Laaja-alainen vaikutus
Mitä kasvatustiede oikein on? Tämä haastava kysymys toi ryhmämme mieleen monenlaisia näkökulmia. Kokosimme niistä parhaimmat.
Kasvatustiede tutkii oppimista, kehitystä ja kasvua eri näkökulmista. Kasvatustieteellisen tutkimuksen tavoitteena on kehittää koulutus- ja kasvatusmaailmaa sekä saada tietoa siitä. Sen laaja-alainen vaikutus näkyy yhteiskunnassamme useissa rakenteissa ja toimintatavoissa. Kasvatustieteellisen tutkimuksen avulla voidaan kehittää opetusta ja käyttää lähteenä poliittiseen päätöksentekoon. Sen avulla saadaan tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi oppimisen ja kehityksen tukemisessa. Kattava kasvatustieteellinen tutkimus tukee uusien oppimistekniikoiden käyttöönottoa koulujen ja päiväkotien arjessa. Kasvatustiede on myös tärkeää, sillä oppimistyylejä on yhtä paljon kuin oppijoitakin. On hyvä osata tunnistaa oppimisvaikeudet ja sen jälkeen osata antaa oikeanlaista tukea niihin. Lisäksi kasvatustiede voi tutkia mm. tasa-puolisuutta opetuksessa ja edistää tasa-arvoa. Kasvatustieteissä hyödynnetään tiedon rakentelua eli vanhan tiedon päälle haetaan uutta tietoa uusista tutkimuksista. Tiedon lisääntyminen ei aina kumoa vanhaa tietoa vaan laajentaa näkökulmaa ja tuo uutta. Kuitenkaan ainoa syy tutkimuksen tekemiseen ei ole aina muutoksen hakeminen, sillä kehittymistä halutaan myös seurata. Kasvatustiede kouluttaa opettajia ja opettajat ovat iso osa lasten elämää ja perheen ohella yksi suurimmista lasten sosialisaatioon osallistujista.
Hyvä kasvatustieteilijä on vuorovaikutuksessa muihin tutkimusaloihin. Kasvatustieteet käsittelevät ihmisiin ja erityisesti oppmiseen liittyviä ilmiöitä, joten hyvät sosiaaliset taidot tulevat tarpeeseen. Kasvatustieteilijän työssä täytyy olla kiinostunut kaikenlaisesta uudesta. Uuden tutkiminen ja ongelmiin ratkaisun löytäminen ovat avain asemassa kaikilla kasvatustieteilijöillä. Kasvatustieteen tutkijan työ edellyttää ennenkaikkea ennakkoluulottomuutta, sillä usein ei tiedä mitä tulokseksi saadaan ja onko tieto hyödynnettävissä. Intensiivinen yhteistyö erilaisten toimijoiden kanssa on tärkeää. Sitoutuminen työhön vie asioita eteenpäin. Kasvatustieteen tutkijan on pystyttävä johtamaan itseään ja ottamaan vastuuta omista menoistaa, sillä työaikaa ei ole määritelty. Kuitenkin yhteistyö muiden tutkijoiden ja rahoittajien kanssa voi tuoda työhön mukaan palavereja ja aikatauluja. Kasvatustieteiden tutkija kohtaa työssään erilaisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa ja hänen on kyettävä olemaan puolueeton. Hyvä kasvatustieteilijä on kriittinen ja pystyy kyseenalaistamaan löytämäänsä tietoa.
Ryhmätöitä ja todellista ymmärrystä
Yliopisto opiskelu miellettän usein hurjaksi pänttäämiseksi yksin kirjastossa ja tylsien monen tunnin luentojen kuunteluksi. Uusilla opiskelijoilla on yleensä tietynlainen kuva jo entuudestaan yliopistossa opiskelusta ja kokemus siitä on usein erittäin teoreettinen, haastavana sekä itsenäisenä. Onneksi olimme ryhmämme kanssa saaneet jo toisenlaista käsitystä kavereilta jotka opiskelvat jo yliopistossa, sekä tuutoreiltamme. Tärkeä osa kasvatustieteiden opiskelua on ryhmässä työskenteleminen, vuorovaikutustaitojen kehittäminen, pohdinta sekä keskustelu, sillä näitä taitoja tulemme myös tarvitsemaan tulevissa ammateissamme kasvatustieteiden parissa. Nykyajan opettajan on hyvä osata toimia itse yhteistoiminnallisesti ryhmässä, jotta voi hyödyntää samaa tekniikkaa tulevaisuudessa luokassaan. Ryhmässä työskenteleminen on hyvin opettavaista sekä kehittävää. Sen avulla pystymme kehittämään sosiaalisia taitojamme ja saamme uusia näkökulmia sekä ajatuksia muilta ryhmän jäseniltä.
Kurssin tavoitteet vaikuttavat hyödyllisiltä tulevaa ammattia varten. Lähitieteiden ymmärtäminen omien oppilaidensa opettamisen tueksi on tärkeää, kuin myös ymmärrys siitä miten tutkimusta oikeasti tehdään. Näin olle opettajana on helpompi lähestyä uusia käytännön opetustyylejä, kun ymmärtää niiden taustaa.
Kurssin piilotavoitteet vaikuttavat korostavan oma-aloitteisuutta ja yhteistyötaitoja. Itsenäinen työskentely tapahtuu ryhmissä ja jokaisella on vastuu omasta ryhmästä. Kurssi haastaa ja krisitisoi omaa ajattelua. Kyseenalaistaminen ja reflektointi eli sen pohdinta mitä itse pohtii näyttäisivät olevan tärkeitä opittavia taitoja tällä kurssilla. Mietimme ryhmämme kanssa myös ongelman konkretisointia ja todellista ymmärtämistä. Lisäksi se mitä yliopisto-opiskelijana täytyy pian oppia on tämä: oikeita vastauksia ei aina ole. Opiskelijalähtöinen opiskelutyyli on varmasti tehokkaampi kuin se, että luennoitsija selostaa salin edestä. Ulkoa opettelu on saanut väistyä ymmärryksen tieltä. Jokainen opiskelija joutuu tekemään työtä oppimisensa eteen. Näin ollen myös opittava asia jää paremmin mieleen. Myös se, että opiskelija itse osallistuu prosessiin tuo lisää mielenkiintoa ja motivaatiota kurssille.
Lopuksi
Kasvatustiede on monipuolinen ala. Se tutkii sekä ihmistä että yhteiskuntaa. Kasvatustieteen saralla on paljon tutkittavaa ja jokainen voi löytää oman mielenkiintonsa laajasta skaalasta. Kasvatustieteiden opiskelijat ovat usein kiinnostuneita useista eri aloista. Tällä alalla jokainen pääsee löytämään omat vahvuutensa ja mielenkiinnon kohteensa ja soveltamaan niitä omassa työssään tulevaisuudessa. Monipuolisuus näkyy myös jo opiskeluaikana. Opintokokonaisuuksien vaihtelevat suoritustavat pitävät mielenkiinnon yllä ja ajattelun virkeänä.
Ryhmä 4: Johanna Ihanus, Anna-Sofia Flinck, Anssi Braunschweiler, Elisa Vottonen, Ronja Aaltonen, Meiju Heikonen