Kuten Kielikeskuksen johtaja Ulla-Kristiina Tuomi totesi juhlaseminaarissa 20.10.2017:
Kielikeskus on kypsässä asiantuntijaiässä. Paljon on kokemusta ja sen tuomaa viisautta takana. Samalla on intoa ja paloa uuden oppimiseen, työn kehittämiseen ja tulevaisuuteen tähtäämiseen.
Kirjastolla on ilo tehdä yhteistyötä Kielikeskuksen kanssa ja tarjota materiaaleja oppimisen ja työn tueksi yli 200 kielellä.
MOT Kokonaispalvelu on avattu Helsingin yliopiston käyttöön marraskuun 2017 loppuun asti. Palveluun on aktivoitu 24 uutta sanastoa, suomi-englanti konekäännöksen lisäksi englanti-suomi suunta sekä 12 muuta englanti-vieraskieli-englanti konekäännöstä.
Prosthodontic Treatment for Edentulous Patients on hammaslääketieteen uusi kurssikirja, joka on nyt helposti luettavissa Terkko Navigatorin kautta. Talleta kirja omaan Terkkoosi, niin löydät sen heti kun tentti lähestyy.
Terkko Navigator sisältää valtaisan määrän lääketieteen kurssikirjoja ja erikoislääkäritentin vaatimuksissa olevia keskeisiä teoksia. Tenttiin lukeminen ei ole koskaan ollut näin vaivatonta!
Prosthodontic Treatment for Edentulous Patients @ Terkko Navigator:
“Helsingin yliopisto tarjoaa tutkijoille ja tutkimusryhmille tutkimusdatainfrastruktuurin, joka käsittää datan hallintaa, käyttöä, löytyvyyttä ja jakamista tukevia työvälineitä, palveluita sekä tallennus-, laskenta- ja käsittelykapasiteettia. Datainfrastruktuuri rakennetaan ja sitä kehitetään yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa, ottaen huomioon myös näiden tarjoamat palvelut ja infrastruktuurit.”
Lainaus on Helsingin yliopiston tutkimusdatapolitiikasta, joka hyväksyttiin helmikuussa 2015. Vuotta myöhemmin käynnistyi Mildred-hanke, joka toteuttaa yliopiston linjausta käytännössä. Mildredissä siis rakennetaan työkaluja, joilla Helsingin yliopiston tutkijat voivat toteuttaa datanhallintaa parhaalla mahdollisella tavalla.
Mildredin ensimmäinen vaihe päättyy vuodenvaihteessa, ja on hyvä luoda silmäys siihen, mitä Mildred-hankkeen viidessä osaprojektissa on puolentoista vuoden aikana saatu aikaan. Osaprojektien laajemmat englanninkieliset katsaukset julkaistiin viime viikolla Mildred-blogissa. Tässä esittelemme tekstien lyhennelmät.
Mildred 1: Datatukea yhdeltä luukulta
Mildred 1 -osaprojektin tavoitteena on tuoda datapalvelut helposti tutkijoiden saataville Think Open -sivustolle. Tämä toteutuu kahdella tapaa: kokoamalla olemassa olevat datapalvelut tutkijoiden saataville yhden palvelukanavan kautta ja suunnittelemalla palveluiden itsepalvelutoiminnot.
Mildred 1 -projektin omistaja Eeva Nyrövaara ja projektipäällikkö Aija Kaitera. Kuvat: Jussi Männistö.
Palveluidea on suunnilleen sama kuin Book Navigatorissa: useiden palveluntarjoajien palvelut kootaan yhden käyttöliittymän alle. Palveluiden yhteenkokoamiselle on suuri tarve, sillä tutkijat eivät tiedä yliopiston tarjoamista tutkimusdatapalveluista.
“Tarkoitus on koota datan tallentamiseen ja julkaisemiseen liittyviä palveluja yhteen paikkaan, jotta tutkijan olisi helpompi löytää ne”, Mildred 1 -projektipäällikkö Aija Kaitera kiteyttää.
Helsingin yliopiston eri toimijoiden tarjoamat datapalvelut on kuvattu ja luetteloitu kesän aikana, ja julkaisukanavan toteutus painottuu syksyyn. Myös tutkijoilla on ollut mahdollisuus osallistua julkaisukanavan pilotointiin. Viiden yliopisto-organisaation yhteistyönä toteutettu Datatuki toimii jo tällä hetkellä.
