Ryhmä 1: Pohdintaa yliopisto-opiskelusta sekä näkemyksiä kasvatustieteellisestä tutkimuksesta

Kasvatustiede ja kasvatustieteellinen tutkimus on todella monialaista ja sitä voi tutkia monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi samaa aihetta voi tutkia kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian näkökulmasta. Kasvatustiede tutkii muun muassa oppimista, käyttäytymistä, kehitystä, koulutusta, vuorovaikutusta ja kasvatusinstituutioita. Kasvatustiede ei ole eksaktitiede, toisin kuin esimerkiksi usein miten luonnontieteet. Eli tutkimuskysymyksistä ei voida saada lopullista vastausta, vaan kuvaus sen hetkisestä tilanteesta.  

Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus pyrkii ymmärtämään ilmiöiden kokonaisvaltaisuuden ja antaa mahdollisuuden soveltaa tuloksia käytäntöön. Hyvä tutkimus on eettisesti tehty ja toteutettu, eli tutkimuskohteella pitää muun muassa olla anonymiteetti ja täysi vapaus osallistua. Esimerkiksi vaikka vanhemmat antaisivat luvan tutkimukseen ja oppilas kieltäytyy, niin emme voi tutkia kyseistä lasta. Hyvä tutkimus on mahdollisimman objektiivista, koska täysin objektiivista tutkimusta ei ole.  

Kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan koulutuksen kehittämiseen, oppimisen ilmiöiden ymmärtämiseen, uusien menetelmien kehittämiseen ja oppimisen ja opetuskäsitysten kyseenalaistamiseen, koska ne vaihtelevat ajan myötä yhteiskunnallisten vaikutteiden ja muun vuorovaikutuksen myötä.  

Ennen tutkimuksen tekoa tarvitaan aihe ja se voi lähteä jostain pienestäkin ideasta. Kasvatustieteessä tutkimuksen aiheita on laaja kirjo ja aihe tutkimus voi olla tarkennettu pienempään ilmiöön esimerkiksi kuvaamaan hyviä tapoja opettaa lukemista tai tietyn vuosiluokan hyvinvointi. Hyvällä ja selkeällä tutkimuskysymyksellä on helppo käsitellä valittua aiheita ja vältytään turhalta työltä. Hyvässä tutkimuskysymyksessä on näkyvillä tutkimusongelma ja tutkimusaihe ja se on kysymysmuodossa. Tutkimuksen alkuun on hyvä tehdä kirjallisuuskatsaus, jotta saamme tietoa, millaista tietoa on saatu aikaisemmin. Näin saamme myös selville, että mitä juuri meidän kannattaa tutkia ja miten oma tutkimus asettuu muiden tutkimusten rinnalle.  

Yleinen käsitys tutkijan työstä ylipäätään lienee melko yksinäistä puurtamista, mutta uskomme kuitenkin kasvatustieteen tutkijan työn olevan vuorovaikutteista ja ryhmässä toimimista. Tutkija tarvitsee työnsä edistämiseen vertaisarviointia ja tuloksen käyttöönotto tarvitsee aina tiedeyhteisön hyväksynnän. Koska kasvatustiede on ihmistiede ja yleisesti ottaen todella kuvailevaa, on työ ihmisläheistä. 

 

 

Kohti tutkivaa työtapaa-kurssin suoritus toteutetaan pääosin itsenäisesti ryhmän kanssa suoritettavana ryhmätyönä. Luokanopettajakoulutuksessa yhteistyö- ja ryhmätyötaidot ovat suuressa roolissa, joten kurssilla niiden harjoittaminen on perusteltua.  

Ryhmällämme on tietynlainen ennakkokäsitys niin sanotusta perinteisestä yliopisto-opiskelusta, jossa kaikki opiskelu tapahtuu itsenäisesti, luennoille osallistuminen on vapaaehtoista, ja vain tentteihin osallistuminen on pakollista. Kaikki työ tehdään omalla ajalla kunkin itse parhaaksi katsomassa paikassa.  

Kokemuksiemme mukaan kasvatustieteiden opiskelu eroaa tästä hyvinkin paljon. Opiskelussamme on paljon ryhmätöitä, seka pakollista läsnäoloa vaativia opintoja. Tähän perustuen kurssin suorittamistapa antaa hyvän pohjan alkaville yliopisto-opinnoille.  

6. Kohti tuntematonta työtapaa

 

Syksyllä 2018 aloittaessamme kasvatustieteiden opinnot, meidät heitettiin suoraan keskelle kasvatustieteellisen tutkimuksen maailmaa. Saimme heti maistiaisen tutkivasta työtavasta, jota opettajankin tulee työssään toteuttaa. Pääsimme valitsemaan itseämme kiinnostavan aiheen ja muodostimme ryhmät sen perusteella. Ensimmäinen tehtävämme oli pohtia mm. kasvatustieteellistä tutkimusta eri näkökulmista ja tutustua kurssin tavoitteisiin. Siltä pohjalta syntyi tämä blogikirjoitus.

Kuten Tutkimuksen voimasanat -teoksessa todetaan (s.10), ihmistieteet eivät ikinä voi olla täysin objektiivisia, sillä tutkimuksen kohteena ovat sosiaalisesti merkitykselliset aiheet. Pohdimmekin, että hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on subjektiivista, mutta pyrkii tiedostamaan omia arvolatauksiaan ja niiden mahdollisia vaikutuksia tutkimustuloksiin.

Hyvässä kasvatustutkimuksessa täytyy ottaa eri lähitieteenalojen tutkimustulokset huomioon ja tutkijalla tulee olla laaja-alainen tuntemus oman tieteenalan tutkimuksesta. Tutkimuksen voimasanat -teoksessa (s.41) todetaankin, että tämä perehtyminen on “työläs, mutta välttämätön vaihe”. Tutkimuksen tulee olla myös eettistä; laadukas tutkimus ei aiheuta kohtuutonta haittaa tutkittaville. Kasvatustieteelliseen tutkimukseen vaikuttaa yhteiskunnan nopea muutos. Mielikuvissamme kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan koululaitoksen ja yhteiskunnan kehittämiseen.

Pohdimme, että opettajalla on ammatissaan mahdollisuus toteuttaa opetussuunnitelman tavoitteita itse määritteleminsä metodein. Samaa mieltä ollaan myös Opettajan didaktiikka -kirjassa, jossa todetaan seuraavaa; “opetussuunnitelma sitoo, eikä siitä voi poiketa, mutta toisaalta sen rajat ovat niin huokoiset, että konteksti on väljä ja sallii moninaisen toiminnan.” Pedagoginen autonomia on tärkeä taito, joka vaatii harjoittelua ja sitä voidaankin pitää ihanteena.

Mielsimme perinteisen yliopisto-opiskelun hyvin itsenäiseksi, ja sen vuoksi tämän kurssin suorittaminen ryhmissä poikkeaa odotuksistamme. Pohdimme kurssin piilotavoitteita ja näiden merkitystä tulevalle ammattitaidolle. Piilotavoitteiksi oli listattu mm. ryhmätyöskentelytaidot, jotka ovat tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeitä. Opetustyötä ei koskaan pysty tekemään yksin, vaan aina ollaan jonkun kanssa vuorovaikutuksessa. Kurssin tavoitteena on myös auttaa opiskelijoita ymmärtämään yhdessä tekemisen ja ideoimisen merkitys.

Piilotavoitteissa mainittu ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen on myös tärkeää, sillä tulevaisuuden ongelmien ja haasteiden ennakointi, sekä valmiiden toimintamallien antaminen on mahdotonta. Meidän on opittava kohtaamaan haasteita sekä selviytymään niistä luovasti niin yksin kuin osana ryhmää tai yhteisöä. Piilotavoitteiden ymmärtäminen auttaa hahmottamaan sitä tosiasiaa, että oppimista tapahtuu kaiken aikaa, myös varsinaisten tavoitteiden ja tehtävien ulkopuolella.

Johanna Kankaanpää, Essi Hernesniemi, Teemu Mielonen, Hanna Majuri, Katariina Laakso , Esra Karsandi, Carina Maria Pellja ja Anni Pelander

”Mikä on se koko kasvatustieteen perusta?” ryhmän 12 mietteitä kurssin tavoitteista ja piilotavoitteista

Blogiteksti toteutettiin ryhmässämme keskustelun kautta. Ryhmämme jakautui kolmeen pienempään ryhmään keskustelemaan annetuista kysymyksistä. Kukin pienryhmä taltioi keskustelunsa tuotokset haluamallaan tavalla, kuten äänittämällä vastaukset nauhurille ja myöhemmin litteroimalla ne kirjalliseen muotoon. Kaikista vastauksista koostettiin yksi yhteinen puolifiktiivinen keskustelumuotoinen blogiteksti. Valitsimme kyseisen lähestymistavan tehtävälle, jotta kaikki pääsivät tasapuolisesti miettimään kurssin tavoitteita. Halusimme myös välttää tilanteen, jossa yksi tai muutama ryhmäläinen olisi vastannut yksin koko tehtävästä. Koimme ryhmänä onnistuneemme tehtävän tekemisessä.

 

Minkälaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus?

– Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on muun tieteellisen tutkimuksen tapaan esimerkiksi poliittisesti neutraalia ja puolueetonta. Se on itsenäistä ja riippumatonta kaikkeen ulkopuoliseen nähden, eli esimerkiksi tutkimuksen rahoittaja ei voi vaikuttaa tutkimuksen tulokseen.

– Tutkimuksen tulee myös olla ennakkoluulotonta, eikä saa antaa omien subjektiivisten mielipiteiden vaikuttaa lopputulokseen.

– Kyllä! Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus on puolueetonta ja ei arvolatautunutta ottaen mahdollisimman paljon huomioon kasvatuksen eri osa-alueita ja niihin vaikuttavia tekijöitä.

– Sen tulisi myös olla ajankohtaista ja se pyrkii vastaamaan ajan tarpeisiin.

– Laajemmin tarkasteltuna hyvä tutkimus luo uutta tietoa ja ymmärrystä. Näen, että parhaassa tapauksessa tutkimus voi myös luoda käytäntöön sovellettavia taitoja esimerkiksi opettajan opetusta tukemaan.

– Uskon, että käytännön vinkkejä on aika vaikea saavuttaa, koska oppiminen on niin yksilöllistä.

– Minua kiinnostaa ainakin tehdä tutkimusta jolla on käytännön merkitystä. Mutta ymmärrän, että se ei ole edellytys hyvälle tutkimukselle.

– Uskoisin, että kasvatustieteellisen tutkimuksen tutkimuskohteen otoksen tulee olla tarpeeksi laaja, jotta tutkimus on merkittävä.

– Minä koen, että kasvatus tieteellisen tutkimuksen tulisi vastata kasvattajien tarpeisiin. Laadukkaasta tutkimuksesta tulisi olla apua käytännön tilanteisiin ja ongelmiin antaen alan ammattilaisille enemmän tietoa ja ymmärrystä. Hyvällä kasvatustieteellisellä tutkimuksella on mahdollisuus kehittää koulutusjärjestelmiämme entistä toimivammiksi.

– Uskoisin, että kasvatustieteen alalla tutkimuskysymykset voivat olla hyvin konkreettisia. Aihe voi olla selkeä, kuten esimerkiksi vierailleen tutkijatohtorin motivaatiota käsittelevä tutkimus.

– Se mitä tutkii voi olla hyvinkin rajattu aihe. Hyvä tutkimus löytää aiempien tutkimuksien pohjalta kohteen, jota ei ole aiemmin tutkittu tai on tutkittu vain vähän tai eri asetelmassa.

– Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus pohjaa yksilön ja yhteiskunnan väliselle vuoropuhelulle korostaen yksilön näkemysten sekä ajattelun merkitystä traditionaalisessa kontekstissa.

 

Mihin tutkimusta tarvitaan?

– Kasvatustieteellinen tutkimus on merkittävää, koska kasvatus ja koulutus koskee kaikkia. Tutkimus tukee kasvatuksen ja koulutuksen kehitystä, jota tarvitaan ihmisten ja yhteiskunnan jatkuvan muutoksen vuoksi. Ihmisten ja maailman muuttuessa kasvatusalan on muututtava niiden mukana.

– Tutkimusta tarvitaan mielestäni kehittämään kouluinstituutiota sekä opetusta ja päivittämään vanhoja tutkimustuloksia.

– Ja vielä laajemmin tarkasteltuna, jotta voidaan kehittää ihmiskuntaa.

– Lapset ovat kasvaneet ja lapsia on kasvatettu aina ja monet oletukset lasten kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta on yhä vain oletuksia. Tutkimuksella voidaan päästä eroon virheellisistä olettamuksista ja sitä kautta huonoista käytännöistä. Samoin voidaan todeta myös toimivien käytänteiden ja tapojen toimivuus tieteellisesti. Myös aiempaa tutkimuspohjaa tulee pitää yllä uusimalla tutkimuksia. Tieto, joka aiemmin oli totta ei ehkä päde sellaisenaan nykypäivänä.

 

 

Millaista uskot kasvatustieteen tutkijan työn olevan?

– Monipuolista koska se on niin monialaista, siihen kun liittyy myös esimerkiksi psykologiaa, sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa ja aineopintoja.

– Uskon, että kasvatustieteellisen tutkimuksen tekeminen on haastavaa. Eri ikäisille ja eri kehitysvaiheissa oleville lapsille ja nuorille suunnatuissa tutkimuksissa toimivien tutkimusolosuhteiden luominen voi olla erittäin hankalaa. Varsinkin eri ikäryhmiltä saatujen vastausten ja reaktioiden vertailu vaatii vahvaa tieto ja kokemus pohjaa.

– Palkitsevaa, koska voi viedä ihmisten osaamista eteenpäin.

– Mietin, että nykyään kasvatustieteen tutkijalle voi olla hankalaa se, että tänä aikana, jolloin tutkimusten teko voi edelleen viedä useamman vuoden, yhteiskunta, opetus- ja oppimistavat muuttuvat ehkä entistä nopeammin esimerkiksi siksi, että tietotekniikkaa käytetään yhä enemmän niin koulussa kuin arjessakin. Voi olla haastavaa saada tutkimustulos, joka on ajan tasalla ja joka koskee useampaa ikäryhmää myös silloin kun se vihdoin saadaan julkaistuksi.

– Avartavaa, sillä varmasti uutta tutkimustietoa tulee kasvatustieteellisissä tutkimuksissa jatkuvasti, jota sitten voidaan hyödyntää käytännössä.

 

 

Aiheesta kummunnutta keskustelua

– Aloin miettimään mikä on se koko kasvatustieteen perusta? Miksi me ylipäätään kasvatetaan?

– Halutaan kehittyä ja tehdä asiat paremmin kuin aikaisemmin. Elää paremmin ja onnellisemmin.

– Onko se sitten se onnellisuus mitä kasvatuksella haetaan?

– Ehkei onnellisuus, vaan pikemminkin merkityksellisyys.

– Niin mikä on se elämän tarkoitus…

 

– Kuinka kääntää teknologia opetuksen voimavaraksi, eikä pelottavaksi asiaksi, joka tuhoaa meidät?

– Niinpä. Minuakin kiinnostaisi tutkia teknologiaa osana opetusta, kuinka aikaansaada parempaa oppimista hyödyntäen teknologiaa. Ja mielellään ilman niitä ikäviä sivuvaikutuksia.

– Lisäksi tunne- ja vuorovaikutustaitojen hallitseminen korostuu nyt tänä teknologisena aikana.

– Erityisesti se, että osaa lukea muita ihmisiä ja ylipäätään kiinnostuu muista ihmisistä muodostuu erityisen tärkeäksi voimavaraksi.

 

 

Ajatuksia ja odotuksia kurssin pedagogisesta lähestymistavasta ja opiskelusta yliopistossa

– Lähtökohtaisesti on tosi hyvä, että tämä kurssi lähtee liikkeelle siitä, että meidät laitetaan pohtimaan kurssin sisältötavoitteita sekä sitä mihin kurssilla pyritään. Eihän niitä sisältötavoitteita muuten välttämättä edes lukisi, saati että ajatuksella miettisi mitä ne tarkoittavat.

– Yllätyin positiivisesti myös siitä kuinka tutkimuslähtöisesti tämä kurssi heti käynnistyi. Onhan se kuitenkin yliopiston päällimmäinen tehtävä tuottaa uutta tietoa ja ymmärrystä maailmasta, meidän alalla tietoa kasvatuksesta.

– Se tuli mullekin positiivisena yllätyksenä. Odotin, että tämä olisi jotain muuta, enemmän ehkä laulu- ja leikkikoulua.

– Tosi hyvä myös, että heti alusta alkaen painotetaan kriittisen ajattelun merkitystä.

– Taustalla minulla on se kokemus mitä nyt lukiosta on saanut. Tietenkään lukiossa ei tehdä tutkimusta. Lukiossa ei myöskään kyseenalaisteta olemassa olevaa tietoa. Mielestäni sitä pitäisi tehdä jo lukiossa. Toki ymmärrän, että tiedon kyseenalaistaminen vaatii melko laajan tietopohjan taustalle.

– Lukiossa oppimistapa oli hyvin opettajajohtoista. Tässä tieto, opi se.

– Jonkin verran yliopistokokemusta omaavana tämän kurssin pedagoginen ote yllätti, koska olen tottunut perinteiseen ‘luennoitsija luennoi ja muut kuuntelee’ -opetukseen. Tiivis ryhmätyöskentely täysin uusien ihmisten kanssa tuntuu jännittävältä mutta on parhaimmillaan hyvin antoisaa.

– Minun on vaikea uskoa, että kurssin sisältö tavoitteet tulisi edes täytettyä perinteisellä opettajajohtoisella lähestymistavalla. Pääsemme todella harjoittelemaan tieteellisessä tutkimusympäristössä ja -yhteisössä vaadittavia taitoja.

– Aiemmissa opiskeluissani ryhmätöitä oli myös paljon. Kuitenkin siellä yleinen tapa oli mennä sieltä mistä aita on matalin, eli kurssin alussa jakaa ryhmätyöt osiin siten, että jokainen tekee itsenäisesti oman palasensa. Toivonkin, että nyt täällä pääsen oppimaan erilaisia ryhmätyöskentelytapoja.

– Odotan, että tulevaisuudessa voin hyödyntää täällä oppimiani ryhmätyöskentelytaitoja ja pedagogisia menetelmiä esimerkiksi oman luokkaopetukseni apuvälineinä.

– Ryhmätyöskentelyssä opitaan parhaimmillaan myös erilaisten konfliktitilanteiden hoitamista. Esimerkiksi, että osataan ja uskalletaan ottaa puheeksi jos joku ei toimi. Konfliktien ratkaisutaito tulee varmasti olemaan tosi tärkeä myös tulevaisuudessa elämässämme.

– On kivaa, että tuntuu että meidän ryhmässämme ollaan kaikki aidosti kiinnostuneita annetusta aihealueesta ja päästään käymään dialogia sen ympäriltä.

– Motivaatio opinnoissa on nyt ihan eri kuin esimerkiksi lukiossa. Tämä lähtee nyt sisäisestä motivaatiosta ja tähtäimessä on korkeat tulokset

– Saadaan varmasti parempia tuloksia aikaiseksi kun kaikilla on hyvä ja turvallinen olo ryhmässä.-

– Oppimisen kannalta on myös hyvä, että emme arvostele kriittisesti pelkästään aihettamme vaan myös ryhmätyöskentelyämme.

– On myös tosi kiinnostavaa, että päästään haastattelemaan tutkijaa.

– Tutkija esittelyt ovat kyllä minunkin mielestäni erittäin hyvä tapa päästää meidät lähemmäs tieteenalamme yhteisöä ja tutkimusta. Avaa oven kohti alan syvempää tuntemusta.

– Mielestäni kurssi on mielenkiintoinen, pääsemme jo opintojen alkuvaiheessa käsiksi siihen, miten tutkimustyötä yliopistossa toteutetaan. Se, että isossa ryhmässä tutustutaan tähän ja päästään oman alan ammattilaisten kanssa keskustelemaan aiheesta, on todella mielenkiintoista.

 

– On myös tosi hyvä, että piilotavoitteet on kirjoitettu auki.

– Odotan yliopistolta, että tulen oppimaan kaikki piilotavoitteissa määritellyt kohdat.

– Piilotavoitteet tuntuvat melko kovilta vaatimuksilta yhdellä kurssilla omaksuttaviksi.

– Se on totta, esimerkiksi argumentointitaitojen kehittyminen on mitä luultavammin koko elämän mittainen prosessi.

– Ehkä olennaista kurssille merkittyjen tavoitteiden kohdalla on löytää omaa opiskelua ja kehittymistä palvelevat tavoitteet ja sitten edistää niitä. Ei kannata pelästyä että kaikki ulkopuolelta annetut tavoitteet eivät omassa työskentelyssä täyty. Miettii, mikä on itselle tärkeää.

– Pikkuhiljaa luultavasti ymmärretään myös mitä kasvatustiede ihan oikeasti on.

 

Ryhmän jäsenet: 

Elia Nissinen, Aino Saari, Petra Pulli, Tommi Mäntysalo, Veera Ojajärvi, Matilde Pelkonen, Joonas Junttila, Evi Ekroos, Meri Vainio, Akipekka Alanko ja Otso Saano

Ryhmä 2: In To the Jungle (with a plan)

Tutkimusmatka alkakoon!

Kasvatustieteen tutkija on kuin Indiana Jones viidakossa,  tällä kertaa vain etsimässä kimmeltävän aarteen sijasta uutta tietoa koulumaailman syövereistä. On erittäin tärkeää, että tutkijan oma palava innostus antaa kipinän ja motivaation toteuttaa tutkimusta, sillä aarteen etsintä ei tuota välttämättä heti tulosta. Tutkimus voi olla vuosia kestävä raskas prosessi, joka sisältää paljon pitkäveteistä päätetyöskentelyä. Pelkkä tutkijan oma innostus ja visio eivät vielä kuitenkaan tee tutkimuksesta kannattavaa. Mukaan tarvitaan retkikunta, paljon erilaisia näkökulmia ja hyvä suunnitelma, jonka avulla päästään yhdessä kohti päämäärää. Ja päämäärä on tietenkin jotain, mikä hyödyttää, edistää  ja kehittää kasvatustieteen alaa.

Ready, set.. Set the goal, please.

Minkälaista on hyvä kasvatustieteellinen tutkimus?

Hyvässä tutkimuksessa on oleellista tiedon hallinta:

Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus sisältää luotettavaa ja perusteltua tietoa, josta on hyötyä tulevaisuudessakin. Lähteiden käyttäminen oikein on hyvän tutkimuksen merkki. Tutkimuksessa kommunikoidaan paljon myös toisten tutkimusten kanssa ja käytetään paljon lähteitä. Lähdeviittauksilla tutkija osoittaa, että tutkittu tieto on pätevää ja kirjoitus perusteltua. Tutkimus voi käsitellä täysin uutta tietoa tai täydentää jo tehtyjä tutkimuksia avaten niistä uusia näkökulmia. Jokaisen tiedon lähde tulisi merkitä tutkimukseen. Lähdeviittauksilla erotellaan, mikä perustuu toisten tutkimuksiin ja mikä esim. omaan tulkintaan tai tutkimustuloksiin. Tutkijan ottaessa huomioon aiheeseen liittyvä kirjallisuus ja aiemmat tutkimukset sekä yhteiskunnalliset tarpeet ja ongelmat, ala kehittyy ja tietoa voidaan hyödyntää monipuolisesti ja tehokkaasti vaikka jatkotutkimuksissa tai käytännön työssä. Tutkimusta tehdessä sovelletaan erilaisia tutkimusmenetelmiä, jolloin käytännön kokemuksista esimerkiksi työelämästä koulumaailmassa on varmasti etua. Jatkuva kasvatustieteen alan kehittäminen erilaisilla tutkimuksilla on väylä ja edellytys saavuttaaksemme tuloksia ja saadaksemme välineitä tulevaan.

Hmm, did you mention something about a proper plan?
Hyvä tutkimus on suunnitelmallinen:

Ennen kuin tutkimusta aletaan tekemään, niin laaditaan tutkimussuunnitelma. Tutkimussuunnitelma tehdään yhdessä “retkikunnan” kanssa. Tutkimussuunnitelmaan merkitään ylös aikataulu, tutkimusmenetelmät ja miten tutkimus etenee. Tutkimussuunnitelmassa esitellään tutkimuksen tavoitteet ja hypoteesi. Tutkimussuunnitelmaa luettaessa selviää ketä tutkitaan ja miksi tutkitaan. Jo tutkimussuunnitelmassa tulisi esitellä tutkimuksen tausta, eli mm. aiemmat tutkimukset ja tutkimukseen liittyvä kirjallisuus. Tutkimussuunnitelman tekeminen on järkevää sekä tutkimuksen pitkän luonteen että tutkimuksen tavoitteiden ja päämäärän kannalta.

Hyvä tutkimus on eettistä:

Jo tutkimussuunnitelmaan tulisi kirjata tutkimuksen eettiset näkökohdat. Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa keskiössä ovat usein ihmiset, voidaan tutkia esimerkiksi lapsia ja nuoria. Tutkimuksen tekemiseen tulee aina kysyä lupa huoltajalta, kun kyse on alaikäisestä lapsesta. Lasten ja nuorten kanssa toimittaessa on muistettava heidän itsemääräämisoikeutensa sekä sensitiivisyys. Tutkijan asiantuntevuus ja objektiivisuus ovat olennainen osa hyvää tutkimusta. Tällöin tutkijan tai tutkijoiden henkilökohtaiset näkemykset eivät vaikuta tutkimustuloksiin. Tutkimuksen tulee olla eettisesti kestävää ja kunnioittaa ihmisarvoa ja oikeuksia.

Just wondering here, how could I describe you properly?
Hyvässä tutkimuksessa on kielioppi, käsitteet ja termit hallussa:

Olennaista tutkimuksessa on tutkimuksen selkeys ja sen vuoksi tutkimuksen täytyy olla kieliopillisesti hyvä. Olisi vaikea ottaa tosissaan puhekielellä kirjoitettua tutkimusta. Olennainen osa tieteellistä tutkimusta on käsitteiden käyttö ja niiden hallinta. Termit taas ovat osa ammattisanastoa, joka tutkijan on hyvä hallita. Nämä asiat yhdessä antavat tutkimukselle lisäarvoa ja samalla täsmentävät ja rajaavat käsiteltävää aihetta selkeäksi. Kun puhutaan asioista täsmällisillä termeillä ja laadukkaasti, tutkimuksen tuoma tieto on vastaanotettavissa sellaisena kuin pitääkin.

Hyvän tutkijan salaisuus:

Mikä voisikaan olla kasvatustieteen ammattilaiselle tärkeämpää kuin vuorovaikutustaidot. Edes kasvatustieteen tutkija ei puurra yksin, vaan tarvitsee ympärilleen hyvän tutkimustyöryhmän. Kasvatustiede tutkii ihmisen kehitystä, kasvua ja oppimista kokonaisvaltaisesti ja siksi eri tieteenalojen välinen yhteistyö onkin erityisen tärkeää. On hienoa, että koulussamme on huomioitu vuorovaikutustaitojen tärkeys ja teemme paljon ryhmätöitä, joissa pääsemme hiomaan taitojamme.

Oh, future, you may be saved.

Parhaimmillaan kasvatustieteen tutkimus tuo tiettäväksi asioita, joista ihmiset ja yhteisöt hyötyvät tästä päivästä tulevaisuuteen. Kasvatustiede sinällään koskettaa valtaosaa suomalaisista pelkästään koululaitoksen kautta, melkein jokaisella meistä kun on siitä kokemuksia. Tämä tekee kasvatustieteellisestä tutkimuksesta jo itsessään arvokasta ja tärkeää, sillä se palvelee selkeästi niin suurta joukkoa ihmisiä, joko suoraan tai välillisesti. Kasvatustieteellinen tutkimus voi tuoda vastauksia menneestä, auttaa ymmärtämään nykyhetken tapahtumia ja antaa eväitä tulevaisuuteen. Se voi tuoda tiettäväksi ajankohtaisia asioita, tarjota uusia näkökulmia tuttuihin aiheisiin ja saada aikaan positiivista muutosta. Se voi myös luoda uusia kysymyksiä ja ihmettelyn aiheita, jotka ruokkivat uusia tutkimuksia ja pitävät alan kehityksen jatkuvassa liikkeessä. Hyvässä ja laadukkaassa kasvatustieteellisessä tutkimuksessa lepää tulevaisuus.

MYYRÄ TIETOISKU

Pinnalla ollut keskustelu lastentarhanopettajien palkkojen pienuudesta innoitti tutkijoita tutkimaan päivähoidon suhdelukuja ja päivähoidon nykytilaa yleisesti, esim. liian suuret ryhmäkoot ja työn kuormittavuus. Tutkimuksen toteuttivat Myyräjoukko-niminen tutkimusryhmä. Tässä on yksi oiva esimerkki, miten tutkimuksella voi vaikuttaa moneen eri asiaan.

Tutkimuksen voit lukea täältä: https://drive.google.com/file/d/1noQCak2twW2-td60jDY45lj9M6Dx_54D/view

Myyräjoukko jatkaa edelleen tutkimusta ja kirjoittaa myös blogia tutkimuksistaan.

