Kasvatustiede ja kasvatustieteellinen tutkimus on todella monialaista ja sitä voi tutkia monesta eri näkökulmasta. Esimerkiksi samaa aihetta voi tutkia kasvatustieteen ja kasvatuspsykologian näkökulmasta. Kasvatustiede tutkii muun muassa oppimista, käyttäytymistä, kehitystä, koulutusta, vuorovaikutusta ja kasvatusinstituutioita. Kasvatustiede ei ole eksaktitiede, toisin kuin esimerkiksi usein miten luonnontieteet. Eli tutkimuskysymyksistä ei voida saada lopullista vastausta, vaan kuvaus sen hetkisestä tilanteesta.
Hyvä kasvatustieteellinen tutkimus pyrkii ymmärtämään ilmiöiden kokonaisvaltaisuuden ja antaa mahdollisuuden soveltaa tuloksia käytäntöön. Hyvä tutkimus on eettisesti tehty ja toteutettu, eli tutkimuskohteella pitää muun muassa olla anonymiteetti ja täysi vapaus osallistua. Esimerkiksi vaikka vanhemmat antaisivat luvan tutkimukseen ja oppilas kieltäytyy, niin emme voi tutkia kyseistä lasta. Hyvä tutkimus on mahdollisimman objektiivista, koska täysin objektiivista tutkimusta ei ole.
Kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan koulutuksen kehittämiseen, oppimisen ilmiöiden ymmärtämiseen, uusien menetelmien kehittämiseen ja oppimisen ja opetuskäsitysten kyseenalaistamiseen, koska ne vaihtelevat ajan myötä yhteiskunnallisten vaikutteiden ja muun vuorovaikutuksen myötä.
Ennen tutkimuksen tekoa tarvitaan aihe ja se voi lähteä jostain pienestäkin ideasta. Kasvatustieteessä tutkimuksen aiheita on laaja kirjo ja aihe tutkimus voi olla tarkennettu pienempään ilmiöön esimerkiksi kuvaamaan hyviä tapoja opettaa lukemista tai tietyn vuosiluokan hyvinvointi. Hyvällä ja selkeällä tutkimuskysymyksellä on helppo käsitellä valittua aiheita ja vältytään turhalta työltä. Hyvässä tutkimuskysymyksessä on näkyvillä tutkimusongelma ja tutkimusaihe ja se on kysymysmuodossa. Tutkimuksen alkuun on hyvä tehdä kirjallisuuskatsaus, jotta saamme tietoa, millaista tietoa on saatu aikaisemmin. Näin saamme myös selville, että mitä juuri meidän kannattaa tutkia ja miten oma tutkimus asettuu muiden tutkimusten rinnalle.
Yleinen käsitys tutkijan työstä ylipäätään lienee melko yksinäistä puurtamista, mutta uskomme kuitenkin kasvatustieteen tutkijan työn olevan vuorovaikutteista ja ryhmässä toimimista. Tutkija tarvitsee työnsä edistämiseen vertaisarviointia ja tuloksen käyttöönotto tarvitsee aina tiedeyhteisön hyväksynnän. Koska kasvatustiede on ihmistiede ja yleisesti ottaen todella kuvailevaa, on työ ihmisläheistä.
Kohti tutkivaa työtapaa-kurssin suoritus toteutetaan pääosin itsenäisesti ryhmän kanssa suoritettavana ryhmätyönä. Luokanopettajakoulutuksessa yhteistyö- ja ryhmätyötaidot ovat suuressa roolissa, joten kurssilla niiden harjoittaminen on perusteltua.
Ryhmällämme on tietynlainen ennakkokäsitys niin sanotusta perinteisestä yliopisto-opiskelusta, jossa kaikki opiskelu tapahtuu itsenäisesti, luennoille osallistuminen on vapaaehtoista, ja vain tentteihin osallistuminen on pakollista. Kaikki työ tehdään omalla ajalla kunkin itse parhaaksi katsomassa paikassa.
Kokemuksiemme mukaan kasvatustieteiden opiskelu eroaa tästä hyvinkin paljon. Opiskelussamme on paljon ryhmätöitä, seka pakollista läsnäoloa vaativia opintoja. Tähän perustuen kurssin suorittamistapa antaa hyvän pohjan alkaville yliopisto-opinnoille.