“Teoriassa olisi mahdollista hyödyntää open access -julkaisuja”

Miten avoin tiede näkyy yliopisto-opetuksessa? #OAhaaste-kampanjan teema haastaa miettimään opetusta uudesta näkökulmasta eikä tämä välttämättä ole helppoa. #OAhaaste-kampanjan haastattelussa yleisen oikeustieteen professori Panu Minkkinen avaa aiheen vaikeutta oikeustieteen näkökulmasta.

Professori Panu Minkkisen mukaan avointen julkaisujen hyödyntäminen opetuksessa törmää tieteenalan kulttuuriin ja tiedonetsinnän käytäntöihin. Kuvat: Juuso Ala-Kyyny

“Tässä on tietty kulttuuriero, joka pitää ymmärtää. Juristit tienaavat oppikirjallisuudella. He myyvät oppikirjoja omille kursseilleen, ja saavat siitä lisätuloa. Avoimista lähteistä kootuille virtuaalijulkaisuille ei tästä syystä johtuen ole paljon kysyntää. Teoriassa olisi mahdollista hyödyntää open access -julkaisuja oppikirjojen asemasta, mutta se on satunnaista”, Minkkinen kertoo.

Perustutkintopuolella Minkkisen opetus on pitkälti massaluentoja vuosikurssiopiskelijoille ennen maisteriopintoja. Niissä hän hyödyntää kirjaston hankkimia aineistoja.

“En ole nimenomaisesti etsinyt open access -tyyppisiä julkaisuja, kun meillä on kuitenkin yliopiston kautta pääsy Elsevierin ja Springerin hallinnoimiin suuriin lehtipaketteihin. Jos ne loppuvat, asia pitää miettiä uudelleen”, Minkkinen sanoo viitaten ajankohtaiseen FinELib-neuvotteluun, jossa pöydällä on muun muassa Elsevierin lehtien saatavuus.

“Motiivia etsiä open access -julkaisuja ei ole, ainakaan vielä. Sellainen saattaa tulla, jos neuvottelut kustantajien kanssa kariutuvat”, Minkkinen sanoo.

Avoimuuden on oltava helppoa

Minkkisen mukaan avointen julkaisujen hyödyntämiseen liittyy opettajanäkökulmasta paljon epätietoisuutta.

“En puhu pelkästään predatory-kustantajista, vaan siitä että se on laadullisesti aika kirjava, hahmoton kenttä. Jos halutaan edistää avointa julkaisemista, se on tuotava keskusteluun toisella tavalla. Esimerkiksi valitessamme saatavilla olevista julkaisuista aineistoa opetukseen voisi olla jokin tapa, jolla seuloa open access -lähteet”, Minkkinen sanoo, ja kertoo esimerkin:

“Englannissa meillä oli tiedekunnissa omat kirjastonhoitajat, jotka tunsivat alan niin hyvin, että he pystyivät pitämään yllä listaa, ‘virtuaalista lukuhuonetta’. Siihen oli koottu avoimen julkaisemisen kanavia, joita kannatti pitää silmällä”, Leicesterin yliopistossa oikeustieteen professorina vuosina 2004–2011 toiminut Minkkinen kertoo.

Erilaisia avointen julkaisujen suosittelulistoja on olemassa, ja myös Helsingin yliopiston kirjasto on listannut näitä Opettajien oppaaseen. Minkkisen mukaan keskeistä on, että avointen lähteiden suosittelu olisi luonteva osa tiedonetsinnän prosessia.

“Siinä tilanteessa, kun pistät kurssia kasaan ja etsit lähteitä, avoimuustiedon pitäisi näkyä hakutuloksissa selvästi. Tämäntyyppiset jutut helpottaisivat valintaa. Se olisi samalla myös viesti kirjastolta ja niiltä tahoilta, jotka tutkimuskirjallisuutta hallinnoivat, että tätä pidetään hyvänä vaihtoehtona. Se olisi heidän Jufo-merkkinsä, ja se loisi koko avoimen julkaisemisen narratiivin helpommin ymmärrettäväksi”, Minkkinen kertoo.

Voisiko opetusaineistoja avata?

Avointa tiedettä voi toteuttaa opetuksessa myös siten, että tuo opetusaineistonsa julkisesti saataville avointen oppimateriaalien tai vaikkapa MOOC-kurssien muodossa.

“Oli yksi vaihe, jolloin en halunnut käyttää Moodlea siihen liittyvien vaikeuksien vuoksi. Sen sijaan käytin WordPress-alustaa, ja kaikki kurssiaineisto oli siellä. Se oli käytännössä open access, koska se oli kaikkien saatavilla. Mutta sitten kun kurssi oli ohi, katkaisin linkit ihan sen takia, ettei vanha aineisto jäisi sinne”, Minkkinen sanoo.

Minkkinen pitää juuri aineiston päivittämistarvetta tärkeimpänä syynä sille, ettei ole avannut opetusaineistojaan. Minkkisen mukaan oppimateriaalien avaaminen ei ole yleistä oikeustieteen alalla. Keskustelua oppimateriaalien avoimuudesta syntyy Minkkisen mukaan lähinnä silloin, kun opiskelijat ovat keskuudessaan levittäneet aineistoja.

“Voi olla, että opettajien joukossa on joitakin kokeellisia ihmisiä, jotka sitä tekevät [avaavat opetusaineistojaan], mutta on vaikea nähdä sitä varsinaista hyötyä tai lisäarvoa”, Minkkinen sanoo.

Tutkijoille avoin julkaiseminen on jo arkea

#OAhaaste-kampanjan ideana on tarkastella, miten avoin tiede näyttäytyy opetuksessa erityisesti kandi- ja maisteritasolla. Minkkinen vastaa oikeustieteellisen tiedekunnan tohtorikoulutettavista ja erityisesti heidän yleisistä opinnoista, kuten menetelmäopinnoista. Minkkisen mukaan tohtorikoulutuksessa avoin tiede on enemmän esillä.

“Puhumme siitä kuitenkin vähän toisella tavalla. Se tulee esille tohtoriopiskelijoiden julkaisemisen strategiana pikemmin kuin opetusmateriaalien kautta. Rahoituksen edellytyksenä on usein se, että tutkimustulokset ovat avoimesti saatavilla. Kun tohtoriopiskelijoilta kysytään, mikä heidän avoimen julkaisemisen strategiansa on, heidän on osattava vastata – jos he haluavat työllistyä. Tässä tarvitaan koulutusta”, Minkkinen sanoo.

Millaisia ajatuksia professori Panu Minkkisen haastattelu herätti? Herättikö se ajatuksia avoimesta tieteestä osana opetusta? Oletko samaa mieltä Minkkisen kanssa, vai tuleeko mieleesi vasta-argumentteja? Poikkeaako oman tieteenalasi avoimen tieteen käytännöt Minkkisen kuvaamasta oikeustieteen opetuksesta? Ota kantaa, ja jaa näkemyksesi #OAhaaste-kampanjassa! Haaste jatkuu lokakuun ajan!

Leave a Reply

Your email address will not be published.