Heippa kaikille! Viimeisen blogikirjoituksen myötä on tullut aika paketoida kuluneen syksyn kurssi. Takanamme on monia lähitapaamisia, ryhmän suunnittelupalavereita, sekä kirsikkana kakun päällä viime viikon tutkijatentti, jossa pääsimme haastattelemaan Auli Toomia hänen tutkimuksensa tiimoilta. Kiitokset Aulille mukavasta yhteistyöstä!
Ryhmämme fiilikset kurssin aikana ovat vaihdelleet onnistumisen kokemuksista turhautumisiin. Muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta ryhmällämme on kuitenkin pysynyt kurssin tehtävät ja opetustavoitteet kirkkaana mielessä, ja yhdessä toimiminen on ollut parhaimmillaan mukavaa ja vaivatonta. Sen verran annettakoon kuitenkin vinkkinä ensimmäisen vuoden opiskelijoille: älkää jättäkö kursseja roikkumaan!
Teimme tietoisen valinnan jättämällä tutkimuksen käsittelyn ensimmäisessä blogitekstissämme pintapuoleiseksi toimijuuden käsitteen ollessa terminä todella monipuolinen ja moniuloitteinen. Mielestämme oli perusteltua avata käsitettä ensin pintatasolla ensimmäisen blogitekstin yhteydessä, ja nyt pureutua sen merkityksiin vasta toden teolla.
Tässä blogitekstissä esittelemme ensin Auli Toomin tutkimuksen lyhyesti, minkä jälkeen keskitymme pohtimaan tutkijatenttiä. Pohdimme myös tentin sekä kyseisen tutkimuksen antia ryhmämme oppimisen ja oman opettajuutemme sekä tutkijuutemme kannalta. Lopuksi lyömme yhteen ajatuksia kuluneesta kurssista yleisellä tasolla.
Tutkimuksen esittely
Auli Toomin, Janne Pietarisen, Tiina Soinin ja Kirsi Pyhältön tekemään tutkimukseen osallistui 244 ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijaa. Tutkimus toteutettiin kolmessa eri yliopistossa vuoden 2013 keväänä. Tutkimuskysymykseksi tutkimukselle muodostui: ‘’How does the learning environment in teacher education cultivate first year student teachers’ sense of professional agency in the professional community?’’
Tämän voi karkeasti suomentaa: miten oppimisympäristöt kasvattavat opettajaopiskelijoiden ammatillista toimijuutta ammattikunnassa.
Toimijuus määriteltiin tutkimuksessa ammatillisen toimijan tiedollisena ja käytöksessä näkyvänä valmiutena valmistella intentionaalisesti ja vastuullisesti opetusta. Tähän tarvittiin myös motivaatiota oppimista kohtaan, laaja-alaista ymmärrystä oppimisesta sekä tarkoituksenmukaisia toimia koulutuksen kehittämiseen ja opiskelijan omaan oppimiseen. Tutkimukseen otettu teoreettinen määrittely tarkensi ammatillisen toimijuuden käsitteen opettajan: kognitiivisiksi, motivaationallisiksi ja asenteellisiksi resursseiksi. Ja kyvyksi hallinnoida ja edistää oppimista monissa eri ammatillisissa konteksteissa (Toom, Pietarinen, Soini & Pyhältö 2017, 129).
Menetelmät ja tutkimuksen toteutus
Otosryhmän valintaan vaikutti esimerkiksi se, että opiskelijat olivat jo tuossa vaiheessa käyneet joitakin teoriaopintoja ja jonkin verran käytännön harjoittelua koulussa (Toom ym. 2017, 129.) Tutkimus tehtiin paperikyselytutkimuksena ja siinä olevia tietoja tulkittiin kvantitatiivisilla menetelmillä. Samantapaisia kysymyksiä voi otosryhmän valinnassa itsekin pohtia omaa kandidaattitutkielmaa tai gradua tehdessä. Esimerkiksi miksi tutkittavaan otosryhmään päädyttiin, ja palveleeko se tutkimuksen tutkimusongelmaa ja tutkimuskysymystä? Ryhmämme mielestä olisi myös kiinnostavaa tietää pitkittäisasetelma tutkimuksesta. Miten esimerkiksi toimijuus ja siihen vaikuttavat osatekijät muuttuisivat opintojen aikana opettajaopiskelijoilla.