Tulevaisuudessa palvelukanavan kautta voi hankkia myös ulkopuolisten palveluntarjoajien, kuten Tieteen tietotekniikan keskuksen (CSC), palveluja. Jatkossa on myös mahdollista, että palvelukanavaan tulee automatisoituja itsepalvelutoimintoja (mm. maksamiseen tai levytilan hankkimiseen) ja erilaisia personointimahdollisuuksia (esim. ostoskori, suosittelut tieteenalan perusteella).
“Niin pitkälle ei tänä vuonna päästä, mutta nämä toisivat kivaa lisäarvoa tutkijoille. Käyttäjän kirjautuessa kuitenkin tiedämme, missä yksikössä he toimivat, ja olisi mahdollista saada vaikka minkälaista informaatiota”, Kaitera sanoo.
Olennainen osa Mildred-hanketta on teknisen infrastruktuurin rakentaminen datapalveluille. Tätä työtä tehdään Tietotekniikkakeskuksen johdolla osaprojekteissa 2 ja 4. Mildred 2:ssa rakennetaan tutkimusdatan tallennuspalvelu (data repository service), joka auttaa tutkijoita tutkimusdatan hallinnassa, jakamisessa ja säilyttämisessä.
Ville Tenhunen ja Minna Harjuniemi.
Tallennuspalvelu on jaettu kahteen osaan, EUDATin työkalujen käyttöönottoon ja oman tallennuspalvelun (repository) rakentamiseen. EUDAT-työkalut on tarkoitettu tutkimusprosessin aikaiseen tallentamiseen, jakamiseen ja yhteistyöskentelyyn sekä valmiiden datasettien julkaisemiseen ja kuvailuun. Oman tallennuspalvelun tarkoituksena on tarjota työkaluja niille tutkijoille, joiden dataa ei syystä tai toisesta voi laittaa EUDAT:n kaltaiseen pilvipalveluun.
Data ja metadata kuuluvat kiinteästi yhteen eikä niitä voi varsinkaan datan hallintaan ja elinkaareen liittyvissä asioissa irrottaa toisistaan. Mildred 2 painottuu kuitenkin ennen kaikkea dataan.
“Mildred kolmosessa tulee [metadataan perustuvaa] data story tellingiä, joka on kuuminta hottia tällä hetkellä. Kakkonen tuottaa vain raaka-aineen saataville – se on enemmän vuorovaikutusta tutkijan ja tutkimusprosessin kanssa. Varmistamme, että se data, josta kertomus tehdään, on saatavilla”, Mildred 2 -projektipäällikkö Ville Tenhunen sanoo.
“Jos ruoanlaittoon vertaa, annamme keittiön ja ruoka-ainekset. Jonkun asia on sitten tehdä reseptin mukaan se herkullinen ruoka”, Mildred 2 -projektin omistaja Minna Harjuniemi sanoo.
“Tai olemme vähän kuin jääkaappi, jonne tyypit käyvät laittamassa porkkanansa. Sitten kokki tulee, ja duunaa niistä jotain. Me toimitetaan vain se jääkaappi, mutta jääkaappejakin on aika monella tavalla erilaisia”, Tenhunen sanoo.
Kun rakennetaan järjestelmää, joka mahdollistaa tutkimusdatan hallinnan, jakamisen ja säilyttämisen, pelkkä tutkimusdata ei riitä. Tarvitaan myös metadataa. Vasta metadata tekee tutkimusdatasta ymmärrettävää, löydettävää ja käyttökelpoista.
Mildred 3 -projektipäällikkö Pauli Assinen ja projektin omistaja Pälvi Kaiponen istuttamassa Mildred-basilikaa.
Mildredin osaprojektissa 3 on kyse juuri metadatasta. Tavoitteena on, että Helsingin yliopiston tutkijoiden julkaisema tutkimusdata olisi helposti löydettävissä ja monipuolisesti hyödynnettävissä. Osaprojektissa toteutettava datan julkaisupalvelu pyrkii tekemään dataa julkaisevan tutkijan työstä mahdollisimman sujuvaa ja houkuttelevaa.
“Jos haluat julkaista datasi, olisi olemassa paikka, jossa voit sen tehdä. Siellä olisi ohjeistus koskien datan säilytyspaikkaa, metadataa ja lisenssiasioita. Kun esivaatimukset on täytetty, seuraa työnkulku, jossa voi lisätä tekstejä ja visualisointeja. Ja datasetille tehdään oma sivu”, Mildred 3 -projektipäällikkö Pauli Assinen kuvailee.
