Opetusministeri esitteli jokin aika sitten lakiesityksen, jonka mukaan opettajilla olisi oikeus ottaa oppilailta pois turvallisuutta vaarantavat tai opetusta häiritsevät esineet. Esimerkiksi koululuokkiin tuodut kännykät aiheuttavat opettajille jatkuvasti päänvaivaa, sillä ne vievät oppilaiden huomion pois opetuksesta. Tunnin aikana kännykkää vilkuillaan vähän väliä ja kun opettajan silmä välttää, luetaan ja lähetellään viestejä.

Tällaiset addiktiot eivät kuitenkaan koske vain nuoria, vaan koukkuun voi jäädä kuka tahansa. Aikuisille järjestetyillä kursseilla osallistujat näpräävät luentojen aikana kännyköitään ja tarkistelevat sähköpostejaan. Työpaikoilla kokouksissa ja palavereissa istuvat saattavat niin ikään sormeilla yhtä mittaa lelujaan. Mitäpä jos työnantajallekin annettaisiin oikeus takavarikoida osallistujan puhelin, mikäli se häiritsee kokousta? Jos joku ei malttaisi pitää näppejään irti kännykästä tai jopa kailottaisi siihen kovalla äänellä (uskokaa pois, sellaistakin tapahtuu), niin kokouksen vetäjä nappaisikin sen pois. No, tällaiseen vallankäyttöön meillä tuskin suostuttaisiin…

Voit testata omaa riippuvuuttasi miettimällä vastaustasi seuraavissa tilanteissa: Joudut olemaan viikonlopun ilman kännykkää, iPodia tai muuta vastaavaa vempainta. Miltä tuntuu? Hermostuttaako? Ahdistaako? Tai entä jos joudut viettämään koko kesäloman ilman rakasta läppäriäsi? Et pääsisi Facebookiin. Tulisiko vieroitusoireita? Kokisitko jääväsi muusta maailmasta eristyksiin? Internetiin ja sosiaalisen median välineisiin sopii vanha sanonta: hyviä renkejä, huonoja isäntiä.

Tänä aamuna bussissa ilahduin, kun kaksi pikkupoikaa luki koko matkan paksuja kirjoja. Muut koululaiset räpläsivät kännyköitään, mutta nämä kaksi olivat syventyneet harrypottereihin. Hienoa, pojat!

Tarja Inkinen, koulutussihteeri

PS. Jäikö epäselväksi, mitä otsikon nomofobia tarkoittaa? Sen kertoo Wikipedia: http://fi.wikipedia.org/wiki/Nomofobia