Tutkimustulosten laajempaa yleistettävyyttä ja validiteettia koskien metodiosuudessa mainittiin, että tutkimusotoksessa oli mukana 34 % sen vuoden luokanopettajaopiskelijoista (Toom ym. 2017, 129) Näin ollen tutkimuksen toteutuksessa oltiin käytetty empiiristä yleistämistä. Tutkimuksessa oltiin siis pyritty kuvaamaan todellisia ryhmän tai väestön piirteitä (Ronkanen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne & Paavilainen 2011, 144). Toomin ja kumppaneiden tutkimuksessa tutkittavaa ilmiötä haluttiin katsoa ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijoiden ryhmän avulla. Tutkimuskysymyksen liittyessä kiinteästi tutkittavaan otosryhmään, olivat valitut menetelmät ja rajaukset erittäin perusteltuja. Aineiston laatu, eli kvantitatiivisen datan käyttäminen – oltiin valittu tutkittavan ilmiön piirteet ja tutkimukselliset ominaisuudet huomioiden ja tutkimuksen rakenne oli selkeästi seurattavissa. Ronkasen (2011) ym., mukaan juuri aineiston ja tutkimusongelman yhteensopivuuden välinen arviointi on keskeistä aineiston laadun valinnassa (Ronkanen, ym. 2011, 141).
Aineiston keruu ja mittarit
Kyselytutkimus koostui 13 eri vastauskohdasta, joilla mitattiin 5 eri vaikuttavaa tekijää, joilla haluttiin mitata opiskelijan ammatillista toimijuutta ja kuulumista erityisesti omaan ammattikuntaan.
Tulokset
Isompia löydöksiä ammatilliseen toimijuuden parantumiseen tutkimuksessa olivat laadukas vuorovaikutus, vertaisten tuki ja oppimisympäristö. Palautteen tärkeys nousi isoksi teemaksi oman opettajuuden kehittymisen kannalta, mutta myös vertaisten kanssa yhdessä ongelmien ratkaisua pidettiin tärkeänä. Luokanopettajaopiskelijoiden ammatillinen toimijuus kehittyi jo ensimmäisen vuoden aikana. Opiskelijat kokivat ilmapiirin opettajankoulutuksessa rakentavaksi, mutta kokivat etteivät opettajat pidä heitä tasa-arvoisessa asemassa opettajayhteisössä. Meidän ryhmän mielestä tätä epätasa-arvon kokemista kannattaisi tutkia lisää ja selvittää syitä, miksi opettajaopiskelijat eivät vielä saa sitä arvostusta yliopistollisissa piireissä, mitä heidän ehkä pitäisi saada. Toisaalta pitää olla myös kriittinen saatuja tuloksia kohtaan, koska kvantitatiivinen data vetää monia mutkia suoriksi ja syy-seuraussuhteiden tietäminen ei ole aina täysin aukotonta. Tutkimusmittauksesta on myös kulunut jo jokunen vuosi, joten tilanne on voinut muuttua tähän päivään mennessä.
Tutkimuksessa huomattiin myös, kuinka tärkeinä ensimmäisen vuoden luokanopettajaopiskelijat pitivät vertaisilta oppimista. Tutkimuksesta saaduista tuloksista tunnistettiin, että opiskelijoiden ammatillinen yhdessä oppimisen taito kehittyi jo ensimmäisen vuoden aikana. Tällä opettajaopiskelijat liittivät itsensä osaksi ammattikuntaa (Toom, ym. 2017, 131). Vertaisten merkityksen korostuminen tuloksissa oli tutkijoille yllättävä löytö, ja näistä tuloksista päätellen sitä tulisi hyödyntää ja vahvistaa vieläkin enemmän opettajakoulutuksessa, ja miksei myös työelämässä. Meidän ryhmällä oli paljon samoja ajatuksia vertaisoppimisesta jo ennen tutkimukseen perehtymistä, ja monilla meistä omat käsitykset hyvistä oppimistavoista vahvistuivat vaan entisestään.