Blogi: https://tutkittuavarhaiskasvatuksesta.wordpress.com/

Facebook: https://www.facebook.com/tutkittuavarhaiskasvatuksesta/

Ajatuksia ja odotuksia yliopisto-opiskelusta

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin ensimmäisellä yhteisellä tapaamisella meidät kutsuttiin osaksi Helsingin yliopiston tiedeyhteisöä. Suhtautuminen meihin oppilaisiin tasavertaisina tiedeyhteisön jäseninä sai meidät pienen hämmennyksen valtaan. Meillä heräsi kysymys: Olemmeko me nyt jo valmiita siihen? Jaoimme yhteisen tunteen siitä, että kasvamista, opittavaa ja pohdittavaa riittää vielä maisterin opintoihin ja niistä pitkälle yli. Murroksessa oleva maailma tarvitsee itseään kehittäviä ja omistautuneita kasvatusalan ammattilaisia.

Ryhmässämme 10 henkilön odotukset ja havainnot kasvatustieteen opinnoista jakaantuivat aikalailla kahteen vastakkaiseen näkemykseen. Ennakkoajatukset yliopisto-opiskeluiden itsenäisestä suorittamisesta ja runsaslukuiselta luennolta seuraavaan siirtymisestä muuttuivat nopeasti jo ensimmäisen viikon aikana. Kasvatustieteen opinnot tukevat yhteisöllisyyttä ja koostuvat pääosin tiiviistä työskentelystä muiden opiskelijoiden kanssa. Yksin on vaikea jäädä. Yksilöitä osallistava työskentelytapa tukee valtavasti kasvamista tulevaan ammattiin ja antaa eväitä erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin sekä omaan toimijuuteen myös tulevaisuudessa.

Vuorovaikutuksen helppoutta tukee kasvatustieteellisen tiedekunnan turvallinen ilmapiiri, jossa on helppo olla oma itsensä ja tuoda ajatuksiaan ja pohdintojaan esille. Keneltäkään ei odoteta seuraavassa lauseessa valmiiksi pureskeltua ja kaiken mullistavaa näkemystä koko peruskoulun opintosuunnitelmasta, vaan jäsentämätöntä, pohdiskelevaa ja pätkivää ajatuksenjuoksua voi tuoda huoletta esille. Tämänkaltainen työskentely kehittää yhteistyökyä ja antaa eväitä tulevaisuuten.

Meillä on vakaa luotto siihen, että näiden tulevan viiden vuoden aikana, meistä kasvaa jokaisesta omat vahvuutensa tunnistavia, erilaisten persoonien kanssa sujuvasti toimeentulevia ja elämän jatkuvaa kehitystä mielenkiinnolla seuraavia huipputason opettajanalkuja. Sellaisia, jotka ovat varmoja omissa nahoissaan sekä samalla avoimia muille ihmisille ja erilaisille kohtaamisille. Sellaisia, jotka luottavat tulevaan. Siitä olisi hyvä lähteä rakentamaan vielä parempaa huomista.

Ryhmä 2: Edla Pohjanpalo, Noora Paananen, Henni Kuitunen, Heidi Aarnio, Fanny Sillman, Vilma Valasmo, Elli Uusikylä, Anni Saves, Saara Pörsti, Anna-Kaisa Suoraniemi

 

Kuvien lähdetiedot:

1. https://www.google.fi/search?safe=active&biw=1280&bih=686&tbm=isch&sa=1&ei=S56iW7KqB8OOaqPtvLAC&q=indiana+jones+jungle&oq=indiana+jones+jungle&gs_l=img.3..35i39k1j0i19k1l2j0i5i30i19k1l2.7572.12273.0.12424.20.20.0.0.0.0.176.2161.8j10.18.0….0…1c.1.64.img..2.18.2148…0j0i67k1j0i30k1j0i5i30k1j0i8i30k1j0i24k1j0i30i19k1.0.tITIq0N3C0M#imgrc=_k75MmcYCMNppM:

2. https://www.halloweenexpress.com/treasure-chest-prop/

3. https://decider.com/2017/01/02/indiana-jones-movies-hulu-amazon-prime-video/

4. https://www.theverge.com/2016/3/15/11238178/harrison-ford-indiana-jones-2019-spielberg

5. https://areajugones.sport.es/2016/03/18/indiana-jones-5-tendra-el-mismo-guionista-que-indiana-jones-y-el-reino-de-la-calavera-de-cristal/

6. http://2hdwallpapers.blogspot.com/2014/01/beautiful-latest-netuer-hd-wallpapers.html

Hei ryhmä 14!

Tekstinne alussa olleet suorat lainaukset ryhmäläistenne odotuksista yliopisto-opiskelusta toivat hyvin esiin sen, kuinka moninaista opiskeleminen yliopistossa on, mikäli odotuksenne toteutuvat. Olisi ollut mukava vielä lukea, onko tiiminä työskenteleminen ja yhdessä asioihin perehtyminen teille jo tuttu tapa työskennellä esim. lukioajoilta ja jos on, millaisia kokemuksia siitä on teille kertynyt.
Kirjoititte napakat tekstit kasvatustieteellisestä tutkimuksesta ja siten onnistuitte pitämään tekstinne kohtuullisen mittaisena. Silti sen lukemiseen meni minulla kauan aikaa, koska etenkin kasvatustieteellisen tutkimuksen vaikutuksia käsittelevä kappale eteni uudessa virkkeessä uuteen asiaan ja jäin pohdiskelemaan vielä edellistä virkettä. Ajatuksia herättävää tekstiä siis!

Tuula/Ryhmä 10

 

Ryhmä 5: Positiivisia odotuksia ja kriittistä näkökulmaa

Nyt, kun olemme päässet opiskelemaan harvojen ja valittujen joukkoon, odotamme innolla, mitä seuraavalla viidellä vuodella on meille annettavaa. Kasvatustiede on kasvatettavan ja kasvattajan välisen vuorovaikutussuhteen sekä niihin liittyvien ilmiöiden tutkimista. Kasvatustyö ei rajoitu ainoastaan kouluaikaan tai lapsuuteen, vaan oppiminen on elämän mittainen prosessi. Haluamme osallistua tähän kyseiseen prosessiin päästäksemme luomaan parempaa tulevaisuutta yhdessä tulevien oppilaidemme ja kasvatustieteen tutkijoiden kanssa. Odotamme opiskeluajan antavan rutiinia omien ajatusten kriittiseen tarkasteluun, sekä toisaalta myös välineitä pohtia yhteiskunnassa jo vallitsevia kasvatuskäsityksiä ja niiden oikeutusta. Uskomme, että opintojen myötä ymmärrämme kasvatustieteen perusteita ja rajapintoja muihin lähitieteisiin kuten psykologiaan. Luotamme siihen, että meillä on opiskeluajan jälkeen käsitys siitä, kuinka yhdistetään käytännön työ koulussa teoriatietoihin, ja kuinka voimme olla mukana luomassa uutta teoriatietoa käytäntöön otettavaksi. Haluamme hoitaa opetus- sekä tutkimuspuolen laadukkaasti luopumatta kummankaan perusperiaatteista.  

 

On mielenkiintoista nähdä, kuinka kasvatustieteen akateemiset opinnot valmistavat meitä arjen haasteisiin. Edessämme on viisi vuotta opiskelua. Viisi vuotta aikaa rakentaa tarvittava teoriapohja ja usko kasvatustieteeseen. Viisi vuotta aikaa kerätä rohkeutta ja rakentaa omaa itsevarmempaa minää, jollainen toivoo olevansa opettajana ja ihmisenä. Mitä ja miten ammennat teoriataustasta, kun oppilaita vastaanottaessasi mietit, tuleeko vastaan teräaseita vai vain haukut? Jos resurssit ovat rajalliset, miten opettaja pystyy hyödyntämään tuoreinta tutkimustietoa käytäntöön kaiken energian ja ajan mennessä käytöshäiriöiden ja luokassa vallitsevan kaaoksen hallitsemiseen? Voiko laadukas opetus ja pedagogiikka korvata ihmisen resurssina? Ja onko lakkautusuhan alla olevan kyläkoulun opettajan ensimmäisenä prioriteettina uuden opetussuunnitelman pikkutarkka seuraaminen, kun vanhemmat ja henkilökunta taistelevat yhtenä rintamana kunnan suunnitelmia vastaan? Ovatko suureelliset ”digiloikka”-tavoitteet mielekkäästi tavoiteltavissa, jos tarvittavia välineitä riittää kolmelle oppilaalle kerrallaan? Parempi pedagogiikka ei aina korvaa puuttuvia resursseja ja pieneltä paikkakunnalta kasvukeskuksiin karkaavia opettajia. Kasvatustiede ei toimi kvartaalitaloudessa.  

 

Kasvatustieteellisen tutkimuksen perusteltavuus ilmenee esimerkiksi siinä, että uusi tutkimus kehittää opetusta ja uusia opiskelutapoja. Opettajan on pysyttävä tahdissa mukana, ja opiskeltava itsekin koko ajan lisää. Päätyvätkö viimeisimmät tutkimustulokset käytännön opetukseen ja ohjataanko opettajia tarpeeksi, jotta uusinta tutkimustietoa olisi mielekästä käyttää arjen opetuksessa? Kasvatustieteellisen tutkimuksen ja käytännön tulisi tehdä yhteistyötä. Opettajaa tulisi osallistaa tutkimuksiin muutenkin kuin tutkimustulvan kautta – uudet kokeilut eivät saa tuntua loputtomilta, perusteettomilta ja raskailta. Kasvatustieteellinen tutkimus hyödyntää niin opettajien arjen kokemuksia ja tilanteita yhtä lailla kuin opettajien tulisi hyödyntää kasvatustieteellistä tutkimusta opetuksessaan. Tutkimuslähtöinen- ja oppilasta sekä opettajaa osallistava opetus hyödyttää kaikkia osapuolia. Se kannustaa sekä oppilaiden että opettajien toimijuuteen sekä tuottaa kasvatustieteelle tärkeää ja osallistavaa tietoa, dialogi näiden kahden sektorin välillä on välttämätöntä. 

