Hei vaan, kaikki kanssakurssilaiset – viimeistä kertaa näissä merkeissä! Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on saavuttanut takasuoralta jo viimeisen kaarteen, ja loppusuora häämöttää jo nenämme edessä. Ihan vielä ei kuitenkaan ole aika nostaa käsiä ilmaan tai tuulettaa voittoa. Kurssi on ollut pitkä, ajoittain työläs ja raskaskin, mutta jälkikäteen tarkasteluna myös erittäin palkitseva. Ennen kaikkea se on kuitenkin ollut matka. Matka, johon kaikki ryhmämme kuusi jäsentä olemme antaneet oman panoksemme.
Asetimme jo kurssin alkaessa tavoitteeksi, että kasvatustieteelliseen tutkimukseen perehtymisen lisäksi haluamme ryhmätyömme toimivan ja kehittyvän kurssin edetessä. Tämän tavoitteen olemmekin ehkä muutamien mutkien kautta saavuttaneet, ja näin loppusuoralla voinemmekin allekirjoittaa olevamme tyytyväisiä ryhmämme toimintaan. Olemme tutkineet, oppineet ja ymmärtäneet kasvatustiedettä – etenkin nimikkotutkijamme Anniina Leiviskän tutkimusta – sekä ryhmädynamiikkaa ja tasapuolista tehtävänjakoa. Melko tärkeää kasvatusalan ammattilaiselle, eikö?
[Blogitekstiimme kaivattiin kuvia – tässä kuva juoksuradasta tai joukosta sopuleita jyrkänteellä. Tekijänoikeudellisista syistä saatte tyytyä pelkkään sanalliseen kuvailutulkkaukseen.]
Kuten muillakin ryhmillä, myös meillä kurssi huipentui tutkijatenttiin. Ilmassa häilynyt jännitys hävisi niin tentattavalta kuin tenttaajiltakin, kun esitimme tutkijallemme oppimistehtävänämme toteuttaman “Hitler kuulee Laura Huhtasaaren twiitistä” -videon. Jatka lukemista ”Ryhmä 9: Eikö politiikka kiinnosta kasvatustieteilijöitä?”