Ryhmä 4: Kohti tutkivaa tulevaisuutta

Vihdoin se on ohi – stressaaminen. Olemme viimeinkin päässeet askel kerrallaan kurssin loppuvaiheeseen. Olemme oppineet enemmän kuin lapsi ensimmäisenä kahtena elinvuotenaan – tai ainakin siltä tämä tuntuu. Olemme varmasti myös itkeneet (ainakin henkisesti) saman verran. Nyt olemme täällä – kelluen keltaisin kellukkein pinnalla.


(AngelVamp-10-human-90-stress.jpg)

Olemme ymmärtäneet, että tutkimuksen tekoon ei vaadita huippuosaamista tai supervoimia. Voit olla ihan vaan tavallinen ihminen, joka esimerkiksi kaipaa vauva-arkeensa jotain vaihtelua. Näin ainakin kävi tutkijallemme Kaiju Kankaalle. Hän hyppäsi ehkä jopa puolivahingossakin tutkimuksen maailmaan. Omaa kielitaitoakaan ei tarvitse pelätä, sillä Kaiju kertoi, että tutkimuksen kääntämisessä oli apuna kääntäjä.

Ensimmäisessä blogitekstissämme kirjoitimme, että kasvatustiede tutkii oppimista. Niin tutki myös, meitä kurssin aikana hukuttaa yrittänyt, artikkelimme “Design Thinking in Elementary StudentsCollaborative Lamp Designing Process”. Tutkimusartikkeliin, jonka saimme käsiteltäväksemme, ei ollut helppoa lähestyä ja ymmärtää. Vaati intensiivistä uppoutumista aiheeseen sekä tiukkaa keskittymistä, jotta saimme purettua sen ymmärrettävään muotoon. Lopulta huolellisen perehtymisen ansiosta pääsimme ytimeen asti. Nyt ymmärrämme laadullista tutkimusta ja sen monimutkaisia vaiheita.


(1*UjaaCYrxxyG4DowB1JDPuQ.jpeg)

Tutkimuksessamme oli aiheena lasten suunnitteluprosessi ja sen tutkiminen. Tarkoituksena oli siis tutkia, millainen on lasten ajatusprosessi suunnitteluprojektin aikana; tässä tapauksessa lapsien tehtävänä oli suunnitella lamppu. Se suunniteltiin pienryhmissä, joten samalla tutkittiin, miten lapset suunnittelevat yhdessä. Tutkijamme seurasi yhtä 3 hengen tyttöryhmää tarkemmin. Heitä videoitiin ja heidän pöydällään oli mikrofoni, joka äänitti kaiken. Tutkimustuloksista tärkeimpinä esiin nousivat kehollisuus ja materiaalisuus. Lapset mittailivat esineitä konkreettisilla mittanauhoilla ja kehollisuus tuli esiin, kun lapset pohtivat lampun mittasuhteita realistisesta näkökulmasta käyttäen omaa kehoa apuna (esimerkiksi käsiä käytettiin mittasuhteiden hahmottamisessa, mietittiin kuinka alhaalla lamppu voi olla, ettei siihen lyö päätään jne.).


(s-l640.jpg)

Olemme tämän kurssin aikana oppineet ennen kaikkea toimimaan ryhmässä. Olemme tiiviisti tavanneet kurssin aikana erilaisten tehtävien merkeissä ja jopa myöhään iltaisin viestitelleet toisillemme kurssin ongelmista. Tämän lisäksi olemme oppineet ratkaisemaan meidänkin ryhmää koskevia ongelmia: Mitä tehdä, kun aika ei riitä? Mitä silloin kun tapaaminen tulee siirtää, mutta kaikille ei sovi sama aika? Yhdessä raivasimme esteet pois tieltä, ratkoimme pulmat ja selvisimme maaliin voittajina.

Tämän lisäksi olemme oppineet myös ERITTÄIN paljon tutkimuksen tekemisestä ja sen eri vaiheista. Olemme pohtineet paljon erilaisia ongelmia: Onko tutkimuksemme varmasti kattava? Voiko näin pienellä otoksella tehdä mitään yleistyksiä? Mitä jos ryhmässä olisikin ollut vain poikia? Kaikkia näitä kysymyksiä olemme pyöritelleet päässämme ja yrittäneet löytää useita näkökulmia niiden selvittämiseen. Olemme päätyneet kriittisesti ajattelemaan kaikkea – kaikkea voi ja kaikki pitää kyseenalaistaa ennen kuin on täysin varma asian todellisuudesta. Tutkijalta vaaditaan avoimuutta ja kärsivällisyyttä sen suhteen, että heti ensimmäiset löydökset eivät ole välttämättä niitä lopullisia oikeita tuloksia.