 

Opettaja kohtaa arjessaan monenlaisia haasteita. Tavanomaisten, opettajan ammattiin kuuluvien haasteiden lisäksi stressiä aiheuttaa myös erilaiset kasvatukselliset tutkimukset ja parannusyritykset. Uudistuksia ei kuitenkaan voi kieltäytyä vastaanottamasta. Miten tasapainotella uuden kokeilun ja nykyisen vaatimustason välillä? Uutta on luotava ja kokeiltava, mutta edelleen voimassa ovat yhteiskunnan vaatimukset siitä, mitä on opetettava. Uuden kokeileminen voi olla raastava kokemus, sillä ei ole varmuutta siitä, miten asia täytyisi tehdä, tai saako sillä edes parempia tuloksia kuin aiemmalla menetelmällä. Toisaalta, uuden kokeileminen luo lisää mielekkyyttä työhön, vaikkakin työmäärä kasvaa.  Mikään työ ei myöskään mene hukkaan, sillä kaikki uusi tieto on kallisarvoista. Kuten mainittu, olisi eduksi, jos kasvatustutkimus ja kasvatuksen kenttä kävisivät tiivistä dialogia keskenään, täydentäen toistensa puutteita.  

 

Kyllä, meillä on epäilyksemme. Mutta on myös uskoa ja luottoa. Jo ensiaskelilla meihin on istutettu myös opettajan ylpeyttä. Meitä tullaan arvostamaan – opettajia on aina arvostettu Suomessa – ja meidän täytyy arvostaa työtämme. Miten me sen paremmin näyttäisimme kuin yhdistämällä opinnoissamme saadun teoreettisen taustatiedon sekä tutkimisen halun käytännön ongelmanratkaisutaitoihimme ja kykyymme luovia arjessa. Tutkimme kunnianhimoisesti ja ennakkoluulottomasti kyseenalaistaen ja opetamme maailmanlaajuisesti tunnustetun opettajan koulutuksen luomalla ammattitaidolla. Kummankaan laadusta emme tingi. Eikä meidän kuulukaan. Nykyinen koulutuksen taso – puhutaanpa sitten opettajan koulutuksesta tai peruskoulusta – on saavutettu kriittisen ajattelun ja tarvittavan muutoksen kautta. Jatkamalla tätä ajattelumallia voimme saavuttaa jotakin vielä hienompaa ja edistyksellisempää. Odotamme innolla, että saamme olla osa tätä jatkuvaa kehitystä. 

 

 

Ryhmä 5: Iikka Koski, Niina Fernström, Elisa Tikka, Miikka Toivonen, Aki Tervonen, Marika Tapani, Juuso Ratinen, Olli Aksela, Noora Särösalmi

Ryhmä 4: Monipuolinen kasvatustiede

Laaja-alainen vaikutus

Mitä kasvatustiede oikein on? Tämä haastava kysymys toi ryhmämme mieleen monenlaisia näkökulmia. Kokosimme niistä parhaimmat.

Kasvatustiede tutkii oppimista, kehitystä ja kasvua eri näkökulmista. Kasvatustieteellisen tutkimuksen tavoitteena on kehittää koulutus- ja kasvatusmaailmaa sekä saada tietoa siitä. Sen laaja-alainen vaikutus näkyy yhteiskunnassamme useissa rakenteissa ja toimintatavoissa.  Kasvatustieteellisen tutkimuksen avulla voidaan kehittää opetusta ja  käyttää lähteenä poliittiseen päätöksentekoon. Sen avulla saadaan tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi oppimisen ja kehityksen tukemisessa.  Kattava kasvatustieteellinen tutkimus tukee uusien oppimistekniikoiden käyttöönottoa koulujen ja päiväkotien arjessa. Kasvatustiede on myös tärkeää, sillä oppimistyylejä on yhtä paljon kuin oppijoitakin. On hyvä osata tunnistaa oppimisvaikeudet ja sen jälkeen osata antaa oikeanlaista tukea niihin. Lisäksi kasvatustiede voi tutkia mm. tasa-puolisuutta opetuksessa ja edistää tasa-arvoa. Kasvatustieteissä hyödynnetään tiedon rakentelua eli vanhan tiedon päälle haetaan uutta tietoa uusista tutkimuksista. Tiedon lisääntyminen ei aina kumoa vanhaa tietoa vaan laajentaa näkökulmaa ja tuo uutta. Kuitenkaan ainoa syy tutkimuksen tekemiseen ei ole aina muutoksen hakeminen, sillä kehittymistä halutaan myös seurata. Kasvatustiede kouluttaa opettajia ja opettajat ovat iso osa lasten elämää ja perheen ohella yksi suurimmista lasten sosialisaatioon osallistujista.

Hyvä kasvatustieteilijä on vuorovaikutuksessa muihin tutkimusaloihin. Kasvatustieteet käsittelevät ihmisiin ja erityisesti oppmiseen liittyviä ilmiöitä, joten hyvät sosiaaliset taidot tulevat tarpeeseen. Kasvatustieteilijän työssä täytyy olla kiinostunut kaikenlaisesta uudesta. Uuden tutkiminen ja ongelmiin ratkaisun löytäminen ovat avain asemassa kaikilla kasvatustieteilijöillä. Kasvatustieteen tutkijan työ edellyttää ennenkaikkea ennakkoluulottomuutta, sillä usein ei tiedä mitä tulokseksi saadaan ja onko tieto hyödynnettävissä. Intensiivinen yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on tärkeää. Sitoutuminen työhön vie asioita eteenpäin. Kasvatustieteen tutkijan on pystyttävä johtamaan itseään ja ottamaan vastuuta omista menoistaa, sillä työaikaa ei ole määritelty. Kuitenkin yhteistyö muiden tutkijoiden ja rahoittajien kanssa voi tuoda työhön mukaan palavereja ja aikatauluja. Kasvatustieteiden tutkija kohtaa työssään erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja hänen on kyettävä olemaan puolueeton. Hyvä kasvatustieteilijä on kriittinen ja pystyy kyseenalaistamaan löytämäänsä tietoa.

Ryhmätöitä ja todellista ymmärrystä

Yliopisto opiskelu miellettän usein hurjaksi pänttäämiseksi yksin kirjastossa ja tylsien monen tunnin luentojen kuunteluksi. Uusilla opiskelijoilla on yleensä tietynlainen kuva jo entuudestaan yliopistossa opiskelusta ja kokemus siitä on usein erittäin  teoreettinen, haastavana sekä itsenäisenä. Onneksi olimme ryhmämme kanssa saaneet jo toisenlaista käsitystä kavereilta jotka opiskelvat jo yliopistossa, sekä tuutoreiltamme.  Tärkeä osa kasvatustieteiden opiskelua on ryhmässä työskenteleminen, vuorovaikutustaitojen kehittäminen, pohdinta sekä keskustelu, sillä näitä taitoja tulemme myös tarvitsemaan tulevissa ammateissamme kasvatustieteiden parissa. Nykyajan opettajan on hyvä osata toimia itse yhteistoiminnallisesti ryhmässä, jotta voi hyödyntää samaa tekniikkaa tulevaisuudessa luokassaan. Ryhmässä työskenteleminen on hyvin opettavaista sekä kehittävää. Sen avulla pystymme kehittämään sosiaalisia taitojamme ja saamme uusia näkökulmia sekä ajatuksia muilta ryhmän jäseniltä.

Kurssin tavoitteet vaikuttavat  hyödyllisiltä tulevaa ammattia varten. Lähitieteiden ymmärtäminen omien oppilaidensa opettamisen tueksi on tärkeää, kuin myös ymmärrys siitä miten tutkimusta oikeasti tehdään. Näin olle opettajana on helpompi lähestyä uusia käytännön opetustyylejä, kun ymmärtää niiden taustaa.

Kurssin piilotavoitteet vaikuttavat korostavan oma-aloitteisuutta ja yhteistyötaitoja. Itsenäinen työskentely tapahtuu ryhmissä ja jokaisella on vastuu omasta ryhmästä. Kurssi haastaa ja krisitisoi omaa ajattelua. Kyseenalaistaminen ja reflektointi eli sen pohdinta mitä itse pohtii näyttäisivät olevan tärkeitä opittavia taitoja tällä kurssilla. Mietimme ryhmämme kanssa myös ongelman konkretisointia ja todellista ymmärtämistä. Lisäksi se mitä yliopisto-opiskelijana täytyy pian oppia on tämä: oikeita vastauksia ei aina ole. Opiskelijalähtöinen opiskelutyyli on varmasti tehokkaampi kuin se, että luennoitsija selostaa salin edestä. Ulkoa opettelu on saanut väistyä ymmärryksen tieltä. Jokainen opiskelija joutuu tekemään työtä oppimisensa eteen. Näin ollen myös opittava asia jää paremmin mieleen. Myös se, että opiskelija itse osallistuu prosessiin tuo lisää mielenkiintoa ja motivaatiota kurssille.

Lopuksi

Kasvatustiede on monipuolinen ala. Se tutkii sekä ihmistä että yhteiskuntaa. Kasvatustieteen saralla on paljon tutkittavaa ja jokainen voi löytää oman mielenkiintonsa laajasta skaalasta. Kasvatustieteiden opiskelijat ovat usein kiinnostuneita useista eri aloista. Tällä alalla jokainen pääsee löytämään omat vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa ja soveltamaan niitä omassa työssään tulevaisuudessa. Monipuolisuus näkyy myös jo opiskeluaikana. Opintokokonaisuuksien vaihtelevat suoritustavat pitävät mielenkiinnon yllä ja ajattelun virkeänä.

