdistuu maksaan, jossa se kiihdyttää uusien rasvojen muodostusta. Juuri tämän kiihtyneen rasvahappotuotannon seurausta on, että verenkierrossa kiertävien rasvojen, triglyseridien määrä lisääntyy ja HDL-kolesterolin määrä laskee.

Yksi fruktoosiin liitetty haitallinen vaikutus on insuliiniresistenssi, jolla tarkoitetaan sitä, että veren sokeripitoisuutta säätelevän insuliinin vaikutus elimistössä heikkenee. Insuliiniresistenssi ilmenee mm. maksassa ja lihaksissa. Maksassa insuliini ei jarruta riittävästi sokerituotantoa, ja se tuottaa liikaa sokeria kaiken aikaa. Lihakset eivät kykene käyttämään sokeria polttoaineenaan normaalisti eivätkä varastoimaan sitä varastosokeriksi. Näiden muutosten vuoksi sokeripitoisuus verenkierrossa nousee.

Sokeriaineenvaihdunnan häiriöiden lisäksi insuliiniresistenssiin liittyy häiriöitä myös verenpaineen ja rasva-aineenvaihdunnan säätelyssä. Yksi keskeinen insuliiniresistenssin ilmentymä on maksan rasvoittuminen, joka on tutkimuksissa yhdistetty niin ikään runsaaseen fruktoosin saantiin.

Erityiseksi ongelmaksi muodostuukin lisätyn sokerin muodossa saatava fruktoosi.

Hedelmät ja marjat sisältävät luonnostaan pieniä määriä fruktoosia, mutta sen imeytyminen elimistöön on tasaisempaa kuin esimerkiksi sokeroidusta juomasta saatavan puhdistetun fruktoosin. Fruktoosin käyttöä on suositeltu etenkin diabeetikoille, koska se nostaa verensokeria tasaisemmin kuin tavallinen sokeri, sakkaroosi. Pieninä määrinä näin onkin. Runsaaseen fruktoosin käyttöön liittyy kuitenkin terveyshaittoja.

Tilastot osoittavat, että sokeria tuovat ruokavalioon erityisesti makeat juomat. Esimerkiksi leivonnaisten ja makeisten osuus sokerin lähteenä on paljon pienempi. Usein virvoitusjuomat ja mehut tulevat ruokavalioon vielä kaiken muun lisäksi, jolloin sokerin ohella myös energiaa saadaan liikaa. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan juomasuosituksen mukaan paras janojuoma on vesi eikä lisättyä sokeria sisältäviä juomia pitäisi käyttää ollenkaan.

Vaikka juomien merkitys ruokavalion sokerin lähteenä korostuu, muistettakoon, että terveysvaikutusten kannalta on yhdentekevää, mistä lähteestä ravinnon lisätty sokeri on peräisin. Limsojen lipittelyn ohella aivan yhtä haitallista on siis jatkuva karkkien, keksien, jäätelön ja muiden makeiden herkkujenkin napostelu.

Mikä sitten avuksi? Ruskeat sokerit (raakaruokosokeri ja intiaanisokeri) eivät ole juurikaan sakkaroosia parempia vaihtoehtoja. Raakaruokosokerissa ja intiaanisokerissa on jäljellä sokeriruo’on sisältämiä kivennäis- ja hivenaineita, mutta mitään terveystuotteita nekään eivät siitä huolimatta ole. On erilaisia makeutusaineita, joissa ei ole paljon kaloreita, mutta minä en ainakaan tiedä miksi ne muuttuvat kehossa kulkiessaan ruuansulatuskanavien läpi.

Vanha viisaus pätee tässäkin: ”Kaikkea voi syödä kohtuudella”. Aion nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota sokerin saantiini, onneksi inhoan makeita juomia enkä juo limuja tai mehuja ollenkaan. Liikaa ei itseään kuitenkaan kannata tästä asiasta stressata.

Lähteet:

http://www.terveyskirjasto.fi, kolumni 14.2.2013, professori, sisätautien erikoislääkäri Jussi Huttunen, atikkelin tunnus kol00214, 2013 Kustannus Oy Duodecim

 http://www.sydan.fi/jutut/juttu/-/view/212486#.UvCpVBAWc24, juttu: Makeaa, valkoista ja vaarallista, Krista Korpela-Kosonen