Tällä hetkellä Mildred 3:ssa ollaan siirtymässä tutkijalle näkyvään vaiheeseen. ThinkOpen-sivulla pilotoidaan datatietojen haku- ja julkaisupalvelun käyttöliittymää (ks. Mildred-pilotit). Lopullinen versio valmistuu loppuvuodesta.
Helsingin yliopiston tutkijoiden varsinainen data voi sijaita jatkossakin eri paikoissa. Olennaista on kerätä tietoa siitä – siis metadataa – yhteen paikkaan Think Open -sivustolle. Osaprojektiin kuuluu tutkimusdataa koskevan tiedon haravointi eri lähteistä. Tämä toteutetaan ATTX-projektin työkaluilla.
“ATTX:n avulla tehdään sellainen haravointikone, jossa haravoidaan kolmesta tietolähteestä (Etsin, Zenodo, B2Share/EUDAT). Tällä luodaan pohja. Tämän jälkeen on helppo lisätä mikä tahansa muu ‘data repository’, jolla on toimiva rajapinta. Kun data on saatu haravoitua ATTX:n sisäiseen tietokantaan, voimme rikastaa sitä esimerkiksi OpenAIREn palveluja hyödyntämällä”, Pauli Assinen sanoo.
Metadata on datan käytettävyyden ydinasioita, mutta siihen liittyy myös paljon kysymyksiä. Kuka datan kuvailee (tutkija vai kirjasto)? Miten paljon kuvailua voi automatisoida?
“Tässä tasapainoillaan sen kanssa että mitä voidaan olettaa tutkijan tallentavan ja mitä repositoryn hallinnoijat tarvitsevat, jotta he voivat hoitaa hommansa. Julkaisupuolella kirjasto vastaa asiasanoituksesta, pitäisikö se tehdä myös datan puolella?” Pauli Assinen kysyy.
Mildred 4: Tallennustilaa big data -tutkijoille – ja turvaa kaikille
Jos Mildred-osaprojekti 2 liittyi ennen kaikkea datan tallentamiseen, jakamiseen ja hallinnoimiseen, osaprojekti 4 liittyy lähinnä tallennuskapasiteettiin ja varmuuskopiointiin (data storage and backup).
Ville Tenhunen ja Minna Harjuniemi.
Mildred 4:ssä varmistetaan, että tutkijat voivat saada joustavasti lisää tallennuskapasiteettia ja säilyttää tutkimusdatan mahdollisissa ongelmatilanteissa. Kapasiteettipalveluista ja datan varmuuskopioinnista hyötyvät kaikki tallennuspalveluita käyttävät, mutta erityisesti ne tutkijat, jotka pyörittävät suuria datamassoja.
“Teemme ‘data storagea’, joka sopii big data -tyypeille. Pienemmät aineistot yritetään saada hallittua Mildred 2:n palveluilla”, Mildred 4 -projektipäällikkö Ville Tenhunen kertoo.
“Mildred 4:n ‘storage’ liittyy ehkä enemmän tutkimuksenaikaiseen työhön. Kun joku datasetti on valmis julkaistavaksi, kyse on enemmän kakkosesta ja kolmosesta. Nelonen liittyy selvemmin siihen työstämisvaiheeseen”, Mildred 4 -projektin omistaja Minna Harjuniemi sanoo.
Dataintensiivisille tutkimushankkeille tarkoitetussa storagessa pilotoidaan Cephiä ja GlusterFS:ää. Hankinnat on tarkoitus tehdä syksyllä. Datan varmuuskopiointipalvelu on jo valmis hankittavaksi.
“Varmuuskopiointiin ei mitään käyttäjäpilotointia tarvita, koska se on niin vakiintunutta peruspalvelua”, Ville Tenhunen sanoo.
Koko Mildred-projektin lähtökohtana on tutkimusprosessiin liittyvän datanhallinnan laadun parantaminen. Hyvää datanhallintaa vaatii niin Suomen Akatemia kuin EU, ja laadukas aineistonhallintasuunnitelma (data management plan, DMP) on se perusta, jonka päälle kaikki Mildred-palvelut rakentuvat. Ja toisinpäin, laadukkaat Mildred-palvelut antavat tutkijoille välineet toteuttaa aineistonhallintasuunnitelmaa käytännössä.
Mari Elisa Kuusniemi eli tutummin MEK.
Mildredin osaprojekti 5 keskittyy aineistonhallinnan suunnitteluun. Aineistonhallinnan suunnitteluun tarkoitettu työkalu DMPTuuli on se palanen, joka kytkee kaikki Mildred-palvelut yhteen.
