Category Archives: Viestintää

Joulu tulee – oletko valmis?

kuva_piparkakkutaloKun aloin kirjoittamaan juttua, piti minun ihan ensin tarkistaa käytinkö tämän vuoden otsikon jo viime vuoden jutussa. No, en käyttänyt. Se saa siis jäädä. Vuoden 2012 juttu kyllä kävisi tänäkin vuonna, mikään ei ole muuttunut jos jouluhössötyksestä puhutaan. Eli puhutaanpa jostakin muusta. Joululahjat voisi olla sopiva aihe näin ennen vuoden suurinta juhlaa. Meillä järjestetään arpajaiset hyvissä ajoin ennen joulua, jokainen suvun aikuinen vetää hatusta yhden nimen ja hankkii sitten lahjan ainoastaan kyseiselle henkilölle. Aikuisten lahjatoiveet ovat hyvin järkeviä ja käytännöllisiä, niistä selviää helposti ja hymyssä suin.

Hymyssä suin olen kuunnellut myös tyttärieni lahjatoiveita (ovatkohan kuitenkaan olleet ihan näin kilttejä)?

Vanhempi tyttäreni 15 v. toivoo, ei sen enempää, kuin mopoautoa. Varmastikin ihan kiva lahja. Tosin se edellyttäisi, että hankkisin itselleni ilta- ja viikonlopputöitä sen maksaakseni. Voisikohan kompromissi olla sähköpolkupyörä (minäkin voisin sitä sitten lainata)? Ei missään nimessä – tosi noloa, joten unohdetaan se. Haen varmaan lahjakortin Henkkamaukkaan, sieltä löytyy joulun jälkeen varmasti kivoja “käytä ja heitä” -paituleita. Niitä ei teinillä ole koskaan liikaa.

Nuorempi tyttäreni 10 v. toivoo vähän vaatimattomampaa: järjestelmäkameraa. Hyvä lahja sekin, pääsee tutustumaan kuvauksen saloihin ja toteuttamaan itseään. Voi ottaa vaikkapa kivoja kuvia itsestään ja laittaa ne Instagramiin muiden ihailtavaksi. Siellä niitä on jo onkin tukuittain: törröhuulisia teinejä: tyttöjä ja poikia poseeraamassa peilin edessä, kaikki samasta muotista. Lohduttaudun ajatuksella, että se kuuluu tiettyyn ikään ja menee aikanaan ohi. Toivottavasti. Ehkäpä nuoremmalle ostan uuden hiusharjan ja sukkahousut 🙂 Ihan vaan kiusaksi.

Minä taas toivon puolestani lahjaksi joulurauhaa ja ehkä vähän Polly -karkkeja. Ja miehelleni ostin huopapohjalliset kenkiin, annoinkin ne jo etukäteen (mutta oli kovasti mielissään niistä, ei varmaankaan tajunnut, että ne olivat joululahja…)

Näin lopuksi palatkaamme takaisin otsikkoon: joulu tulee, oletko valmis? Minä ainakin olen. Kun aatto koittaa – ihan valmista kamaa 🙂

Postikortit viestivät

JoulukorttiEn ole keräilijäluonne, pikemminkin päinvastoin, sillä mielelläni siivoan pois nurkista turhat tavarat. Lapsuudenkodistani on kuitenkin jäänyt eräs keräilykohde: minulla on nimittäin tallessa lähes kaikki elämäni aikana saadut kirjeet ja kortit. Koska perin myös äitini säästämät kortit ja osan mummonkin korttivarastosta, niitä on kertynyt melkoinen määrä.

Aarteitani ovat kenttäpostina lähetetyt kortit, kuten isäni vuonna 1943 saama joulukortti ”sieltä jostakin” Elias-serkulta, jonka luut lepäävät sankarihautausmaalla. Ajasta kertoo myös isoisäni veljensä perheeltä saama kortti vuodelta 1940. Kuvassa on mies kiväärin kanssa lumipoterossa ja alla teksti: ”Syvä iskumme on, viha voittamaton”. Kortissa toivotetaan hyvää uutta vuotta…

Kirjeiden kirjoittamisen lopetin sähköpostin myötä jo vuosia sitten, mutta postikorttien lähettämisestä emme ole ystävien kanssa luopuneet. Joulukorttien lisäksi muistamme toisiamme nimi- ja syntymäpäiväkorteilla ja joskus muulloinkin. Toki sähköinen korttikin ilahduttaa, mutta postitse lähetetty osoittaa, että ystävä on nähnyt eteeni vaivaa: etsinyt tai itse askarrellut sopivan kortin, kirjoittanut sen käsin, hankkinut postimerkin ja muistanut postittaa ajoissa.