(3068194-poster-p-1-a-psychologist-finally-explains-why-you-hate-group-work-so-much.jpg)

Tutkijatentti oli hieno päätös pitkälle projektillemme. Tämän kurssin tutkivan oppimisen oppimistyyli ei ehkä avautunut aivan kurssin alussa tai keskivaiheillakaan vielä meille, mutta nyt kurssin loppuessa voimme sanoa olleemme mukana tutkivan oppimisen projektissa. Tutkijatenttimme oli hyvin mielenkiintoinen ja silmiä avaava kokemus. Koimme hieman ennen tutkijatenttiä ehkä pienen paniikin, sillä valitettavasti oma tutkijamme ei päässyt tulemaan paikalle. Onneksi saimme Antti Rajalan sijaistamaan Kaijua ja Rajala hoiti kiperän tilanteen loistavasti. Rajala pystyi vastaamaan joihinkin kysymyksiin hyvin vakuuttavasti pohdiskellen omaa uraansa ja erilaisia menneisyyden ongelmiaan. Hän hyödynsi omia kokemuksiaan ja osallisuuksiaan tutkimusprojekteissa vastauksiinsa. Tämä on oiva esimerkki siitä, että tutkimuksen kuin tutkimuksen tekemiseen vaaditaan lähes samanlaiset valmisteluprosessit.  Tutkijatenttimme meni hyvin, vaikka vastakysymyksiä oli erittäin vaikea luoda erinäisistä syistä. Yksi syy oli se, että Rajala vastasi kysymyksiimme hyvin pitkästi ja perusteellisesti, joten emme voineet mennä kysymyksissä ehkä ihan niin syvälle, kuin olisimme oman tutkijamme kanssa päässeet emmekä saaneet kunnollista dialogia aikaiseksi tutkijatentin aikana. Antti Rajala sukelsi hommaansa hyvin, mutta muutamaan kysymykseen olisimme ehkä kaivanneet tarkentavampia vastauksia omalta tutkijaltamme. Elämä kuitenkin yllättää, eikä kaikki todellakaan mene aina niin kuin haluaisi ja on sovittu! Opimme kokemuksesta myös sen, että kaikenlainen soveltaminen ja asioiden uudelleen pohtiminen ovat erittäin tärkeitä taitoja.


(obraz-strom-na-konci-fbbb.jpeg)

Teimme kurssin aikana tärkeän huomion: välipalaute on välttämätöntä kehityksen ja mielekkyyden vuoksi. On erittäin tärkeää, että myös tutkija saa palautetta “keskeneräisestä” projektistaan, jotta hän tietää mihin suuntaan lähtee kehittämään itseään sekä tutkimustaan. Välikommentti voi jopa tuoda tutkimukseen uuden näkökulman, jota tutkija ei itse ole edes ajatellut. Note to yourself: Kommentoi ja anna palautetta projektin kuluessa! Tätä voi hyödyntää hyvin jopa alakoululaisten kanssa työskennellessä.

Miten tästä eteenpäin? Tutkimista, kyseenalaistamista, tutkimista ja lisää tutkimista! Sitä me ainakin tämän kurssin jälkeen osaamme.
Kurssia mielestämme kuvaakin hyvin Triathlon – matkassa on paljon erilaisia haasteita sekä mutkia, ja jaksaminen saattoi olla välillä koetuksella. Lopussa kuitenkin häämötti tutkijatentti eli maali, johon tämä upea matka huipentui. Toivottavasti pääsemme altaasta pois elossa. Pahin painajainen olisi, että meidät tiputettaisiin takaisin syvään päähän ilman keltaisia kellukkeitamme.

Onnistuminen on asenne. Se on avoimuutta uusille ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia, halua kasvaa ja joustavuutta muuttua”. BJ Gallagher (http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/elaman-tarkoitus/)

 

Ryhmä 4: Johanna Ihanus, Ronja Aaltonen, Anna-Sofia Flinck, Elisa Vottonen, Meiju Heikonen, Anssi Braunschweiler

 

 

2 vastausta artikkeliin “Ryhmä 4: Kohti tutkivaa tulevaisuutta”

  1. Hei ryhmä 4!
    Kiitos positiivisesta kirjoituksestanne kurssin lopputunnelmissa. Kuulostaa siltä, että olette saaneet kurssista hyödyn irti.
    Olisin ehkä kaivannut hieman lisää nimikkotutkimuksenne avaamista. Vaikutti kuitenkin siltä, että olette itse aiheesta hyvin perillä.

    Yllätysmomentti tutkijatentissä oli varmasti haastava. Kirjoituksenne perusteella selvisitte siitä kuitenkin kunnialla ja pohdintanne tutkijavaihdoksen vaikutuksesta dialogin vähentymiseen oli oivaltavaa.

    Kaikkea hyvää teille!

    Laura/Ryhmä 15

  2. Moikka ryhmä 4!

    Teitte tarkkoja huomioita kurssista ja kuvat ja blogiteksti kulkivat sulavasti eteenpäin. Niin kuin edellinen kommentoija sanoi, olisitte voineet kertoa lisää tutkijatentistä ja nimikkotutkijanne tutkimuksesta. Muuten blogista näkyi hienosti matkanne kurssin alusta loppuun ja kaikki kokemukset, ja oivallukset kurssin matkalta.

    Ilmari/ryhmä1

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *