Ryhmä 9: Eikö politiikka kiinnosta kasvatustieteilijöitä?

Hei vaan, kaikki kanssakurssilaiset – viimeistä kertaa näissä merkeissä! Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on saavuttanut takasuoralta jo viimeisen kaarteen, ja loppusuora häämöttää jo nenämme edessä. Ihan vielä ei kuitenkaan ole aika nostaa käsiä ilmaan tai tuulettaa voittoa. Kurssi on ollut pitkä, ajoittain työläs ja raskaskin, mutta jälkikäteen tarkasteluna myös erittäin palkitseva. Ennen kaikkea se on kuitenkin ollut matka. Matka, johon kaikki ryhmämme kuusi jäsentä olemme antaneet oman panoksemme.

Asetimme jo kurssin alkaessa tavoitteeksi, että kasvatustieteelliseen tutkimukseen perehtymisen lisäksi haluamme ryhmätyömme toimivan ja kehittyvän kurssin edetessä. Tämän tavoitteen olemmekin ehkä muutamien mutkien kautta saavuttaneet, ja näin loppusuoralla voinemmekin allekirjoittaa olevamme tyytyväisiä ryhmämme toimintaan. Olemme tutkineet, oppineet ja ymmärtäneet kasvatustiedettä – etenkin nimikkotutkijamme Anniina Leiviskän tutkimusta – sekä ryhmädynamiikkaa ja tasapuolista tehtävänjakoa. Melko tärkeää kasvatusalan ammattilaiselle, eikö?

[Blogitekstiimme kaivattiin kuvia – tässä kuva juoksuradasta tai joukosta sopuleita jyrkänteellä. Tekijänoikeudellisista syistä saatte tyytyä pelkkään sanalliseen kuvailutulkkaukseen.]

Kuten muillakin ryhmillä, myös meillä kurssi huipentui tutkijatenttiin. Ilmassa häilynyt jännitys hävisi niin tentattavalta kuin tenttaajiltakin, kun esitimme tutkijallemme oppimistehtävänämme toteuttaman “Hitler kuulee Laura Huhtasaaren twiitistä” -videon.

Tenttitilaisuus sujui sutjakkaasti ja ennen kuin huomasimmekaan oli 30 minuuttia täynnä ja oli aika kiittää tutkijaamme hänen työstään ja panoksestaan kurssiimme. Varjoryhmä hoiti hommansa vielä loppuun erinomaisesti ja oli aika siirtyä työstämään tässä valmistuvaa blogikirjoitusta.

Pohdimme ryhmässä niin kurssin antia, Leiviskän tutkimusta, kuin yleisesti kurssin suorittamistakin. Olimme yhtä mieltä siitä, että näin varhaisessa vaiheessa opintojamme oli varmasti hyödyllisempää oppia hallitsemaan ennemmin yksi tutkimus syvällisesti, kuin pintaraapaista useampaa. Vaikka kurssin alussa tuntui ehkä siltä kuin meidät olisi heitetty suoraan syvään ja kylmään veteen, on tämä vesi näin jälkikäteen ajateltuna tuntunut lähinnä virkistävältä.

Oma minitutkimuksemme

Kurssin edetessä olemme havainneet, että aiheemme eivät ole kiinnostaneet tai tuottaneet samanlaista keskustelua kuin muiden ryhmien. Varsinkin hyvin valmisteltujen esitystemme jälkeen olemme olleet jopa lievästi pettyneitä muiden kurssilaisten esittämien kysymysten ja tiedonjanon määrään. Emme aluksi ehkä ihan ymmärtäneet, miksi kaikki muut eivät olleet yhtä innoissaan tutkimuksestamme kuin me.

Lisäksi ryhmässämme oli vain kuusi jäsentä, joten olimme siis pienin kaikista kurssimme ryhmistä. Tästä inspiroituneina päätimme tutkijatentin yhteydessä toteuttaa oman minitutkimuksemme, jonka tarkoituksena oli selvittää, miksi kanssakurssilaisemme eivät valinneet lööppiämme, ja kiinnostaako politiikka ylipäätään “Kohti tutkivaa työtapaa” -kurssilaisia.

Toteutimme tutkimuksemme anonyymeina haastatteluina, jossa tutkittavilta kerättiin taustatietoina sukupuoli, ikä, vuosikurssi ja opintosuunta. Haastateltavilta kysyttiin 5 kysymystä liittyen oman ryhmän valintaan, ryhmämme väliesitysten palautetuokioihin sekä haastateltavien omaan kiinnostukseen politiikkaa kohtaan. Kysyimme haastateltavilta myös omaa arviotaan siitä, kuinka kiinnostuneita politiikasta yleisesti ollaan kasvatustieteellisessä tiedekunnassa.

Haastateltavat valittiin satunnaisesti siten, että kävimme tutkijatentin jälkeen yksitellen kysymässä muutamia ihmisiä haastatteluun. Ajatuksenamme haastateltavia valitessa oli kerätä sukupuolen ja iän puolesta kirjava ja heterogeeninen joukko, jotta otokseen sisältyisi useita eri taustasta tulevia ihmisiä. Tutkimukseen osallistuneiden ikärakenne vastaa arvioidemme mukaan jotakuinkin kurssille osallistuneiden joukkoa, mutta sukupuolten välisessä suhteessa miehet ovat kenties yliedustettuina. Jälkiviisaana voitaneen todeta, että haastateltavamme edustavat enintään harkinnanvaraista näytettä koko kurssin osallistujista.

Haastateltavat olivat:

  • nainen, 19v, 1. vuoden luokanopettajaopiskelija
  • mies, 22v, 1. vuoden luokanopettajaopiskelija
  • nainen, 24v, 3. vuoden luokanopettajaopiskelija
  • nainen, 25v, 1. vuoden luokanopettajaopiskelija
  • mies, 25v, 1. vuoden luokanopettajaopiskelija
  • nainen, 37v, 1. vuoden luokanopettajaopiskelija

Haastattelut äänitettiin, litteroitiin, ja lopuksi vastaukset tiivistettiin yleiskielelliseen muotoon. Kaikki haastattelukysymykset ja -vastaukset löytyvät koottuna tämän blogitekstin lopusta (liite 1). Kannattaa käydä vilkaisemassa haastattelut läpi, ne ovat ihan mielenkiintoista luettavaa! Anonymiteetin säilymisen johdosta emme kerro haastatteluiden yhteydessä henkilöiden taustatietoja.

Haastatteluiden hedelmät

Haastatteluita tehdessä huomasimme, miten ennakkokäsityksemme muiden kurssilaisten suhtautumisesta aiheeseemme tai lööppiimme ei ollut yhtä yksinkertainen kuin aluksi luulimme. Kysyimmekin haastatteluissa ensin suoraan, miksi ryhmä 9:n lööppi ei heitä kiinnostanut. Saimme kahdenlaisia vastauksia: lähes kaikki kokivat yksinkertaisesti oman ryhmänsä aiheen mielenkiintoisemmaksi, mutta osa haastateltavista kertoi politiikkaan liittyvän aiheen tuntuneen joko epäkiinnostavalta tai jollain tavalla luotaantyöntävältä. Silti haastatteluista kävi ilmi, että haastateltavat pitivät poliittista vaikuttamista ja siihen liittyvää keskustelua tärkeänä asiana.

Esitelmiemme osalta ryhmämme tutkimuksen aihe koettiin vaikeaksi ja monet Leiviskän tutkimuksen termeistä koettiin hankalina. Tutkimusta pidettiin erityyppisenä kuin muiden ryhmien tutkimukset, ja sen teoreettisuuden takia esitelmistä oli vaikea keksiä kysyttävää. Lisäksi ajateltiin, että oma tietämys politiikkaan liittyvistä aiheista ei ollut riittävän vahvaa uskallukseen esittää kysymyksiä ja mielipiteitä.

Haastateltavien oma käsitys opettajaopiskelijoiden ja ylipäänsä kasvatustieteilijöiden kiinnostuksesta politiikkaa kohtaan oli, että monet tiedekunnassa ovat kiinnostuneita politiikasta. Haastateltavien vastausten perusteella käsitys saattaa olla hieman ristiriidassa todellisuuden kanssa, sillä vain yksi haastatelluista ilmaisi selvästi olevansa itse kiinnostunut politiikasta. Muut viisi kertoivat olevansa jonkin verran kiinnostuneita. Omaa politiikan tietämystä ei koettu vahvana, eikä kaikkia politiikan osa-alueita pidetty kiinnostavina.

Haastateltavilta kerätyt taustatiedot eivät lopulta tuottaneet vastauksille juurikaan lisäarvoa. Yksi haastateltava ajatteli kyllä iän vaikuttavan poliittisen kiinnostuksen kasvuun, ja pohti kiinnostuneensa aiheesta enemmän vanhenemisen myötä. Haastatteluissa nousi esiin myös aikuiskasvatustieteen opiskelijoiden mahdollinen erityiskiinnostus koulutuspolitiikkaa kohtaan. Samoin vaikka omaa kiinnostusta politiikkaan ei pidetty vahvana, niin sen tärkeys oman elämän sekä työelämän kannalta haastatteluissa korostui. Sukupuolen vaikutusta tai sukupuolieroja ei maininnut vastauksissaan kukaan.

Mitä haastattelututkimuksessamme olisi sitten voinut toteuttaa toisin? Jälkikäteen ajateltuna ainakin haastattelukysymykset olisi voitu jäsennellä vielä selkeämmin. Kysyimme kyllä periaatteessa samat kysymykset jokaiselta haastatellulta, mutta kysymysten muotoilu vaihteli jonkin verran eri haastattelutilanteissa. Jotkin kysymykset ja jatkokysymykset saattoivat olla jopa johdattelevia.

