3. kurssikerta: Afrikan konflikteja ja Suomen tulvia

Kolmannella kurssikerralla lähdettiin tutustumaan taas uusiin QGIS:n mahdollisuuksiin. Aineistona käytettiin aikaisemmista kerroista poiketen Afrikan karttaa, mikä toi mukavavaa vaihtelua Suomen kuntakartalle. Afrikan kartan sisältävään tietokantaan päästiin testaamaan esimerkiksi ulkoisen tiedon liittämistä Excelin avulla, kohteiden yhdistämistä parilla eri tavalla ja Processing toolboxin tarjoamia erilaisia työkaluja. Myös tietokantaliitoksen tekemistä tuli kerrattua kurssikerran aikana.

Kurssikerralla tutkimme Afrikassa tapahtuneita konflikteja sekä timantti- ja öljykenttien sijainteja (kuva 1, timanttikaivokset ja konfliktit). Tämän lisäksi ulkoisen tiedon liittämisen avulla selvitimme internetin ja Facebookin käyttöä maittain. Amanda Salmensuun blogista voi käydä katsomassa erittäin hyvän havainnollistavan kartan Afrikan maiden internetin käytöstä suhteessa väkilukuun (Salmensuu 2021). Näillä tietokannoista saatavilla tiedoilla voi tehdä monenlaisia päätelmiä, kun tutkii niitä tarkemmin. Esimerkiksi timanttikaivosten ja öljyn saatavuus voivat näkyä maassa vakautena, mutta toisaalta joissain maissa ne voivat olla osasyynä konfliktien alulle. Muun muassa timanttikavoksien löytämisvuosi, kaivausten aloitusvuosi ja samoin öljykenttien löytämis- ja poraamisvuosi voivat olla yksi selitys alkaneille konflikteille. Maan taloudellisesta tilanteesta voivat kertoa molempien luonnonvarojen tuottavuusluokittelu ja myös internetin käyttäjien lukumäärä heijastelee maan yhteiskunnallisesta tilasta.

Sanna Jantunen käsittelee blogissaan kolmannen kurssikerran asioita myös erittäin hyvin ja suosittelenkin lukemaan sieltä enemmän mielenkiintoisia pointteja liittyen Afrikan maiden timantti- ja öljykaivoksiin, joita tarkasteltiin yhdessä kurssikerralla attribuuttitaulukkoon tuotettujen tietojen avulla (Jantunen 2021).

Itsenäisessä harjoitustehtävässä palattiin kuitenkin takaisin tutuille kulmille ja käytettiin aineistona Suomen karttaa. Tällä kertaa ei kuitenkaan käsitelty kuntia vaan valuma-alueita. Ohjeet eivät tällä kertaa olleet aivan yhtä informatiiviset kuin aiemmin, joten tehtävää tehdessä tuli samalla hyvin testattua, miten tiedot on oikeasti omaksunut. Yllätyksekseni moni asia löytyi kuin löytyikin muistista jopa helposti ja tehtävän teko sujui ilman suurempia kipukohtia tai QGIS:n kiukkuilua. Vaikka jotain ei muistanut/osannut/tiennyt, sain tehtävän tehtyä puhtaasti testailemalla eri tapoja. Esimerkiksi järvisyysprosenttien lisäämisessä vastaan tuli ongelma ääkkösten kanssa. Googlen ja testailun avulla tästäkin selvittiin.

Tehtävänä oli siis laatia tulvaindeksikartta ja hyödyntää kurssikerralla saatuja oppeja. Tehtävän teko alkoi tiedoston avaamisella, joka oli jo valmis projekti sisältäen joet, järvet, valuma-alueet, rantaviivan ja keskiylivirtaamat. Jotta tulvaindeksin sai laskettua täytyi hyödyntää tietokantaliitosta. Näin saatiin samaan attribuuttitaulukkoon sekä MNQ (keskialivirtaama) ja MHQ (keskiylivirtaama), joiden avulla tulvaindeksin sai laskettua. Lopputulokseen oli saatava näkyville myös järvisyysprosentti. Tähän hyödynnettiin ulkoisen tiedon liittämisestä opittuja tietoja. Kun järvisyysprosenttikin löytyi attribuuttitaulukosta (kuva 2), sain luotua lopputuloksen koropleettiteemakartan, josta löytyy valuma-alueittain jaettu tulvaindeksi ja järvisyysprosentti pylväillä esitettynä myöskin valuma-alueittain (kuva 3).

Päätin jättää lopputuloksesta pois joet ja järvet, mutta jätin rantaviivan, josta voi hieman hahmottaa valuma-alueisiin liittyvää kontekstia, jos alue ei muuten olisi kovin tuttu. Järvisyysprosentin informaation lisääminen kartalle tapahtui uudenlaisen työkalun avulla, joka oli lopulta suhteellisen yksinkertainen käyttää, mutta pylväät eivät välttämättä kuvaa tietoa parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkiksi Annika Innasen ja Ville Väisäsen blogeissa on käyty läpi samaa asiaa, ja he ovat mielestäni molemmat havainnollistaneet järvisyysprosenttia mainioilla tavoilla. Varsinkin Annikan ympyrädiagrammi, josta näkyi järvien pinta-alojen suhden valuma-alueen maapinta-alaan oli hyvin informatiivinen (Innanen 2021). Oman karttani legenda on myös ehkä hieman puutteellinen ja aiheesta vähän tietävälle selitteet eivät välttämättä aukea. Varsinkaan järvisyysprosenttia kuvaava legendan osa ei ole kovinkaan selvä. Korvasin puutteita kuitenkin hieman kuvatekstissä.

Luodusta kartasta oli tarkoitus myös pohtia sen tarjoamaa tietoa ja tulkitsemistapoja. Karttaa tulkitessa voi huomata, että suurimmat tulvariskit löytyvät Etelä-Suomesta ja Pohjanmaalta. Myös Pohjois-Suomessa tulvaindeksi on joillain alueilla korkea. Korkea tulvaindeksi seurailee selkeästi rannikkoseutua. Tulvia aiheuttaa näillä alueille esimerkiksi lumien voimakas sulaminen keväällä. Kartalta voi myös huomata, että tulvaindeksi on korkea alueilla, joissa järvisyysprosentti on alhainen. Tätä voi selittää se, että joet tulvivat herkemmin, ja niitä on runsaasti juuri Suomen rannikkoalueilla.  Sisämaassa taas tulvaindeksi näyttäisi olevan paljon alhaisempi ja samalla järviä on paljon. Järvisyysprosentti kertoo siis järvien pinta-alan suhteessa valuma-alueen pinta-alaan. Helmi Lappalainen-Imbert käsittelee blogissaan erittäin kattavasti tulvaindeksin lukujen syitä, joita on mielenkiintoista lukea varsinkin, kun omat tiedot aiheesta ovat selvästi vielä hieman puutteelliset (Lappalainen-Imbert 2021).

Lähteet:

Salmensuu Amanda (2021) https://blogs.helsinki.fi/salmeama/ (vierailtu 5.2.2021)

Jantunen Sanna (2021) https://blogs.helsinki.fi/smjantun/ (vierailtu 4.2.2021)

Innanen Annika (2021) https://blogs.helsinki.fi/anninnan/ (vierailtu 4.2.2021)

Väisänen Ville (2021) https://blogs.helsinki.fi/villvais/ (vierailtu 4.2.2021)

Lappalainen-Imbert Helmi (2021) https://blogs.helsinki.fi/laphelmi/ (vierailtu 5.2.2021)