Toinen kurssikerta alkoi tutustumalla eri aineiston tarjoajiin Suomessa. Kävimme läpi mistä löytää aineistoa ja miten muuntaa aineistot QGIS:lle sopivaan muotoon. Lisäksi sukelsimme syvemmälle QGIS:n maailmaan tutustumalla ominaisuuksiin, joihin emme ensimmäisellä kurssikerralla vielä koskeneet. Erittäin hyödylliseksi osoittautui “select features”-työkalu, joka mahdollisti aineiston eri ominaisuuksien tutkimisen nopeasti ja vaivattomasti. Tarkastelimme valintatyökalun avulla muun muassa Suomen kuntia (kuva 1).
Kuva 1. “Select Features”-työkalu mahdollisti mm. kuntien ja valittujen kuntien naapurikuntien tarkastelun erillisessä ikkunassa.
Kurssikerran varsinainen harjoitustyö oli kuitenkin kuntien pinta-alan laskeminen ETRS-TM35FIN-projektion avulla ja niiden vertailu Mercator-projektiolla saatuihin pinta-aloihin. Laskimme näiden kahden projektion välisen suhteellisen pinta-alan vääristymän prosentteina. Kuten edellisiltä kursseilta on opittu, Mercatorin projektio on oikeakulmainen projektio. Se vääristää suuresti napa-alueiden läheisyydessä sijaitsevien valtioiden pinta-aloja, sillä mittakaava kasvaa siirryttäessä päiväntasaajalta kohti napoja. Kuvasta 3 voidaan selvästi huomatakin, että kaikista vääristyneimmät alueet ovat juuri napa-alueilla.
Kuva 2. Suomen kunnat pinta-aloittain (ETRS-TM35FIN)
Kuva 3. Mercator-projektion suhteellinen pinta-alan vääristymä verrattuna ETRS-TM35FIN-projektioon.
Lähdin hyvin mielin kotiin toiselta luentokerralta, sillä olin saanut onnistuneesti tehtyä harjoitustyön ilman liikoja apuja. Odotettu QGIS-kriisi iski kuitenkin sitten muutaman päivän kuluttua, kun tajusin että olin unohtanut kaiken mitä tunnilla oltiin käyty läpi. Yritin epätoivoisesti jäljittää eri työvaiheita aloittamalla tunnilla tehdyn projektin alusta ja katsomalla päädynkö samaan lopputulokseen. Siitä alkoikin monen tunnin taistelu QGIS:n kanssa. Kun olin omasta mielestäni hoksannut miten homma tehdään, rupesin vihdoin tekemään itsenäistä tehtävää.
Päätin tarkastella eri projektioiden avulla väestötiheyttä ja sen suhdetta pinta-aloihin. Siispä jaoin kuntien ilmoitetun väkiluvun eri projektioiden avulla määritetyllä pinta-alalla. Vertailin kerkenään Mercatorin projektiota ja Lambertin projektiota. Jos tein kaiken oikein, alhaalla (kuva 4 ja kuva 5) pitäisi olla kaksi väestötiheyttä kuvaavaa karttaa, jotka ovat laadittu eri projektioita käyttäen. Lopputulos on melkeinpä varmasti sanottuna virheellinen, enkä siksi käyttäisi kyseisiä karttoja luotettavana tiedon lähteenä. Jos en jo pinta-ala laskujen aikana tuhonnut karttaa, tuhosin sen viimeistään luokitellussa. Päädyin käyttämään “Quantile”-luokittelua ja käytin kahdeksaa luokkaa. Tästä syystä luokat ovat hyvin epätasapainoisia. Väentiheys vaihtelee suurimmassa luokassa jopa 141-6053 asukasta/km².
Kuva 4. Lambert-projektio ja väestötiheys Suomen kunnissa
Kuva 5. Mercator-projektio ja väestötiheys Suomen kunnissa
Kuva 6. Luokittelu, johon päädyin ja jota kadun. (Unohdin lisätä legendat yläpuolella oleviin karttoihin).
Kuva 7. Havainnollistava kuva projektioiden välisistä eroista.
Kuten huomataan, Mercator-projektion mukaan etelässä sijaitsevissa kunnissa on suurempi väestötiheys verrattuna Lambertin projektioon. Ero on hienovarainen, mutta on nähtävissä (kuva 7), että mm. itärannikon kunnat vaikuttavat väestötiheydeltään vähäisemmiltä kun tulos esitetään Mercator-projektion avulla. Tämä johtuu aiemmin mainitsemastani Mercatorin projektioon liittyvästä pinta-alallisesta väärentymästä. Pohjoisten alueiden pinta-alat esiintyvät suurempina kuin ne oikeasti ovat. Tämä vaikuttaa väestötiheyteen niin, että pohjoisten kuntien väestötiheys vaikuttaa pienemmältä kuin se todellisuudessa on. Tämä tulisi paremmin esiin, jos laadittujen karttojen luokittelu olisi kuvaavampi.
Kuten Carita Aapro-Koski mainitsee blogikirjoituksessaan, on Mercator-projektio väärä valinta kun käsitellään pinta-alariippuvaista tietoa, kuten väestötiheyttä. Tämä tuli selkeästi esiin kurssikerran harjoituksissa. Lisäksi Carita mainitsee blogissaan, että kohtasi samanlaisen tilaanteen kotona, kun kartat eivät enää näyttäneet samoille kuin tunnilla. Jäin itsekin miettimään mitä välivaiheita mahdoin unohtaa, mutta toimikoon tämä muistutuksena itselleni siitä, että koskaan ei voi kerrata liikaa. Jatkossa pitää käydä asiat uudelleen läpi, kun ne ovat vielä tuoreena muistissa. (Tai vaihtoehtoisesti mennä etsimään apua kurssin moodlesta, josta löytyy selkeät ohjeet karttojen laatimiseen. Tajusin tämän elämää mullistavan faktan vasta, kun olin saanut blogitekstin valmiiksi.)
Lähteet:
Aapro-Koski, C. (26.1.2020). Kurssikerta 2: Projektiovalintoja ja tietokantoja. Blogikirjoitus.
<https://blogs.helsinki.fi/aacarita/>