Author Archives: Anja L Loikkanen

Vähempikin riittää – vai?

Puhuimme vastikään kollegan kanssa, kuinka ihanaa on tulla aamuisin töihin kun työkaverit tervehtivät joka aamu yhtä iloisesti ja useasti jopa nimellä. Keskustelu jatkui siihen, miten emme aina muista, että vähempikin riittää ja että elämissämme on paljon asioita, joista voi reilusti olla iloinen ja tyytyväinen.

Olemme kuulemma keski-ikäisiä. Niinhän ne elinvuodet antaisivat ymmärtää, vaikka henkisesti koemme olevamme paljon nuorempia. Tietysti pientä kremppaa alkaa olla ja mitä nyt minihameet ovat vaihtuneet polvipituisiin, silmälasit ovat radikaalisti pienentyneet sitten 70-luvun, hiukset vaihtaneet väriä luonnostaan tai muuten vain ja seuraava sukupolvi joutuu neuvomaan meitä eri vempainten käytössä lähes päivittäin. Onneksi elämänkokemusta on karttunut ja sen kautta ymmärrämme paremmin elämän eri vaiheita. Olemme ehkä pääsemässä eroon tyytymättömyyden ja riittämättömyyden tunteista ja osaamme ottaa elämän rennommin ja nauttia hetkestä.

Miten tähän on päästy? Meitä on saattanut kohdata vakava sairaus, avioero, läheisen kuolema jne. jonka seurauksena olemme joutuneet pohtimaan elämämme suuntaa ja sen merkitystä ja mahdollisesti myös omia arvojamme, käytöstämme ja tavoitteita tulevaisuudelle. Tai jatkuva kilpajuoksu tavoitteiden ja materian perässä on alkanut tuntua merkityksettömältä ja turhalta.

Hyvät asiat elämässä ovat hyvinkin yksinkertaisia. Tämän asian oivaltaminen voi olla kertakaikkisen shokeeraavaa. Vähempikin riittää ja voi olla itseensä ja tilanteeseensa aidosti tyytyväinen. Mitä nämä yksinkertaiset asiat ovat, mitkä meitä ilahduttavat? Kyse ei ole mistään nano-teknologiasta, vaan ihan arkisista, pienistä asioista. Törmäämme niihin joka päivä: kollegan iloinen tervehdys, saatu kiitos, arvostettu mielipide, ystävän tapaaminen pitkästä aikaa, naapuriapu, hymy ohikulkijalta, yllätyspuhelu kaverilta, teatteri-ilta siskon kanssa, onnistunut uusi pihviresepti….

Nyt skarppina! Annetaan hyvän kiertää ja tehdään sitä muille, mitä meistä on muiden tekemänä kiva kokea. Keskitytään huomaamaan ne jokapäiväiset hyvät ja iloiset asiat ja nautitaan niistä.

Iloisin terveisin ja kevättä rinnassa, Anja 🙂

Tasa-arvon uudet tuulet

Helsingin yliopisto on julkaissut omat tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tavoitteet vuosille 2013-2016.

Toimintaa ohjaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien velvoitteet. Tasa-arvolaki vaati työnantajaa, jolla on yli 30 henkeä säännöllisesti palveluksessaan, laatimaan tasa-arvosuunnitelman sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi.

Yhdenvertaisuuslain mukaan kielletään syrjintä iän, etnisen tai kansallisen alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Helsingin yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tavoitteissa käydään läpi tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden käsitteet sekä syrjinnän ja häirinnän ehkäiseminen. Lain mukaan kiellettyä on välitön ja välillinen syrjintä ja häirintä sekä ohje tai käsky syrjiä. Syrjintää luetellaan viittä eri muotoa: piilosyrjintä, moniperusteinen syrjintä, välitön syrjintä, välillinen syrjintä ja häirintä.

Yliopisto on laatinut ohjeen Flammaan epäasiallisen kohtelun ja häirinnän ehkäisemiseksi: https://flamma.helsinki.fi/portal/home/fh?_nfpb=true&_pageLabel=view&contentId=HY1002309

Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyön tavoitteissa 2013-2016, luvussa kuusi, kerrotaan tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä tarkemmin. Siinä käydään läpi konkreettisesti mitä edistetään, millä toimenpiteillä ja mihin tavoitteisiin pyritään. Edistämisen kohteiksi on valittu yhdeksän eri aluetta:

1.rekrytointi, palkkaus ja urakehitys

2. määräaikaiset palvelusuhteet ja apurahatutkijoiden asema

3. työn, opiskelun ja perheen yhteensovittaminen

4. opiskelu ja opetus

5. esteettömyys

6. kansainvälisyys, etninen yhdenvertaisuus ja monikielisyys

7. uskonnollinen ja vakaumuksellinen yhdenvertaisuus

8. seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuus

9. ikätasa-arvo

Helsingin yliopistossa ylläpidetään valtakunnallista yliopistojen ja korkeakoulujen sähköpostilistaa. Listalla keskustellaan ja tiedotetaan yliopistojen tasa-arvokysymyksistä. Lista on tarkoitettu helpottamaan ja edistämään suomalaisten yliopistojen tasa-arvotoimikuntien ja tasa- arvoyhdyshenkilöiden yhteydenpitoa ja toimimaan valtakunnallisena yliopistojen tasa-arvokysymysten tiedotuskanavana. Listalle ovat tervetulleita aktiivisesti tasa-arvotyöhön osallistuvien lisäksi myös muut yliopistojen tasa-arvokysymyksistä kiinnostuneet.

Listalle lähetetään viesti osoitteella tasa-arvo-lista@helsinki.fi. Listan ylläpitäjänä toimii Riitta-Liisa Lindholm, riitta-liisa.lindholm@helsinki.fi.

Tasa-arvolistalle liittyminen

Tasa-arvolistalle liitytään lähettämällä osoitteeseen Majordomo@helsinki.fi viesti: subscribe tasa-arvo-lista

Jos haluat pois listalta, lähetä osoitteeseen Majordomo@helsinki.fi viesti: unsubscribe tasa-arvo-lista. Viestiin ei kirjoiteta muuta ja otsikkokenttä jätetään tyhjäksi.

Flammasta (Hakemisto ja palvelut » Tietoa yliopistosta » Tasa-arvo ja esteettömyys » Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyö) löytyy mm. Helsingin yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2013 – 2016, tietoa tasa-arvotoimikunnasta, tasa-arvovastaavan yhteystiedot, tiedekuntien ja laitosten tasa-arvoyhdyshenkilöt, kehittämishankkeet ja tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvää lainsäädäntöä.

Käykää tutustumassa.

Omakehu haisee – toisen ei?

Kumpi antaa tai saa palautetta?

Istun näyttöruudun edessä ja pähkäilen mitä älykästä, vaikuttavaa ja viihdyttävää kirjoittaisin elämäni ensimmäiseen blogi- kirjoitukseen. Kolme aihetta on jo hylätty: Rakkaat kollegat, Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja Hyvät tavat. Taitaa mennä saarnaamisen puolelle, vaikkei se tarkoitus olekaan.

Ovelle pöllähtää Minna-Maija ja jossain välissä naurun ja jutustelun seassa inisen, ettei tämä ole niin helppoa enkä keksi mitään kirjoitettavaa, vaikka tiedän mitkä aiheet minua kiinnostavat. Minna-Maija kertoo, miten hän oli pyöritellyt oman bloginsa aihetta viikon ja kirjoittanutkin jutun valmiiksi. Kuinka ollakaan hän päätyi kirjoittamaan työpaikkamme pikkujouluista eikä julkaissut valmiina olevaa juttuaan. Elisa hihkaisi siihen, miten hyvä kirjoitus oli ollut ja miten ihanaa oli saada hyvää palautetta tekemästään työstä pikkujoulujen eteen ja huomata, että osallistujat arvostivat kaikkea nähtyä vaivaa. Vieressäni seisoo kaksi ilahtunutta kollegaa: toinen on ilahtunut blogissa saamastaan huomioinnista ja toinen blogin lukijan vilpittömistä kehuista.

Tämähän on helppoa eikä maksa mitään! Milloin sinä olet viimeksi ilahduttanut kollegaasi hyvällä palautteella ja oletko miettinyt, kuinka usein sitä teet? Eiköhän luvata itsellemme uuden ja tulevan vuoden kunniaksi, että annamme hyvää palautetta aina kun siihen on aihetta ja tälläkin tavalla tuemme työyhteisön hyvinvointia ja näytämme arvostustamme toisiamme kohtaan.