Month: March 2019

Näin pari päivää ennen deadlinea on hyvä saada tämä kurssi pakettiin. Bloggerlife olkoon tältä osalta ohi!

Viimeisen kurssikerran aika! Tehtävänä oli tällä kertaa etsiä itse kaikki aineisto ja valmistaa niistä kartta tai karttasarja. Edellisillä kurssikerroilla olimme saaneet melkein kaiken aineiston valmiiksi eteemme tarjoiltuna, joten nyt jouduimme itse tekemään kaiken likaisen työn. Ja eihän se ihan helppoa ollutkaan! Alun perin suunnitelmanani oli tehdä kartta Australiasta tai jostain sen osavaltiosta, mutta tämä tehtävä osoittautui liian haasteelliseksi. Aineistoa olisi kyllä ollut saatavilla melko runsaasti, välillä jopa vähän liikaakin. Liian suuret aineistokoot olivat yksi ongelma, jonka kanssa taistelin monta tuntia. Toinen ongelma oli aineiston saaminen oikeaan muotoon, jotta sen pystyi tuoda QGIS:siin.

Monta tuntia kului yrittäessä, ensin itsenäisesti ennen kurssikertaa ja lopulta kurssikerralla Artun avustuksella. Australian manner kuitenkin koitui kohtalokseni, sillä a) aikani ei yksinkertaisesti olisi riittänyt b) taitoni eivät olisi riittäneet ja c) kärsivällisyyteni oli loppunut jo aikapäiviä sitten. Opin tästä ainakin sen, että vaikka paikkatietoa olisi tarjolla, se ei ole aina sellaisessa muodossa, josta olisi helppoa tai edes järkevää lähteä tekemään karttaa. Päätinkin vaihtaa suunnitelmaani ja hyväksyä sen, että en tule tekemään loistokasta karttaa lempimaastani Australiasta. Päätin sen sijaan siirtyä tuttuun ja turvalliseen Suomeen.

Ennen lopullista päämäärääni ja valmista karttaa harhauduin hetkeksi jälleen polulta ja tein kartan, joka käsitteli Suomen kuntien kesämökkien ja “normaalien” asuinrakennusten suhdetta. Tämä kartta ei kuitenkaan päätynyt tänne, sillä en ollut karttaan tyytyväinen ja halusin yrittää vielä jotain muuta.

Aluksi lähdettiin liikkeelle Australiasta, mutta lopulta päädyin Ouluun. Oulun kaupungilla on paljon ilmaista paikkatietoaineistoa, jota päätin hyödyntää.

Valmis kartta ei ole täydellinen, sillä jostain syystä QGIS ei suostunut croppaamaan kunnanrajoja ja rantaviivaa. Vaikka molemmat aineistot olivat samassa koordinaatistossa, tuli jokaisen yrityksen jälkeen ilmoitus, että aineistot eivät ole samassa koordinaatistossa, minkä vuoksi toiminto ei toiminut. Lukuisten yristysten ja avustusten jälkeen toiminto ei siltikään toiminut, joten päätin tehdä kartan loppuun ilman croppaamista. Yksi terveysasemista myös näyttäisi olevan meressä, joten niiden sijainnit saattavat heittää hieman, ei kuitenkaan radikaalisti.

Kuvassa näkyy kaikki Oulun suuralueet, myös kuntaliitoksessa liittyneet Yli-Ii, Kiiminki, Yli-Kiiminki , Oulunsalo ha Haukipudas.  Valkoisella värillä näkyvät Yli-Ii ja Yli-Kiiminki ovat pinta-alaltaan valtavia verrattuna alkuperäisen Oulun pinta-alaan, mutta asukasluvultaan ne jäävät molemmat reilusti alle 4000 asukkaan. Nämä alueet ovatkin alunperin maaseutumaisia kuntia, joissa väestönkasvu ei ole suurta. Näillä alueilla vetovoimatekijöitä ei ole kovinkaan paljon. ja varsinkin nuoret muuttavat muualle koulutusten ja töiden perässä.

Eniten ihmisiä asuu Oulun keskustassa, Kaijonharjussa, Kaakkurissa ja Haukiputaalla. Keskustan suuri väestömäärä ei ole yllättävä, sillä siellä asutus on tiheintä ja pääosin kerrostaloasumista. Keskustan alueella on myös todella paljon tarjontaa ja uusia asuinalueita. Kaijonharjun suuralueella sijaitsee isoja, lapsiperhevoittosia asuinalueita kuten Ritaharju. Kaijonharjun suuralueella sijaitsee myös Oulun yliopisto, jonka läheisyydessä asuu paljon opiskelijoita. Alueelle myös rakennetaan jatkuvasti, ja se kasvaa kovaa vauhtia. Kaakkuri on myös lapsiperhevoittoinen asuinalue, lähialueen keskus.

Punaiset pisteet kartalla kertovat terveysasemien sijainnista. Kuntaliitoksessa liitettyjen alueiden sisällä on kaikissa yksi terveysasema. Esimerkiksi Yli-Iissa ja Ylikiimingissä välimatkat terveysasemille saattavat olla pitkät, mutta vähäisen väestömäärän vuoksi toista ei olisi mahdollista ylläpitää.

Keskustan alueella ja läheisyydessä, missä asuu muutenkin suurin osa koko Oulun asukkaista, terveysasemia on huomattavasti enemmän ja lähekkäin toisiaan. Tämä onkin melko yksinkertaista- siellä missä on enemmän asukkaita ja palveluja, on myös enemmän tässä tapauksessa terveysasemia ja -palveluita saatavilla.

 

 

Viimeisen kurssikerran jälkeen fiilikset kurssista on hyvät! Tuntuu, että tästä sai hyvät lähtökohdat geoinformatiikkaan ja pääsi oikeasti tutustumaan ja opettelemaan uutta ohjelmaa. Jos ensimmäisellä kurssikerralla en tiennyt mistään mitää, nyt viimeisen kurssikerran jälkeen tunnen oppineeni edes jotain. Kivointa on ollut huomata oma kehittyminen ja varsinkin karttojen ulkonäön muokkaaminen ja paranteleminen. Lempikarttani koko kurssilta visuaalisessa mielessä on kurssikerran 5 putkiremonttikartta. Kaikki kurssin kartat eivät välttämättä ole visuaalisesti niin kivoja, mutta ainakin tuo yksi kartta on mielestäni täydellisesti onnistunut. Kurssista on siis jäänyt käteen paljon uutta tietoa, onnistumisia, monen monta gis-luokassa vietettyä tuntia, epäonnistumisia ja turhautumisia. Melkoista vuoristorataa siis!

 

LÄHTEET

https://data.ouka.fi/data/fi/dataset

https://www.ouka.fi/oulu/oulu-tietoa/tilastoja-oulusta

 

Kuudennella kurssikerralla pääsimme itse tuottamaan aineistoa ja tekemään sen pohjalta harjoituksia. Tiistain koleasta kelistä huolimatta suuntasimme innokkaina  ulos suorittamaan tehtävää, jossa käytimme apuna Epicollect5-sovellusta. Suuntasin itse parini kanssa sateiseen Sörnäiseen ja tallensimme 7 paikan tiedot sovellukseen. Kun palasimme takaisin Kumpulaan, oli mielenkiintoista nähdä, miten omista tiedoista oli saatu aikaiseksi pistemuotoista aineistoa kartalle.

Kun kaikkien kurssilaisten tiedoista eli tallennetuista pisteistä koottu aineisto oli valmis, alkoi sen muokkaaminen. Jokainen piste sisälsi informaatiota siitä, miten pisteen tallentaja oli paikan kokenut. Asteikko oli väliltä 1-5, 5 ollessa turvallinen ja visuaalisesti miellyttävä ja 1 taas merkitsi rauhatonta ja turvatonta paikkaa. Pisteiden tyyliä muutettiin niin, että luvut 1 olivat punaisia pisteitä ja luvut siltä väliltä viiteen vaihtuivat vihreiksi. Näin  saatiin aikaan kartta, mistä näki hyvin, mitkä paikat koettiin turvallisina ja mitkä ei. Tämän lisäksi tutustuimme interpolointiin, mikä tarkoittaa sitä, että myös kartan alueille, missä ei ole pisteitä, saadaan arvoja. Kartan tyhjiin kohtiin vaikuttaa lähimpänä olevat pisteet.

Yhdessä muiden kurssilaisten kanssa tuotetun aineiston muokkaamisen jälkeen alkoi itsenäinen työskentely, jonka tarkoituksena oli tuottaa karttoja opetuskäyttöön. Tehtävän tarkoituksena oli myös opetella tuomaan QGIS:siin erimuotoisia aineistoja, joita emme olleet vielä aiemmin kurssikerralla käsitelleet. Karttojen aiheina olivat kolme hasardia: Tulivuoret, maanjäristykset ja meteoriitit. Jokaisen hasardin kohdalla aineistoa piti ensin muokata, jotta se saatiin tuotua QGIS:siin. kaikkien hasardien aineistot olivat pistemuodossa. Aineistojen muokkaamisen jälkeen itse karttojen tekeminen ei ollut erityisen haastavaa, vaan kurssikerran haastavuudet olivat enemmänkin siinä, miten aineistot sai muokattua ja  tuotua ohjelmaan. Päätin tehdä kolme eri karttaa, jokaisesta hasardista yhden. Aiemmassa tehtävässä käytetty interpolointi ei omasta mielestäni sopinut näiden karttojen ilmeeseen.

• Maanjäristykset

Valmiista kartasta käy hyvin ilmi, missä päin maapalloa suurin osa isoista maanjäristyksistä syntyy. Koska pisteitä on niin paljon, voi muun muassa erisuuruisten maanjäristysten sijaintieroja olla vaikeaa havaita. Suuria maanjäristyskeskittymiä on luonnollisesti Tyynenmeren tulirenkaan alueella, sekä mannerlaattojen reunoilla, missä suurin osa maanjäristyksistä tapahtuu. Tyynenmeren tulirenkaan alueella tapahtuu noin 90% kaikista maapallon maanjäristyksistä ja siellä myös sijaitsee noin 75% maapallon tulivuorista. Tyynenmeren tulirenkaan lisäksi toinen selkeä keskittymä on Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoilla, jossa menee mannerlaattojen reunat.

 

• Meteoriitit

Kuvasta 2 käy mielestäni selkeästi ilmi, minne kaikkialle meteoriitteja on 2000-luvulla pudonnut. Afrikassa Saharan autiomaan alue ja Yhdysvalloissa etenkin länsirannikko on selvästi meteoriittien suosittuja putoamispaikkoja. Meteoriittien määrä saattaa näyttää virheellisen suurelta kartalla, sillä aineisto on rajattu vain ajan mukaan, ei esimerkiksi massan mukaan. Todellisuudessa suurimassaisia meteoriitteja putoaa maahan melko harvakseltaan. Maan ilmakehään kulkeutuu kuitenkin päivittäin noin 100 tonnia meteoroideja (meteoriitti= Maan pinnalle kulkeutunut, meteoroidi= liikkuu avaruudessa), joista melkein kaikki kuitenkin tuhoutuvat, eivätkä siis saavuta Maan pintaa.

• Tulivuoret

Viimeisessä kartassa tulivuoria kuvaavat pisteet ovat jostain syystä epäselvempiä kuin edellisten karttojen pisteet, mutta kartasta käy kuitenkin selkeästi ilmi, missä tulivuoria sijaitsee. Kuten maanjäristystenkin kanssa, myös tulivuorten kohdalla voidaan selkeästi havaita Tyynenmeren tulirenkaan alue, samoin kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikan länsirannikoiden alueet. Runsaasti tulivuoria sijaitsee myös muun muassa Indonesiassa, Afrikassa ja Islannissa. Keskellä merta sijaitsevat pisteet ovat mitä luultavimmin tulivuoriasaaria, joita on pitkin valtameriä. Vasta Emilian blogia lukiessani huomasin Ruotsissa kartan mukaan sijaitsevan tulivuoren. En ollut huomannut tätä itse aikaisemmin, mutta Emilia kirjoitti blogissaan, että uskoo tämän olevan vain epäonnekas sattuma. “Ruotsin tulivuori” on nimeltään Lakagigar ja se sijaitsee oikeasti Islannissa.

Kartasta käy ilmi ainostaan tulivuorten sijainnit, ei muun muassa tulivuorten aktiivisuus tai koko. Tästä syystä olisi voinut olla hyvä tehdä vielä pari karttaa, joissa näkyisi äsken lueteltuja asioita. Mutta tämä kartta saa nyt luvan pärjätä yksinään!

Kuudennen kurssikerran hasardikartat onnistuivat mielestäni hyvin. Kaikki kolme karttaa on melko simppeleitä, eikä niissä ole ns. mitään erikoista. Eli siis pitäisi näiden perusteella soveltua myös jonkinlaiseen opetuskäyttöön. Sanoisin siis, että kurssikerran tehtävä on suoritettu suhteellisen mallikkaasti!

 

LÄHTEET

Emilia Ihalainen, Viikko 6- Hasardit, luettu 22.3.2019 <https://blogs.helsinki.fi/ihem/>

https://www.nationalgeographic.org/encyclopedia/ring-fire/, luettu 22.3.2019