Itella teetti vuonna 2011 ”Kuluttaja ja postikortti” –tutkimuksen, jonka mukaan sähköiset tervehdykset eivät olleet vielä selättäneet paperisia, vaikka paperikorttien lähettämismäärät olivatkin laskussa. Tuskin tilanne on paljonkaan muuttunut parissa vuodessa. Tutkimuksen mukaan paperikortti koettiin sähköistä henkilökohtaisemmaksi. Siitä jäi pysyvä muisto toisin kuin bittiavaruuteen katoavasta e-kortista. Mielenkiintoista oli, että vaikka erityisesti Facebookin kautta tapahtuva muistaminen oli lisääntynyt suorastaan räjähdysmäisesti, ei sosiaalisessa mediassa lähetettyjä joulutervehdyksiä kuitenkaan arvostettu kovin paljon. Useimmat siis ilahtuvat aitojen korttien saamisesta enemmän, vaikka eivät itse jaksa nähdä niiden vaatimaa vaivaa.

Osuin kerran netissä keskustelupalstalle, jossa sähköisten ja perinteisten joulukorttien lähettäjät kävivät väittelyä. Sähköisen kortin kannattajat kehuivat sen ekologisuutta, nopeutta, vaivattomuutta ja maksuttomuutta, perinteisen lähettäjät puolestaan aidon kortin henkilökohtaisuutta, konkreettisuutta ja pysyvän muiston saamista seinälle tai jääkaapin oveen. Joku mainitsi sähkökortin kertovan, että ”unohtivat minut joulukorttilistaltaan ja sitten hätäpäissään meilasivat, kun ei postitse olisi enää ehtinyt”. Tunnustan, että itsekin olen joskus – tosin hyvin harvoin – turvautunut e-korttiin tai jopa tekstariin silloin, kun oikea kortti on jostain syystä jäänyt lähettämättä.

Omille korteilleni saa jälkipolvi sitten aikanaan tehdä mitä tahtoo. Eläkepäivinä voin niitä ajan kulukseni katsella ja vaikkapa opettaa mahdollisille lastenlapsille joulupossupelin. Postikorteilla voi nimittäin pelatakin.

Joulupossupelin ohje:
Tätä pelataan ainoastaan joulukorteilla ja niitä on oltava paljon. Kortit pannaan ympyrään kuvapuoli alaspäin niin että ympyrän keskelle jää kortin kokoinen tila. Ensimmäinen pelaaja nostaa summamutikassa kortin ja laittaa sen ympyrään kuvapuoli ylöspäin. Toisen pelaajan tehtävä on nyt nostaa uusia kortteja niin kauan, että löytää kortin, jossa on jotakin samaa kuin keskellä olevassa kortissa, esim. kynttilä, enkeli, tonttu tms. Kun sellainen kortti on löytynyt, hän panee sen ympyrään ja päälle vielä uuden kortin, jolloin seuraava pelaaja vuorostaan etsii siihen sopivan kuva-aiheen. Näin jatketaan, kunnes kaikki kortit on nostettu. Voittaja on se, jolta ensimmäisenä loppuvat kortit kädestä. Hävinnyt jää ”joulupossuksi”.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja korttirikasta joulun aikaa toivottaen
Tarja Inkinen

Kansainvälisyys haastaa viestijät

Kansainvälisen toiminnan kehittämiseksi organisaatioissa tarvitaan suunnitelmallisuutta ja systemaattisuutta sekä yhteistä keskustelua kaikilla tasoilla. Viestinnän rooli johdon tukena on tärkeä. Näin voisi tiivistää Kansainvälisen organisaatioviestinnän –koulutuksiin toteutus_kuutioosallistuneiden viestinnän ammattilaisten kokemukset.

European Communication Monitor 2013 –kyselyyn vastanneista viestinnän ammattilaisista reilusti yli puolet koki kansainvälisen viestinnän olevan arkipäivää ja 73 % arvioi sen tärkeyden kasvavan työssään seuraavan kolmen vuoden aikana. Samaisen kyselyn tuloksista ilmenee myös, että vain 47% arvioi heidän organisaatiollaan olevan strateginen valmius vastata lisääntyvän kansainvälisyyden asettamiin haasteisiin.  Toisekseen organisaatioille ei riitä yksi viestintästrategia, vaan eri sidosryhmiä varten on oltava erilaiset viestintästrategiat, joissa on otettu huomioon myös some-sukupolvet. Organisaatiosta riippumatta (liiketoiminta)strategian ja viestinnän toisiinsa linkittäminen, somen haltuunottaminen ja luottamuksen rakentaminen nousevat kyselystä tärkeimpinä viestinnän tulevaisuuden kehittämiskohteina.

Tuntuvatko tulokset tutuilta, oletko miettinyt samoja kysymyksiä omassa työssäsi? Vastauksia kysymyksiin haemme taas maaliskuussa neljännen kerran järjestettävässä koulutuksessa.

Marita Parkkonen