Ryhmä 4: Johanna Ihanus, Anna-Sofia Flinck, Anssi Braunschweiler, Elisa Vottonen, Ronja Aaltonen, Meiju Heikonen

 

 

Ryhmä 8, tehtävä 1: Tuntemattomilla vesillä

Tämä blogikirjoitus liittyy kurssin ”Kohti tutkivaa työtapaa” ensimmäiseen oppimistehtävään. Blogikirjoitus jakautuu kahteen osioon, joista ensimmäinen ”Tutkijan elämää” pohtii tutkijan työtä ja sen puitteita. Tekstissä käsitellään esimerkin avulla kasvatustieteellisen tutkimuksen kantavia periaatteita sekä tutkimuksen tarvetta. Blogikirjoituksen toinen osio käsittelee ”Kohti tutkivaa työtapaa” –kurssin pedagogisia aspekteja sekä vasta yliopistolle tulleiden opiskelijoiden opintoihin liittyviä pelkoja ja odotuksia.

Tutkijan elämää

Ensimmäinen tehtävä, kohta A

2-vuotias kaataa lasillisen vettä kannettavasi päälle ja toteaa iloisena: ”Ei töitä!”. Täytyy odottaa, kunnes tietokone kuivuu. Tunnet itsesi ihan lusmuksi, sillä artikkeli olisi pitänyt lähettää tänään, mutta sille ei nyt voi mitään. Sitä paitsi olet laskenut sen varaan, että ”tänään” tarkoittaa ”ennen aamua”. Syyllisyyden tunne kalvaa, mutta olet silti iloinen, että voit tehdä töitä kotona. Teet lapsille ruokaa pohtiessasi samalla, kuinka muotoilet seuraavan rahoitushakemuksesi. Pelkäät, että projektisi jää kesken, jos et saa lisärahoitusta. Silloin täytyy etsiä työtä muualta, ja tutkimuksesi venyy hamaan ikuisuuteen.

Syöt vasta puoliyhdeksältä illalla, kun puolisosi palaa yliopistolta luennoimasta. Joskus toivot, että asuisitte lähempänä Helsinkiä, mutta sitten muistutat itsellesi, että mikään ei voita olohuoneen ikkunasta näkyvää maisemaa. Lapset ovat nukkumassa. Suljet silmäsi sohvalla ja kuuntelet täydellistä hiljaisuutta ympärilläsi.

Aamulla puhelin pärähtää. Äitisi kysyy, oletko lähettänyt artikkelisi. Myönnät, että eilinen päivä ei mennyt ihan putkeen. Äitisi ihmettelee, miksi vaivaudut tekemään tutkimusta koulukiusaamisesta. Sinustahan olisi voinut tulla ydinfyysikko! Selität hänelle, kuinka tutkimuksesi lisää tietoisuutta ilmiöstä ja antaa keinoja puuttua siihen. Tieteen avulla voit vaikuttaa koulun arvomaailmaan, jos opettajat vain seuraavat aikaansa ja lukevat artikkelisi!

Toivot, että artikkeli saa opettajat reflektoimaan ja kehittämään toimintatapojaan, sillä silloin tutkimustuloksiasi hyödynnettäisiin käytännössä. Keinosi ehkäistä ja puuttua koulukiusaamiseen tukisivat oppilaiden itsetuntoa ja loisivat turvallisuuden tunnetta, jolloin oppimiseen olisi helppo keskittyä.

Lopuksi kerrot vielä äidillesi, kuinka Yleisradio on ottanut sinuun yhteyttä ja pääset kerrankin välittämään tutkimustuloksesi median kautta vanhemmille ja kouluille, jotka voivat hyödyntää niitä lasten kasvatuksessa. Tutkimuksesi hyödyttää yhteiskuntaa, kun se kasvattaa itselleen henkisesti tasapainoisia yhteiskunnanjäseniä! Äitisi murahtaa idealismillesi ja siirtyy lasten kuulumisiin. Emmin uusi hammas tuntuu olevan suurempi uutinen kuin lehtihaastattelusi.

Tapaat Yleisradion toimittajan kahvilassa. Kerrot hänelle esimerkkejä siitä, kuinka teoriakirjallisuuden pohjalta ohjeistit opettajia toimimaan kiusaamistilanteissa sekä mitä opettajat ja oppilaat kertoivat jälkikäteen tilanteista. Toimittaja tuntuu olevan vaikuttunut tutkimuksen kokeilullisuudesta ja esittää useita lisäkysymyksiä:

Millaisia periaatteita noudatat tutkimustyössä?

− Ensinnäkin tutkimuksen täytyy olla eettistä. Tutkimukseen osallistuneet opettajat ja oppilaat pysyvät anonyymeina. Olen kertonut heille, kuinka käsittelen heidän tietojaan. Heille ei saa koitua henkistä tai fyysistä haittaa tutkimuksestani. Kaikki osallistujat ymmärtävät, että tutkimuksestani voi olla jatkossa hyötyä kiusaamistilanteiden selvittämisessä, ja he kokevat asian tärkeäksi.

Eikö anonyymius heikennä tutkimuksen luotettavuutta?

− Olen muuttanut henkilöiden nimet aineistossa, ja se on arkistoitu asianmukaisesti, joten mahdolliset epäselvyydet voidaan jälkikäteen tarkistaa aineistosta. Tutkimukseeni osallistui vain muutamia opettajia ja oppilaita, joten se ei ole yleistettävissä. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimusta, ennen kuin yleistyksiä voidaan tehdä. Toisaalta tutkimukseni on toistettavasti ja tuottaa todennäköisesti vastaavia tuloksia, kuin olen saanut.

Kuinka paljon koet odotusten ja ennakkoluulojen vaikuttavan tekemiisi johtopäätöksiin?

− Pyrin aina objektiivisuuteen, mutta kyllähän ne vaikuttavat jo siihen, millaisia tutkimus­kysy­myk­siä muodostan. Tulkintani on tietysti myös omani, ja joku toinen saattaisi tehdä erilaisia päätelmiä. Tulkinnoissa täytyy vain edetä johdonmukaisesti. Kasvatustiede ei ole yhtä mustavalkoinen tiede kuin monet luonnontieteet. ”Oikeaa” vastausta ei ole. Luomme uusia teorioita käymällä dialogia tutkimusten kautta. Ajan myötä teoriat kyseenalaistetaan, ja niiden tilalle tulee uusia.

Totuutta ei siis ole saavutettu?

− Eikä tulla koskaan saavuttamaan.

Kahvihetken jälkeen palaat kotiin ja avaat huokaisten uusimman rahoitushakemuksen kannettaval­lasi. Koska yritysrahat päätyvät yleensä ”koviin” tieteisiin, on toivosi rahastoissa. Kaiken varalta olet hakenut myös opettajanpaikkoja, joita et oikeasti halua.

Haluat jatkaa edellisen artikkelisi aiheesta, joten päätät videoida erilaisia ristiriitatilanteita luokkahuoneessa. Heittelet ideoita keittiössä puolisosi kanssa, vaikka hän onkin eri alalla. Tutkimuskysymykset alkavat vähitellen hahmottua. Päädyt etnografiseen menetelmään, mutta pohdit vielä, kuinka paljon voit itse osallistua luokkahuoneen tilanteisiin. Tarvittavat luvatkin täytyy hankkia…

Syksyllä ehdit olla viikon töissä koulussa, ennen kuin saat rahoituksen puoleksi vuodeksi, ja päätät lempata oppilasparat. Lohduttaudut sillä, että seuraajallasi on oppilaille enemmän aikaa. Olisit joka tapauksessa tehnyt opetustyösi puolivillaisesti tehdessäsi samalla tutkimusta.

Seuraava kuukausi kuluu teoriaa lukiessa ja aineiston keruuta suunnitellessa. Alkuinnostus törmää vähintään 10 käytännön ongelmaan. Aloitat jälleen hakemuslimbon, etteivät rahat lopu kesken. Onkohan sinusta kuitenkaan tutkijaksi?

 

Olet innoissasi, kun pääset lopulta luokkahuoneeseen kuvaamaan oppilaita. Ajatukset suhahtelevat niin nopeasti, että niitä on vaikea saada paperille. Työstät aineistoasi vielä aamuyöllä. Jos kuitenkin tämä kuuluisi tuohon… Tutkimuksen sivumäärä kasvaa, mutta se lähinnä huolettaa sinua, koska ainakin puolet kirjoittamastasi joutaa pois. Lopulta pääset viilaamaan työtäsi. Lähetät artikkelin kollegoille luettavaksi, ja palautteen saatuasi työstät artikkelin julkaisukuntoon.

Lopuksi

Edellä on kuvattu kasvatustieteiden tutkijan työtä. Tässä kuvitteellisessa esimerkissä tutkija toimii yksin, vaikka nykyisin monet tutkijat ovat jäseniä tutkimusryhmissä. Monet työvaiheet tehdään tällöinkin itsenäisesti.

Kipinä kasvatustieteelliseen tutkimustyöhön lähtee usein arkitilanteesta, joka jää vaivaamaan. Aiheen tulee puhutella tutkijaa sekä hyödyttää yhteiskuntaa. Kun aihe on valittu, laaditaan tutkimussuunnitelma ja kasa rahoitushakemuksia, joissa luvataan mahtavia tuloksia. Todellisuudessa tutkijalla on vain hypoteeseja, jos niitäkään. Mitä muuta voisi ollakaan, kun tutkimusta ei ole vielä tehty?

Verrattuna tavalliseen päivätyöhön antaa tutkimustyö paljon vapauksia. Se mahdollistaa etätyöskentelyn ja poikkeavat aikataulut. Samalla kasvaa vastuun määrä, sillä työtä on tehtävä säännöllisesti, vaikka kukaan ei olisi valvomassa. Projektin ajanhallinta on taito, joka vaatii harjoittelua etenkin tutkijalta, joka on innostunut alastaan ja sitoutunut työhönsä. Töitä tuleekin helposti tehtyä myös vapaa-ajalla. Toisaalta tulee myös aikoja, jolloin työ ei etene ja motivaatio hiipuu. Deadlinen lähestyessä tulee joka tapauksessa kysyttyä itseltään, tekikö tarpeeksi.