Toomin mukaan toimijuutta on tutkittu suhteellisen paljon laadullisesti ja tämä asetti omat haasteensa kvantitatiivisen menetelmän käyttämiseen. Toom kertoi myös haastattelussa, kuinka työläs prosessi tekstin pilotointi, ja lopulliseen julkaisemiseen pääseminen on. Toomilta oli myös kiinnostavaa kuulla, kuinka vahvasti hän oli mukana aineiston keruussa, ja miten tätä tehdessä oli koko ajan mietittävä tutkimuksen eettisyyttä. Ryhmämme mielestä vahva osallistuminen, verkostoituminen ja palautteen saaminen ovat tutkimuksen tekovaiheessa todella tärkeitä. Tämä on myös se vaihe, kun monet asiat tarkentuvat tutkimuksessa, vaikka tutkimuskysymyksen- ja ongelman rajaus tutkimuksen aloitusvaiheessa, onkin ensisijaisen tärkeää. Isommissa tutkimusprojekteissa yhdessä tekeminen ja verkostoituminen kuitenkin korostuvat. Toom ja kumppanit hämmästyivät myös, kuinka kolmen tutkittavan yliopiston välillä ei ollut tilastollisesti suuria eroja. Toisaalta myös muissa kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu tutkimustuloksia, joiden mukaan opettajien motivaation ja toimijuuden lähteet ovat hyvin yhtenäisiä (Toom. ym, 2017, 132).
Toimijuuden käsite on erittäin laaja käsite ja sitä ollaan käytetty monen eri alan tutkimuksessa ennen tätä tutkimusta. Ehkä tämäkin kertoo suuremmin kasvatustieteen monialaisuudesta, jonka voi nähdä välillä ahdistavana ja liian moniselkoisena käsitesekamelskana. Mutta myös kasvatustieteen vahvuutena sekä kestävyytenä etsiä vastauksia kasvatustieteellisiin ongelmiin koko ajan muuttuvassa maailmassa.
Toimijuus
Nimikkotutkijamme Auli Toomin (Toom, Pietarinen, Soini & Pyhältö 2017) tutkimus käsittelee toimijuutta ja sen kehittymistä ensimmäisen vuosikurssin luokanopettajaopiskelijoilla. Tutkimuksessa toimijuus määritellään ammatillisen toimijan, kuten opettajan, tiedollisena toimintana toteuttaa ja suunnitella opetusta, jolla on selkeä päämäärä ja tarkoitus. Toimijuuteen kuuluu niin motivaatio oppimista kohtaan kuin myös laajaa ymmärrystä oppimista kohtaan. Tarkoituksenmukainen koulutuksen sekä oman oppimisen kehittäminen viestivät ammatillisesta toimijuudesta. Siihen tarvitaan niin kognitiivisia, motivaationaalisia kuin myös asenteellisia resursseja. Se on kykyä hallinnoida ja edistää oppimista erilaisissa ammatillisissa konteksteissa, kuten koulussa. Toimijuus vahvistuu erityisesti vertaisten tuen sekä oppimisympäristöjen avulla.
Käsitämme toimijuuden olevan vahva osa opettajan ammattia. Tutkimuksen ja Toomin haastatteluiden pohjalta määrittelemme toimijuuden kattavan esimerkiksi opettajan itsereflektoinnin ja ymmärryksen omasta asemastaan opetuksen toteuttajana. Siinä opettajalla on kyky havainnoida oman opetuksensa päämääriä ja vaikutuksia, sekä kyky kehittää opetustaan. Toimijuus vahvistuu niin opintojen aikana kuin myös ammatillisissa työyhteisöissä.
Ymmärsimme kurssin yhdeksi tavoitteeksi vahvistaa omaa ammatillista toimijuuttamme niin opettajina kuin tutkijoinakin. Olemme harjoitelleet kriittistä lähestymistä tutkimuksia kohtaan. Sen avulla on mahdollista opetella perustelemaan itselleen ja muille oman tutkimuksen tai opetuksen päämääriä. Tätä kautta niitä on myös mahdollista kehittää edelleen.
Kurssillamme on painottunut itsenäinen työskentely ja ryhmässä toimiminen ja vertaisten tuki on korostunut todella paljon kurssin aikana. Keskusteluiden lomassa tulleiden eri näkemysten ja ajatusten avulla olemme voineet omaksua uusia tapoja ajatella ja toimia. Nämä taidot voivat auttaa reflektoimaan omia käsityksiä oppimisesta, opettamisesta tai tutkijuudesta.
Palautteen voitaisiin ajatella olevan tärkeässä roolissa toimijuuden kehittymisen näkökulmasta, koska oman toiminnan tai tekstin kriittinen arviointi voi toisinaan olla todella hankalaa. Joudumme opettajan ammatissa arvioimaan jatkuvasti sekä itseämme ja omaa tekemistämme että oppilaitamme. Myös tutkijana tulee osata arvioida omaa työtään ja sen luotettavuutta. Näin ollen muiden antaman palautteen: blogikirjoituksissa ja tutkijatenttiä opponoidessa, sai uutta näkökulmaa omaan tekemiseen. Arvioidessa toisia oppii antamaan palautetta ja arvioimaan myös itseään suhteessa antamaansa palautteeseen.
Reflektoimme jo aiemmassa blogitekstissämme roolimme tutkijayhteisön jäseninä vahvistuneen kurssin aikana. Toimijuutemme on vahvistunut muun muassa perehtymällä tutkimuksen tekemiseen ja sen vaiheisiin. Kurssin anti on lisännyt kykyämme arvioida tutkimuksia, ymmärtää omaa ajattelua ja oppimista sekä kehittää tutkimusmenetelmiä.
Ylipäätäänkin koemme tutkimustulosten mukaisesti koulutuksemme vahvistavan toimijuutta. Toimijuuden kannalta tärkeäksi olemme kokeneet erilaiset ohjaustilanteet, joita syntyy sekä yliopiston ryhmätunneilla että kentällä koulumaailmassa. Toimimme paljon ryhmässä ensimmäisestä vuodesta alkaen: ryhmätyöt, paritentit, keskustelut ja erilaiset ryhmäesiintymistilanteet ovat vahvistaneet kokemuksiamme itsestämme ammatillisina toimijoina. Lisäksi pidämme tärkeinä monialaisiin sisältyviä lyhyitä harjoittelujaksoja kenttäkouluissa. Näitä harjoittelujaksoja olemme päässeet toteuttamaan osana matematiikan, kuvataiteen sekä historian ja yhteiskuntaopin didaktiikan kursseja.
Kuitenkin mielestämme uusien tutkintovaatimusten myötä on menty toimijuuden näkökulmasta huonompaankin suuntaan: olemme kaikki sitä mieltä, että ensimmäisen vuoden monialainen harjoittelu oli äärimmäisen tärkeässä asemassa opintojemme kannalta. Kokemus opettajuudesta vahvistui harjoittelussa niin merkittävästi, että olemme epäileväisiä sen suhteen, voivatko lyhyet didaktiikan kursseihin sisällytetyt harjoittelujaksot korvata kokonaista harjoittelua. Olemme kurssin myötä kyselleet myös teidän ensimmäisen vuoden opiskelijoiden mietteitä aiheesta, sillä teitähän tämä uudistus nimenomaan koskee. Olemme kuulleet harmistuneita puheenvuoroja siitä, kuinka tärkeäksi tekin kokisitte ensimmäisen vuoden harjoittelun. Keskustelimme myös nimikkotutkijamme Auli Toomin kanssa aiheesta. Hän oli sitä mieltä, että kaksi harjoittelua riittää, sillä toimijuuden kokemuksia saa myös muualta opinnoista. Pohdimme kuitenkin, onko riittävä tarpeeksi kumoamaan opiskelijoiden subjektiivisen kokemuksen toimijuuden heikentymisestä?
Tutkijatentti
Lähdimme valmistautumaan tutkijatenttiin pitämällä omatoimisen ryhmäkerran, jossa kävimme vielä yhdessä läpi artikkelia ja sen pääpointteja. Pohdimme sen pohjalta nimikkotutkijallemme Auli Toomille kysymyksiä, jotka jaoimme neljään kategoriaan: Toimijuus, menetelmät, tutkimuksen toteutus ja tulokset. Valitsimme myös ryhmällemme puheenjohtajan ja mietimme hänelle valmiiksi aloitus- ja lopetuspuheenvuorot. Lähdimme kohti tenttiä varmoin mielin.
Tutkijatentissä oli mukana nimensä mukaisesti nimikkotutkijamme Auli Toom, oma ryhmämme ja opponoiva ryhmä. Toinen ryhmä seurasi tenttitilannetta sivussa ja antoi meille lopuksi palautetta. Puheenjohtajana Laura avasi keskustelun, johon muut yhtyivät. Emme miettineet tai jakaneet etukäteen kenellekään omia kysymyksiä, vaan pyrimme luomaan tilanteesta keskustelevan. Onnistuimmekin tässä mielestämme hyvin ja spontaanisti syntyneitä jatkokysymyksiä ilmaantui tämän ansioista.
Tutkijatentti laittoi meidät haastamaan tutkijaa. Toom vastasi kaikkiin kysymyksiimme kattavasti ja perustellen, herättäen meissä myös suunnittelemattomia jatkokysymyksiä ja pohdintoja. Saimme Toomin vastauksista peräti enemmän irti, kuin mitä olimme kysymystemme pohjalta ajatelleet saavamme. Tutkijamme aito kiinnostus meidän kysymyksiin välittyi tenttitilanteessa hyvin ja antoi meille itsevarmuutta uudessa ja jännittävässä tilanteessa. Tenttitilanteen jälkeen nimikkotutkijamme kysyi vielä meiltä meidän ajatuksia ja fiiliksiä, mikä rohkaisi aitoon dialogisuuteen ja lisäsi meidän omaa kokemusta toimijuudesta.
Mitä olemme oppineet nimikkotutkijan tutkimuksesta ja tutkimuksen tekemisestä?
Kolmannen ja neljännen vuoden opiskelijoina tutkimusprosessin pääpiirteet olivat tulleet meille jo jokseenkin tutuksi, mutta oli kiinnostavaa oppia nimikkotutkijaltamme uusia asioita tutkimusprosessin yksityiskohdista. Opimme esimerkiksi, että tutkimusprosessin alussa tulee aina tehdä riskien arviointi, ja että on hyvin tavallista että tieteellistä tekstiä hiotaan pitkään ja useiden vertaisarviointien kautta senkin jälkeen kun se on ”valmis”. Ennen tekstin julkaisua se arvioidaan nimettömästi (arvioija ja tekstin kirjoittaja eivät kumpikaan tiedä toistensa nimiä) ja on epäilyttävää, jos tekstiä ei ensimmäisen vertaisarvioinnin jälkeen tarvitse enää muokata.
Sen lisäksi että opimme uutta tietoa, kurssi myös teki tutkimuksen meille aiempaa konkreettisemmaksi. Vaikka tutkimus onkin ympäröinyt meitä näinä yliopistovuosinamme, se tuntui edelleen etäiseltä. Kurssin aikana luimme tutkimuksen, mutta tapasimme myös henkilön tutkimuksen takana ja pääsimme keskustelemaan hänen kanssaan tutkimuksen tekemisestä. Tutkimuksesta tuli meille helpommin lähestyttävää.
Fiiliksiä kurssista
Tämä kurssi on ollut erilainen rakenteeltaan kuin monet muut. Itsenäistä työskentelyä on ollut paljon ja lehtorit ovat kannustaneet omatoimisuuteen ja ryhmässä työskentelyyn läpi syksyn. Olemme iloksemme huomanneet, miten paljon opiskelijoiden omaan tekemiseen luotetaan ja toimijuutemme kehitykseen kannustetaan. Kurssi rakentui pääosin luennoilla oppimisesta sekä oman ryhmän blogikirjoitusten teosta ja tutkijatenttiin valmistautumisesta.
Suurin plussa tälle kurssille täytyy antaa kriittisen näkökulman korostamisesta. On tärkeää, että heti opintojen alkuvaiheessa oppii tarkastelemaan tekstejä kriittiseltä näkökannalta. Tätä ei voi korostaa tarpeeksi, koska monilla kursseilla kriittiseen ajatteluun ei paljon kannusteta. Nyt kolmannen vuoden opiskelijoina on virkistävää huomata, miten opiskelijoita haastetaan kritiikin ja kehittävän palautteen antoon heti alusta. Ja opiskelijat rohkeasti sitä myös tekevät, kuten blogikirjoitusten kommenteista on saanut lukea.
Muutamia risuja meillä on kuitenkin antaa kurssin järjestelyistä. Ryhmien koko oli muuten melko toimivan kurssin ongelma. Noin kymmenen hengen ryhmissä on vaikeaa työskennellä niin, että jokaiselle jakautuisi tasainen työmäärä, vaikka ryhmässä kuinka yritettäisiin keskustella ja ratkaista tehtäviä yhdessä. Ymmärrämme sen, että kokonaista vuosikurssia koskettavan kurssin järjestäminen on haastavaa siten, että jokainen saisi suorittaa kurssin pienemmissä ryhmissä. Olisi kuitenkin olennaista pohtia, voisiko tulevaisuudessa kurssiin harkita joitain muutoksia tämän osalta.
Lisäksi kurssilla oli blogitekstien ohella muutamia pienempiä tehtäviä, jotka koimme hieman irrallisiksi muusta kokonaisuudesta. Esimerkiksi oman tutkimussuunnitelman tekeminen ei tuonut mukanaan kovin paljon uutta luennoilla tai kurssikirjallisuudesta opittuun. Pohdimme myös sitä, olisiko esimerkiksi opponointia voinut harjoitella enemmän kurssin aikana, jotta se olisi ollut luontevampaa ja helpompaa tutkijantenttitilaisuudessa.
Kuitenkin muutamista kritiikin aiheista huolimatta, kurssi ansaitsee myös ruusuja. Ryhmätyötaidot kehittyivät varmasti monella ja vertaisten tuki auttoi läpi pitkän kurssin. Arvostimme myös vapautta, joka antoi mahdollisuuden suorittaa kurssin omiin ja ryhmäläisten aikatauluihin sopien. Identiteettimme osana tutkijayhteisöä on varmasti vahvistunut ja ehkä joitain on tutkijakärpänenkin puraissut.
Lopuksi
Monenlaista olemme ehtineet kokea ja tehdä ryhmänä tämän kurssin aikana. Kun katsomme taakse kurssin alkuun, olemme oppineet rutkasti tutkimuksen tekemisestä ja myös kasvaneet tiiviiksi ryhmäksi. Oma toimijuutemme on kehittynyt samalla kun olemme oppineet aiheesta laajasti. Omat ennakko-odotuksemme ovat osin toteutuneet kurssin osalta, ja päällimmäisenä koimme kurssin tärkeäksi opintojemme kannalta.
Kun vertaamme aikaisempia blogitekstejä ja niissä käsiteltyjä asioita tähän hetkeen, olemme ryhmänä ylpeitä siitä, kuinka pitkälle olemme tulleet. Olemme nyt valmiita uusiin haasteisiin tutkimuksen ja opintojen saralla. Olo on rohkea ja tartummekin jokainen pian tutkimusartikkeleihin kandiopintojen loppukoettelemuksessa, eli kandintyössä.
Kiitos vielä kurssin vetäjille ja kanssaopiskelijoille ja tsemppiä jatkoon!
-Ryhmä 1: Joona Miettinen, Emmi Puhakka, Laura Purhonen, Ilmari Reima, Janette Salo, Salla Takamäki, Iida Tarkamo, Ella Väätäinen & Nina Zlobina
Lähteet:
Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E., & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Tutkimuksen voimasanat. WSOYpro: Helsinki.
Toom, A., Pietarinen, J., Soini, T., & Pyhaltö, K. (2017). How does the learning environment in teacher education cultivate first year student teachers’ sense of professional agency in the professional community? Elsevier ltd. 2016.