“DMPTuuli markkinoi muita Mildredin palveluita, ja DMPTuuliin tulee linkki kaikkiin näihin palveluihin”, Mildred 5 -projektipäällikkö Mari Elisa Kuusniemi eli MEK sanoo.
DMPTuuli on ollut käytössä viime vuodesta lähtien. Tällä hetkellä Mildredin osaprojekti 5:ssä laaditaan tieteenalakohtaista ohjeistusta DMPTuulin käyttöön. Ohjeistusta tehdään yhteistyössä tutkijoiden kanssa.
DMPTuulin toteuttaminen ja käyttöönotto on tapahtunut yhteistyössä Suomen Akatemian kanssa. Vuosi sitten Helsingin yliopistosta lähti Akatemialle 1000 hakemusta, joista 800 oli käyttänyt DMPTuulia. Akatemian rahoituskierros teki aineistonhallintaa tunnetuksi tutkijoiden keskuudessa. Samalla se antoi DMPTuulin ylläpitäjille informaatiota palvelun kehittämiseen (mm. toive kirjautua palveluun HY-tunnuksilla ja esimerkillisten suunnitelmien julkaiseminen).
“Itse työkalu on helppokäyttöinen, siinä ei ole suuria kehitystarpeita. Haasteena on enemmän sisältö. Aineistonhallinta on kuitenkin isolle osalle tutkijoista uusi asia. Kyse on siitä, miten aineisto hallitaan, miten se kerätään, kuvataan ja järjestetään jo tutkimuksen aikana mahdollisimman fiksusti. Ja miten se parhaiten julkaistaan, kun tutkimustuloksia saadaan. Ja miten se säilytetään. Tähän liittyy kaikenlaisia prosesseja ja sopimuksia. Asia ei siis ole helppo, mutta työkalu on”, MEK sanoo.
Aineistonhallintasuunnittelun korostumisen taustalla on tutkimuskulttuurin muutosprosessi, jossa hyvä aineistonhallinta on yhä keskeisemmässä osassa.
Pälvi Kaiponen.
“On tärkeätä lisätä tutkijoiden ymmärrystä siitä, mitä aineistonhallintasuunnitelmilla tavoitellaan. Kyse on siitä, että suunnitelmaa ei tehdä vain Akatemiaa varten, vaan tutkijaa itseään varten, että hän voisi paremmin hallinnoida dataansa”, Mildred 5 -projektin omistaja Pälvi Kaiponen sanoo.
DMPTuuli soveltuu aineistosuunnitelman laadinnan ohella myös opetuskäyttöön. Tavoitteena on, että työkalua voitaisiin käyttää opetuksessa jo kanditasolta lähtien. Samalla luotaisiin pohjaa avoimen tieteen kulttuurille, jossa tutkimusaineiston hallinta on avainasioita.
“On ajateltu, että opettajat voisivat ottaa tämän helposti mukaan kurssille, vaikkapa tutkimusmenetelmäkurssille. Hyvät aineistonhallinnan taidot ovat myös tärkeitä perustyöelämätaitoja. On tiedettävä, minne kannattaa kopioida, on tiedettävä varmuuskopioinnin, versionhallinnan ja kuvailun tärkeys. Tällaisia perustaitoja tarvitaan kaikissa akateemisissa ammateissa”, MEK toteaa.
GALE Scholar Latin America & the Caribbean sisältää laajat primaariaineistot Latinalaisesta Amerikasta ja Karibianmeren alueelta mm. tieteellisiä artikkeleita, kirjoja, lehtiä, karttoja, tilastoja ja videoita. Aihealueina ovat mm. maatalous, taide ja kulttuuri, talouselämä, politiikka, oikeustiede ja kansainväliset suhteet.
Uunituore Handbook of the Philosophy of Medicine, lääketieteen filosofian perusteos, on lisätty Terkko Navigatorin kattavaan kirjatarjontaan. Painettuna kirjana yli tuhat sivuinen kirja on odotettu lisä tältä mielenkiintoiselta alalta, jolle tuntuu olevan kysyntää näinä päivinä entistä enemmän.
Muista tallentaa kirja omaan kirjahyllyysi Terkko Navigatorissa, siten pääset siihen helposti käsiksi milloin tahansa sitä tarvitsetkin.
Mukavia lukuhetkiä!
Handbook of the Philosophy of Medicine @ Terkko Navigator:
“This is the first wide-ranging, multi-authored handbook in the field of philosophy of medicine, covering the underlying conceptual issues of many important social, political and ethical issues in health care. It introduces and develops over 70 topics, concepts, and issues in the field. It is written by distinguished specialists from multiple disciplines, including philosophy, health sciences, nursing, sociology, political theory, and medicine. Many difficult social and ethical issues in health care are based on conceptual problems, most prominently on the definitions of health and disease, or on epistemological issues regarding causality or diagnosis. Philosophy is the discipline that deals with such conceptual, metaphysical, epistemological, methodological, and axiological matters. This handbook covers all the central concepts in medicine, such as ageing, death, disease, mental disorder, and well-being. It is an invaluable source for laypeople, academics with an interest in medicine, and health care specialists who want be informed and up to date with the relevant discussions. The text also advances these debates and will set the agenda for years to come.“
Miten avoin tiede näkyy yliopisto-opetuksessa? #OAhaaste-kampanjan teema haastaa miettimään opetusta uudesta näkökulmasta eikä tämä välttämättä ole helppoa. #OAhaaste-kampanjan haastattelussa yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen avaa aiheen vaikeutta oikeustieteen näkökulmasta.
Professori Panu Minkkisen mukaan avointen julkaisujen hyödyntäminen opetuksessa törmää tieteenalan kulttuuriin ja tiedonetsinnän käytäntöihin. Kuvat: Juuso Ala-Kyyny
“Tässä on tietty kulttuuriero, joka pitää ymmärtää. Juristit tienaavat oppikirjallisuudella. He myyvät oppikirjoja omille kursseilleen, ja saavat siitä lisätuloa. Avoimista lähteistä kootuille virtuaalijulkaisuille ei tästä syystä johtuen ole paljon kysyntää. Teoriassa olisi mahdollista hyödyntää open access -julkaisuja oppikirjojen asemasta, mutta se on satunnaista”, Minkkinen kertoo.
Perustutkintopuolella Minkkisen opetus on pitkälti massaluentoja vuosikurssiopiskelijoille ennen maisteriopintoja. Niissä hän hyödyntää kirjaston hankkimia aineistoja.
“En ole nimenomaisesti etsinyt open access -tyyppisiä julkaisuja, kun meillä on kuitenkin yliopiston kautta pääsy Elsevierin ja Springerin hallinnoimiin suuriin lehtipaketteihin. Jos ne loppuvat, asia pitää miettiä uudelleen”, Minkkinen sanoo viitaten ajankohtaiseen FinELib-neuvotteluun, jossa pöydällä on muun muassa Elsevierin lehtien saatavuus.
“Motiivia etsiä open access -julkaisuja ei ole, ainakaan vielä. Sellainen saattaa tulla, jos neuvottelut kustantajien kanssa kariutuvat”, Minkkinen sanoo.
Avoimuuden on oltava helppoa
Minkkisen mukaan avointen julkaisujen hyödyntämiseen liittyy opettajanäkökulmasta paljon epätietoisuutta.
“En puhu pelkästään predatory-kustantajista, vaan siitä että se on laadullisesti aika kirjava, hahmoton kenttä. Jos halutaan edistää avointa julkaisemista, se on tuotava keskusteluun toisella tavalla. Esimerkiksi valitessamme saatavilla olevista julkaisuista aineistoa opetukseen voisi olla jokin tapa, jolla seuloa open access -lähteet”, Minkkinen sanoo, ja kertoo esimerkin:
“Englannissa meillä oli tiedekunnissa omat kirjastonhoitajat, jotka tunsivat alan niin hyvin, että he pystyivät pitämään yllä listaa, ‘virtuaalista lukuhuonetta’. Siihen oli koottu avoimen julkaisemisen kanavia, joita kannatti pitää silmällä”, Leicesterin yliopistossa oikeustieteen professorina vuosina 2004–2011 toiminut Minkkinen kertoo.
Erilaisia avointen julkaisujen suosittelulistoja on olemassa, ja myös Helsingin yliopiston kirjasto on listannut näitä Opettajien oppaaseen. Minkkisen mukaan keskeistä on, että avointen lähteiden suosittelu olisi luonteva osa tiedonetsinnän prosessia.
“Siinä tilanteessa, kun pistät kurssia kasaan ja etsit lähteitä, avoimuustiedon pitäisi näkyä hakutuloksissa selvästi. Tämäntyyppiset jutut helpottaisivat valintaa. Se olisi samalla myös viesti kirjastolta ja niiltä tahoilta, jotka tutkimuskirjallisuutta hallinnoivat, että tätä pidetään hyvänä vaihtoehtona. Se olisi heidän Jufo-merkkinsä, ja se loisi koko avoimen julkaisemisen narratiivin helpommin ymmärrettäväksi”, Minkkinen kertoo.
Voisiko opetusaineistoja avata?
Avointa tiedettä voi toteuttaa opetuksessa myös siten, että tuo opetusaineistonsa julkisesti saataville avointen oppimateriaalien tai vaikkapa MOOC-kurssien muodossa.
“Oli yksi vaihe, jolloin en halunnut käyttää Moodlea siihen liittyvien vaikeuksien vuoksi. Sen sijaan käytin WordPress-alustaa, ja kaikki kurssiaineisto oli siellä. Se oli käytännössä open access, koska se oli kaikkien saatavilla. Mutta sitten kun kurssi oli ohi, katkaisin linkit ihan sen takia, ettei vanha aineisto jäisi sinne”, Minkkinen sanoo.
Minkkinen pitää juuri aineiston päivittämistarvetta tärkeimpänä syynä sille, ettei ole avannut opetusaineistojaan. Minkkisen mukaan oppimateriaalien avaaminen ei ole yleistä oikeustieteen alalla. Keskustelua oppimateriaalien avoimuudesta syntyy Minkkisen mukaan lähinnä silloin, kun opiskelijat ovat keskuudessaan levittäneet aineistoja.
“Voi olla, että opettajien joukossa on joitakin kokeellisia ihmisiä, jotka sitä tekevät [avaavat opetusaineistojaan], mutta on vaikea nähdä sitä varsinaista hyötyä tai lisäarvoa”, Minkkinen sanoo.
Tutkijoille avoin julkaiseminen on jo arkea
#OAhaaste-kampanjan ideana on tarkastella, miten avoin tiede näyttäytyy opetuksessa erityisesti kandi- ja maisteritasolla. Minkkinen vastaa oikeustieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettavista ja erityisesti heidän yleisistä opinnoista, kuten menetelmäopinnoista. Minkkisen mukaan tohtorikoulutuksessa avoin tiede on enemmän esillä.
“Puhumme siitä kuitenkin vähän toisella tavalla. Se tulee esille tohtoriopiskelijoiden julkaisemisen strategiana pikemmin kuin opetusmateriaalien kautta. Rahoituksen edellytyksenä on usein se, että tutkimustulokset ovat avoimesti saatavilla. Kun tohtoriopiskelijoilta kysytään, mikä heidän avoimen julkaisemisen strategiansa on, heidän on osattava vastata – jos he haluavat työllistyä. Tässä tarvitaan koulutusta”, Minkkinen sanoo.
Millaisia ajatuksia professori Panu Minkkisen haastattelu herätti? Herättikö se ajatuksia avoimesta tieteestä osana opetusta? Oletko samaa mieltä Minkkisen kanssa, vai tuleeko mieleesi vasta-argumentteja? Poikkeaako oman tieteenalasi avoimen tieteen käytännöt Minkkisen kuvaamasta oikeustieteen opetuksesta? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu lokakuun ajan!
Keskustakampus
Ti 24.10.2017 11.00-13.00 Porthaniann aula, Yliopistonkatu 3 Meilahti
Ti 24.10.2017 11.00-13.00 Biomedicum Helsinki 1 aula, Haartmaninkatu 8 Kumpula
Ti 24.10.2017 11.00-13.00 Physicumin aula, Gustaf Hällströmin katu 2 Viikki
Pe 27.10.2017 11.00-13.00 Biokeskus 3, Viikinkaari 1
Kenelle?
Tutkijat, lehtorit ja opiskelijat ovat kaikki tervetulleita keskustelemaan ja kyselemään avoimeen tieteeseen liittyvistä asioista.
Miksi?
Koska toisinaan ORCID –tutkijatunnisteeseen tai sen linkittämiseen omaan profiiliin Tuhatissa tarvitaan lisäneuvoja. Kun julkaiset tutkimuksesi tai opinnäytteesi avoimesti verkossa huomioitavaksi tulee monia asioita – näissä voimme auttaa. Kirjasto on myös neuvotellut kustantajien kanssa alennuksia Open Access –kirjoittajamaksuihin, haluat ehkä kuulla niistä lisää? Myös datanhallintasuunnitelmien laadinnassa on omat niksinsä, jotka mielellämme jaamme kanssanne.
Tule paikalle kysymyksinesi, ratkaistaan ne yhdessä!
University of Helsinki