Työn jatkuvuus on monelle nuorelle tutkijalle epävarmaa. Rahoitusta on haettava säännöllisin aikavälein. Jatko-opintojen aikana moni käy päivätyössä elättääkseen itsensä, jolloin valmistuminen lykkääntyy.

Yliopistosta on tullut yritys, jonka tulee tuottaa rahaa toimintansa ylläpitämiseksi. Projektit jäävät kesken ja aikaa ja energiaa kuluu hakemuksien tekoon. Epävarmuus työn jatkuvuudesta aiheuttaa jatkuvaa stressiä. Voidaankin kysyä, onko tämänkaltainen rahoitusmalli pitkällä aikavälillä tehokas.

 

 

Teoria kurssin taustalla

Ensimmäinen tehtävä, kohta B

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin rakenteessa näkyy pedagoginen suunnitelmallisuus. Työtapa on kurssin nimen mukaisesti tutkiva eli opiskelijat hankkivat tarvitsemansa tiedot tehtävän suorittamiseksi. Tehtävänannon rajaamattomuus muistuttaa työelämässä eteen tulevia haasteita. Opiskelijat jäsentävät ja suunnittelevat työprosessiaan itsenäisesti ja omatoimisesti. Tiedon omaksumisen sijaan opiskelijat oppivat taitoja, joilla he voivat jatkossa hankkia erilaista tietoa. He oppivat suunnittelua, tiedonhakutaitoja ja prosessinhallintaa, joita he tarvitsevat tulevissa opinnäytetöissään sekä niiden suullisissa esittelyissä. Samalla he oppivat opinnoissaan ja työelämässään tarvitsemiaan ryhmätyötaitoja.

Kurssitehtävät pyrkivät osallistamaan ryhmän jäseniä, mikä on inklusiivista. Haastattele­malla tutkijoita opiskelijat tutustuvat tulevaan yhteisöönsä ja oppivat tukeutumaan yhteisönsä jäseniin. Lisäksi opiskelijat pääsevät tutustumaan tutkimustyöhön ja voivat vähitellen valmistautua siihen.

Tavoitteiden toteutuminen jää kuitenkin opiskelijoiden harteille. Parhaimmillaan ryhmätyöskentely johtaa hyviin oppimistuloksiin. Kaikki ryhmät eivät kuitenkaan tällaiseen työskentelyyn syystä tai toisesta kykene. Puhuminen suuressa ryhmässä jännittää tai tehtävänjakoa ei osata tehdä. Koska opiskelijoilla on poikkeavia tavoitteita ja elämäntilanteita, kaikki eivät voi sitoutua kurssiin yhtäläisesti. Lisäksi kurssi on mahdollista suorittaa muiden siivellä, mitä ei voi pitää reiluna. Jos oletetaan, että koko tutkinto suoritettaisiin tällä tavalla, sellaisetkin henkilöt, joilla ei ole siihen edellytyksiä, saisivat tutkinnon suoritetuksi.

Osallistaminen näkyi myös kurssin ensimmäisellä luennolla, kun opiskelijat pääsivät ilmaisemaan odotuksiaan sekä haastattelemaan tutkijaa. Haastattelu koettiin antoisana, sillä kuulimme tutkijan kokemuksista. Työtilan pyöreät pöydät kutsuivat ryhmätyöskentelyyn, ja tunnelma oli mukavan rento. Verrattuna luentokurssiin opetustila on kuitenkin meluisa, ja sisältää paljon aistiärsykkeitä, jotka ihmiset saattavat kokea joko virkistävinä tai häiritsevinä.

Muita osallistamisen keinoja olivat heiteltävä mikrofoni sekä Flinga-sovellus. Tämä aiheutti ryhmässämme pohdintaa teknologian tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä. Osa ryhmästämme koki, että teknologia olisi toiminut paremmin puolet pienemmässä ryhmässä. Flingaa emme kokeneet kovin tarkoituksenmukaiseksi. Tekstikoko oli pieni, eikä sovellusta lopulta käytetty yhteenvedon tekemisessä. Mikrofonin heittely taas tuntui hieman pelottavalla kahvikuppien ja kannettavien tietokoneiden keskellä. Toisaalta totesimme, että on vaikea keksiä osallistavia vaihtoehtoja Flingalle ja mikrofonille, kun on kyse massaluennosta.

Opettajat ottivat ohjaajan roolin antaessaan opiskelijoiden selvittää, mitä heidän tuli tehdä ja kuinka heidän tuli jakaa tehtävät. Kurssitehtävät antavat paljon vapauksia, mutta vain vähän tukea. Työmuoto aiheutti ristiriitaisia tunteita, sillä ryhmässämme ilmeni sekä innostusta että epäilyksiä. Moni ei kokenut ryhmätyöskentelyä itselleen ominaiseksi tavaksi työskennellä. 10 hengen ryhmän toimivuus ja työn tasainen jakautuminen aiheutti epäilyksiä. Kurssi vaatii opiskelijalta kykyä hahmottaa ja toteuttaa itsenäisesti tehtävävaiheita, mikä voi olla tässä vaiheessa opintoja haastavaa. Monille opiskelijoille ensimmäinen vuosi on kuitenkin aikaa, jolloin opetellaan omatoimisuutta ja itsenäisyyttä sekä opinnoissa että arjessa. Toiminnan organisoiminen saattaa muodostua oletettua suuremmaksi haasteeksi.

Jää ihmetyttämään, miksi kurssille ei tarjota vaihtoehtoisia työmuotoja. Muut oppilaitokset näkevät oppilaansa ja opiskelijansa yksilöinä, mutta yliopisto käsittelee opiskelijoitaan edelleen massana. Vain korkea-asteella törmää käsitteeseen ”massaluento”. Eikö yliopisto-opiskelijalla voi olla yksilöllisiä tarpeita ja mieltymyksiä? Toisaalta kurssimuodon piilotavoitteet ovat ymmärrettä­viä, sillä etenkin opettajan työ vaatii ryhmätyötaitoja, organisaatiokykyä sekä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta.

Tähän mennessä moni kasvatustieteellisen tiedekunnan kurssi on viestittänyt: Älä opeta niin kuin me teemme, vaan opeta niin kuin sanomme. Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin suurin saavutus on nimenomaan viestittää, että opettajankoulutuslaitos opettaa, niin kuin se toivoisi opettajien opettavan. Suhtautuminen kurssiin tuntuu olevan melko positiivista, vaikka epäilyksiäkin on, sillä 10 hengen ryhmä on suuri. Joku jää helposti kirjoittamisen ja keskustelun ulkopuolelle. Moni on tottunut työskentelemään yksin ja kaipaa tukea ryhmätaitojen oppimisessa.

Ylipäätään opiskelussa huolestuttaa, onko meistä opiskelijoiksi. Riittävätkö opiskelutaitomme ja ottavatko ohjaajat taitomme huomioon? Ei kai meitä jätetä oman onnemme nojaan? Toisaalta vuosi on vasta alkanut ja motivaatio on vielä korkealla.

Suunnittelu:

Tea Laine, Liisi Hirviniemi, Elina Väänänen, Essi Aula ja Mirka Jussila

Teksti ja ulkoasu:

Mirka Jussila

Kuvat:

Creative Commons -license, Pixabay

Ryhmän 8 jäsenet:

Akseli Ranta, Tea Laine, Elina Väänänen, Liisi Hirviniemi, Tiia Pussinen, Essi Aula, Juri Schreck, Leo Lintumäki, Heidi Routama, Mirka Jussila

Ryhmä 9: Tieteellistä tutkimusta ja piirustusläksyjä

Ennen yliopisto-opiskelujemme alkamista oli mielikuviimme piirtynyt kuva itsestämme akateemisena kansakunnan kermana ja tiedeyhteisön jäseninä istuskelemassa luennoilla huippuälykkäinä macbookit sylissä ja kånkenit selässä, tehden mittavaa tutkimusta sekä oppien älymystön saloja meitä viisaammilta professoreilta.

Todellisuudessa ensimmäisellä matematiikan didaktiikan luennolla saimme läksyksi piirtää itsemme matematiikan opettajina. Läksyt ja piirustustehtävät tuntuivat kovin ala-astetasoiselta, ottaen huomioon että olimme huippuyliopistossa. Varmastihan läksymme ja koko kurssin pedagoginen ote perustuu tutkittuun ja vertaisarvioituun tietoon, jota kasvatustieteilijät tuottavat?

Osittain odotuksiamme vastaa se, että yksi fuksivuoden introkursseistamme – “Kohti tutkivaa työtapaa” – on ryhmässä toimimisen ja tutkimaan oppimisen harjoittelua. Toisaalta esimerkiksi kurssin valinneilla sivuaineopiskelijoilla tai yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijoilla saattaa olla varsin erilaiset kokemukset ja odotukset opiskelusta.

Opettajankoulutuslaitoksessa pienryhmäopetus on melko suuressa roolissa koko kandivaiheen ajan. Ennakko-odotuksissamme tulevia yliopisto-opintojamme kohtaan pienryhmäpainotteisuus herätti pääosin positiivisia ajatuksia, vaikka läsnäolopakon määrä yllättikin laajuudellaan. Erityisesti luokanopettajaopintoja pidettiin yhtenä yliopistomaailman konkreettisimmista ja suoraan työelämään valmistavimmista akateemisista tutkinnoista, joten käytännönläheisen pienryhmäopetuksen laajuuden ajateltiin sopivan opintokokonaisuuteen hyvin.

Maailma ilman kasvatustieteitä

 

Miltä maailma näyttäisi, jos kasvatustiede olisi jäänyt syntymättä? Mikäli kasvatustiedettä ei olisi, jo tämänhetkinen yliopistomaailmamme olisi varsin erilainen – todennäköisesti olisimme jääneet frontaaliluentojen ja pelkillä kirjatenteillä osaamisen mittaamisen tasolle.

Jokaisella ihmisellä on omakohtaisia kokemuksia oppimisesta ja pedagogiikasta. Näin ollen jokainen yhteiskunnan jäsen on kasvatustieteiden kokemusasiantuntija. Voisi siis sanoa, että jokaisen meistä henkilökohtaiseen persoonan kasvuun ja ajatusmaailman kehittymiseen on vaikuttanut kasvatustieteiden asiantuntija. Ilman tätä kasvatustieteiden vaikutusta saattaisi kehityksemme ihmisenä sekä kykymme ajatella olla huomattavasti heikompaa.

Muut tieteenalat ovat myös lähikontaktissa kasvatustieteiden kanssa ja ilman tätä kontaktia tieteiden opettaminen jäisi huteraksi. Koulunkäynti peruskoulussa olisi myös vain tiettyjen asioiden opiskelua ja opettajan rooli kasvattajana olisi mitätön. Kasvattaminen näyttelee kuitenkin suurta roolia esimerkiksi luokanopettajan, kasvatustieteilijän työssä. Luokanopettaja näyttäytyisi luokan edessä autoritäärisenä tiedon kaatajana ala-asteikäisille lapsille ei kasvattaisi heitä ollenkaan esimerkiksi yhteiskuntakelpoisiksi ihmisiksi. Tässä tapauksessa myös lasten kasvatus jäisi täysin vanhempien sekä muun koulun ulkopuolisen maailman varaan. Mikäli vanhemmat eivät olisi tähän riittävän kykeneväisiä, ei lapsi saisi välttämättä mistään riittävää, “oikeaa” tai hyvää kasvatusta ja hänen syrjäytyminen olisi lähes väistämätöntä. Näin ollen mahdollisuudet kasvaa yhteiskuntakelpoiseksi, toisia huomioonottavaksi kansalaiseksi jäisivät huomattavasti laihemmiksi. Opettajankoulutus tarvitsee myös kasvatustieteitä ja lapsi kasvattajaa.

Ilman kasvatustieteiden tekemää opettamista eteenpäinvievää tutkimusta myös itse opetus jäisi ulkoaoppimisen tasolle ja oppilaat ilman aitoa ymmärrystä opetetuista asioista. Laadukkaan opetuksen puutteesta johtuva vaillinainen ymmärrys opitusta ei mahdollistaisi opittujen taitojen ja tietojen soveltamista ja kehittämistä, jolloin uusien innovaatioiden syntyminen ja nykyisen tiedon ja tieteen jalostaminen olisi varsin heikoilla kantimilla, jolloin ihmiskunnan kehitys jäisi junnaamaan paikoilleen, tai olisi ainakin huomattavasti hitaampaa.

Koko yhteiskunnan läpivalaiseva tieteenala

 

Kasvatustiede on nuori tieteenala verrattuna esimerkiksi lääke- ja tähtitieteeseen ja nojaa vahvasti muihin tieteisiin kuten psykologiaan ja yhteiskuntatieteisiin. Tästä huolimatta kasvatustiede on onnistunut ulottamaan lonkeronsa nyky-yhteiskunnan kaikille osa-alueille. Kuitenkin luonnontieteistä poiketen monet kasvatustieteen tutkimuskohteet ja -kysymykset ovat arvolatautuneita ja poliittisia.

Hyvää kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan valottamaan yhteiskunnan hämäriä perustuksia ja valtarakenteita, joita ei mielestämme muuten kyseenalaistettaisi tarpeeksi. Kuten muutkin tieteet, myös kasvatustiede ohjaa ihmisiä kriittiseen ajatteluun, joka ohjaa vahvasti sen tutkimusta. Kasvatuksella avulla voimme yrittää valikoida tuleville sukupolville niitä ideoita ja periaatteita, joita toivomme heidän noudattavan tai ainakin ottavan huomioon. Tietenkin samanaikaisesti kasvattajat siirtävät eteenpäin myös haitallisia normeja sekä ylläpitävät rakenteita, joiden purkaminen jää tulevien sukupolvien kasvatustieteilijöille.

Lisäksi kasvatustieteellisillä tutkimuksilla voidaan auttaa ihmisiä myös suoraan esimerkiksi omien lasten kasvattamisessa. Esimerkiksi Helsingin Sanomien artikkelissa “Näin opetat alle kaksivuotiaan kuivaksi päivässä – Professori tyrmää neuvoloiden siisteyskasvatuksen

(HS.10.5.2017) kerrottiin, kuinka opettaa alle kaksivuotias lapsi kuivaksi päivässä – pois vaipasta. Artikkelin ohjeistus ja väite oli kirjoitettu kasvatustieteen professori ja psykologian dosentti Timo Saloviidan tekemän tutkimuksen perusteella. Saloviita ottaa artikkelissa kantaa muun muassa neuvolan perheille antamiin ohjeisiin ja toimintamalleihin sekä nojaa omaan näkemykseen kasvatustieteellisessä tutkimuksessa.

 

Eetu Immonen, Aki Mäkinen, Tim Ronimus, Tiina Salola, Hanna Savolainen ja Touko Torppa

 

Ryhmä 14. Ajatuksia yliopisto-opiskelusta & näkemyksiä kasvatustieteellisestä tutkimuksesta

Lähdimme ryhmässämme pohtimaan kukin omalla tahollamme ajatuksia yliopistossa opiskelusta ja koostimme vapaiksi lainauksiksi sellaiset kohdat, joissa kiteytyy osuvasti esiin nousseita teemoja ja odotuksia.

Odotan oppivani paljon kasvatuksesta ja opettamisesta sekä saamaan paljon käytännön vinkkejä opetuksen toteuttamiseen”

“Olen innoissani että pääsen tulevat vuodet opiskelemaan ihmisten kanssa jotka jakaa samat kiinnostuksen kohteet ja uskon oppivani muilta opiskelijoilta vähintään yhtä paljon kuin opettajiltakin“

Odotan tiedonhankinta- ja ongelmanratkaisutaitojeni paranevan yksilöllisen työskentelyni myötä. Toisaalta toivon vuorovaikutustaitojeni kehittyvän, kun uutta tietoa rakennetaan sosiaalisesti ryhmässä”

Odotan innolla tiedeyhteisöön tutustumista”

Uskon löytäväni itseni usein mukavuusalueeni ulkopuolelta”

Yleisesti keskusteluissamme  ja omissa pohdinnoissamme esiin nousi ajatus akateemisesta vapaudesta ja omasta vastuusta. Myös uusien ystävyyssuhteiden solmiminen, esiintymis- ja vuorovaikutustaitojen, sekä ryhmätöiden mukana kasvava tiimin kanssa työskentelyn taito olivat asioita joita odotettiin.

Keskustelua kasvatustieteellisestä tutkimuksesta käytiin ensimmäisen ryhmätapaamisen johdattelemana ja jatkettiin taas seuraavalla tapaamiskerralla. Keskusteluissamme päädyimme meitä yhdistäviin seuraavanlaisiin näkemyksiin.

Kasvatustieteellisen tutkimuksen tehtävänä on tuottaa uutta tietoa tutkimusalasta ja parhaimmassa tapauksessa se voi johtaa uusien tutkittujen hyvien käytäntöjen muodostamiseen tai olemassa olevien käytäntöjen muuttamiseen.

Pohdimme myös sitä mikä tekee tutkimuksesta hyvän tutkimuksen?

Hyvä tutkimus on sellainen joka vastaa relevantteihin kysymyksiin tai pystyy avaamaan olemassa olevien ilmiöiden taustoja ja mekanismeja. Laadukas tutkimus on toteutettu hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti, niin että tutkimusasetelmassa huomioidaan mahdolliset arvoasetelmat, eettiset kysymykset ja normatiiviset käsitykset.

Kasvatustieteellinen tutkimus auttaa kehittämään pedagogista tietämystä ja osaamista, sekä sitä ohjaavia suunnitelmia niin varhaskasvatuksessa, kuin laajalla opetuksen ja koulutuksen kentällä aina Yliopistopedagogiikkaan asti. Tutkimuksen avulla voidaan seurata tehtyjen muutosten vaikutuksia ja reflektoida tämän hetkisten käytäntöjen toimivuutta. Kasvatustieteellisen tutkimuksen soveltaminen muille yhteiskunnan ja tiedeyhteisön aloille on hyvin laajaa. Sen avulla voidaan lisätä hyvinvointia esimerkiksi erilaisissa yhteisöissä tutkimukseen perustuvan vuorovaikutuskoulutuksen avulla. Kasvatustiede on tärkeä osa muuta tiedeyhteisöä ja yhteiskunnallisesti merkityksellinen tieteenala tietoisuuden ja tasa-arvoisuuden edistämisessä.

Tutkijan työstä löytyi hyvin monenlaisia oletuksia ja keskustelussa kokosimme ajatuksia niistä yhteen. Pohdimme että kasvatustieteen tutkijalla on luultavasti mahdollisuus tehdä todella monipuolista ja vaihtelevaa tutkimustyötä. Työ voi olla datan keräämistä ja analysointia, oppimistilanteiden videointia ja tallentamista, havainnointiin perustuvaa, kyselyjen toteuttamista tai jotain aivan uudenlaista innovatiivista tutkimustyötä. Monenlaisten tutkimusmenetelmien kanssa pitää tutkijankin pystyä olemaan joustava ja mukautua vallitseviin tutkimusolosuhteisiin. Tutkimustiimeihin kuuluu useita tutkijoita, tutkimusassistentteja ja yhteistyötä tehdään yli tiedekuntarajojen.

Pia Robinson, Kiia Mäkelä, Robert Brotherus, Eeva Bäckström, Niko Hellsten, Pipsa Lilja, Christiina Lindgren, Erika Salmivirta, Tuomas Rantanen.