Esimerkiksi vastauksen selkeä numeroasteikolle asettaminen olisi saattanut tuoda lisäarvoa vastauksiin, ja kysymyksenä olisi voinut olla esimerkiksi “Kuinka kiinnostunut olet politiikasta asteikolla 1–10?”. Toisaalta tämän lähestymistavan olisi voinut toteuttaa kyselytutkimuksella.

Yksi haastattelu toteutettiin yhteishaastatteluna kahden henkilön kesken, ja tällöin toisen haastateltavan näkemykset saattoivat myös vaikuttaa omiin vastauksiin. Tulosten yleistettävyyden osalta taas on muistettava, että näin pienellä näytteellä yksilölliset vaihtelut ovat suuria, eikä näistä haastatteluista voi vetää täysin suoria johtopäätöksiä koko tiedekunnan opiskelijoita ajatellen. Suuntaa antavaa tietoa voi haastatteluista kuitenkin saada irti.

Yhteenvetona minitutkimuksen tuloksista: Hypoteesimme siitä, että politiikka ei kiinnosta Kohti tutkivaa työtapaa -kurssilaisia näyttäisi pitävän ainakin osittain paikkansa, mutta totuus ei ole aivan niin yksinkertainen. Kaikki haastateltavat pitivät perustietämystä politiikasta tärkeänä asiana, ja varsinkin itselle läheiset yhteiskunnalliset aiheet ja arvokeskustelut koettiin kiinnostavina.

Mistä tultiin ja mihin päädyttiin?

Kurssin aikana pääsimme peilaamaan Leiviskän meille antamia oppeja agonistisesta demokratiasta, radikaalista toiseudesta sekä poliittisen intohimon kanavoinnista kansalaikasvatuksen avulla. Olemmekin jo ensimmäisessä blogipostauksessa todenneet: “– – Kasvatuksen avulla voimme yrittää valikoida tuleville sukupolville niitä ideoita ja periaatteita, joita toivomme heidän noudattavan tai ainakin ottavan huomioon. Tietenkin samanaikaisesti kasvattajat siirtävät eteenpäin myös haitallisia normeja sekä ylläpitävät rakenteita, joiden purkaminen jää tulevien sukupolvien kasvatustieteilijöille.

Uskallamme sanoa, että olemme olleet kansalaiskasvatuksen ja sen tarpeellisuuden ytimessä alusta alkaen – mutta kurssin aikana ymmärryksemme aiheesta on syventynyt valtavasti.

Vaikka lähinnä empiiristä tutkimusta käsittelevät Tutkimuksen voimasanat -teoksen kappaleet eivät aina menneet yksi yhteen oman tutkimuksemme sisällön kanssa, se opetti ryhmällemme tietoa tutkimuksista, jotka eivät mukaile Leiviskän teoreettista lähestymistapaa. Myös opettajien antamat tehtävät auttoivat jäsentelemään Leiviskän tutkimustapaa uudella tavalla ja syvensivät ymmärrystämme.

Ryhmämme vahvuuksia on ollut, että olemme lähestyneet aihettamme erilaisista näkökulmista. Tästä syystä katsomme, että ryhmän sisäinen dynamiikka on suuri syy sille, miten kurssin aikana keskuudessamme on syntynyt niin hyvää ja oivaltavaa keskustelua. Kun samaan huoneeseen pistää jalkapallosta pitävän sivistyneen perhekatsomokannattajan, lintubongarin, kissanaisen, valtsikalaisen, järjestystä rakastavan koordinaattorin sekä pienen lapsen isän, on laadukas deliberaatio taattua!

LOPPU.

Eetu Immonen, Aki Mäkinen, Tim Ronimus, Tiina Salola, Hanna Savolainen ja Touko Torppa


Liite 1: Tutkimuskysymyksemme ja haastateltavien vastaukset koottuna.

Yksi vastaus artikkeliin “Ryhmä 9: Eikö politiikka kiinnosta kasvatustieteilijöitä?”

  1. Hei,
    teillä on erittäin mielenkiintoinen tapa lähestyä kurssia oman tutkimuksen toteuttamisen näkökulmasta. Se erottuu selvästi edukseen muista blogikirjoituksesta ja ilmentää tutkimuksen teosta oppimianne asioita.
    Olette huomioineet melko laajan tehtävänannon erinomaisesti kirjoituksessanne. Tutkijan tekemä tutkimus jää kuitenkin pimentoon, mikä ei toki haittaa, jos olette käsitelleet hänen tutkimukseen jo edellisten blogikirjoitusten puitteissa.
    Hieman sääli, että aiheenne on jäänyt minulta kurssin aikana kokonaan huomaamatta.

    Lopputerveisin,
    Mirka / Ryhmä 8

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *