Kurssi on hyvä lopettaa tuntevan olevansa käsiin hajoavan vuoristoradan kyydissä. Aluksi kaikki vaikuttaa menevän hyvin ja QGIS:n käyttäminen tuntuu mutkattomalta. Vuoristoradan ensimmäiseen kaarteeseen saavuttaessa alkavat kuitenkin laitteen lahot rakenteet rikkoutua. Tässä vaiheessa tajuaa, että oma innovatiivisuus ja luovuus on kuivunut olemattomiin ja itsenäinen tehtävä tuntuu ylitsepääsemättömältä esteeltä. Eipä siinä auta muu kuin pysäyttää kyseinen laite ja hypätä pois kyydistä ennen kuin kirjaimellisesti putoaa korkealta ja kovaa.
Viimeisen kerran tehtävänä oli laatia vapaavalintainen kartta jostain ilmiöstä ja etsiä itsenäisesti aineistoja sen toteuttamiseksi. Voi olla, että saatavilla olevan tiedon määrä lamautti minut ja siksi tehtävä tuntui ajoittain niin vaikealle. Alussa suunnitelmani olivat jopa harvinaisen selvät, sillä halusin pääasiassa tutkia Eurooppaa ja esittää erilaisia karttoja sen väestöön liittyen. Käytin kuitenkin kartan laatimiseen varatun luennon siihen, että etsin lisää tietoa eri aineistontarjoajien sivuilta koska en ollut mihinkään tyytyväinen.
Kotiin päästyäni päätin palata takaisin lähtöruutuun ja aloittaa aineistojen etsimisen alusta. Päädyin kaivamaan esiin Globaalit tutkimuskysymykset maantieteessä -kurssin esseet, sillä muistin erään kurssin aiheen käsitelleen metsien kehitystä. Tutkimme tuolloin ilmiötä Global Forest Change -tietokannan avulla (University of Maryland). Tietokanta oli omasta mielestäni hyvin visualisoitu ja suunniteltu. Sen avulla oli helppoa nähdä niin metsäpalojen kuin viljelyn vaikutuksen luonnontilaisiin metsiin globaalisti. Tietokantaa tutkiessa itseäni jäi kuitenkin askarruttamaan muutama asia. Global Forest Change -sivustolla nostettiin esiin Indonesia Riaun provinssissa metsän tuhoutumisen edenneen kiihtyvää vauhtia viime vuosikymmenellä pääasiassa viljelyn seurauksena. Päädyinkin siis lopulta luomaan karttasarjan, joka käsittelee Indonesian sademetsäalueita käyttäen Global Forest Change -tietokannasta ladattuja rasteriaineistoja eräänlaisena pohjana.
Löysin Global Forest Watch -sivustolta tietokannan Indonesian palmuöljyplantaaseista sekä RSPO (Roundtable on Sustainable Palm Oil) eli kestävän tuotannon periaatteiden mukaisesti palmuöljyä tuottavista plantaaseista. Halusin näiden tietokantojen avulla tutkia miten palmuöljyviljelmät sijoittuvat alueella ja onko niillä selvää korrelaatiota suhteessa Indonesian luonnollisen metsäpinta-alan vähenemiseen. Lisäksi halusin myös selvittää RSPO-plantaasien osuuden alueen kaikista plantaaseista.
Idea oli jopa suhteellisen mukiinmenevä, mutta itse toteutus koitui ongelmaksi kun tajusin, että kartat tulevat todennäköisesti vain näyttämään siltä, miltä ne alkuperäisessä tietokannassa (Global Forest Change) näyttävät. Karttojen laatiminen tuntui liian helpolle, sillä ilmiön esittäminen ei vaatinut suurempia välietappeja excelissä tai taisteluja QGIS:n eri työkalujen kanssa. En siis ole kovin tyytyväinen tuloksiin, mutta ainakin karttojen visuaalinen puoli on kunnossa. Palmuöljy tietokannan lisäksi latasin Natural Earth -sivustolta vektorimuotoisia tietokantoja maailman valtioista ja meristä.
Kuva 1. Kuvassa esitettynä Indonesian luonnolliset metsät vuonna 2000 prosentteina. Lähde: Global Forest Change.
Kuva 2. Kuvassa esitetty metsäpinta-alan väheneminen Indonesiassa vuosina 2000-2018 asteikolla 0 – 18. Lähde: Global Forest Change.
Kuva 3. Palmuöljyplantaasit (oranssilla) ja RSPO-plantaasit (punaisella) Riaun provinssissa Indonesiassa 2019. Lähde: Global Forest Watch.
Kuva 4. Päätin esittää taulukossa kestävästi palmuöljyä tuottavien plantaasien määrän (RSPO) Indonesian muihin plantaaseihin verrattuna. Taulukossa on lisäksi myös muuta tietoa alueen viljelmistä.
| Alueen palmuöljy plantaasit |
Alueen RSPO- plantaasit |
Alueen kaikkien palmuöljyplantaasien pinta-ala yhteeensä | Kuinka monta prosenttia plantaaseista on vastuullisesti palmuöljyä tuottavia plantaaseja? |
| 1845 | 78 | 152 001 km² | 4,23 % |
Kuva 5. Indonesian palmuöljyplantaasit (oranssilla) ja RSPO-plantaasit (punaisella) 2019. Lähde: Global Forest Watch.
Kuten aikaisemmin totesin, kartat esittävät laajalti (kuva 1 ja kuva 2) jo samalla formaatilla saatavilla olevaa tietoa. Motivoituneena muuttamaan tämän, päätin interpoloida molemmat tietokannat palmuöljyviljelmistä ja tutkia näin metsäpinta-alan vähenemistä. Tarkastelemalla kuvia 2 ja 5 voidaan jo todeta, että muuttujien välillä vallitsee spatiaalinen korrelaatio. Plantaasien sijainti ja luonnontilaisten metsien väheneminen kohdistuu samoille alueille. Interpoloidut kartat (kuva 6 ja kuva 7) vahvistavat tätä havaintoa, mutta tuovat esiin myös RSPO-plantaasien vaikutuksen aluetta ympäröiviin metsiin. Kuvasta 7 voidaan havaita, että alueilla joilla tuotetaan kestävästi palmuöljyä ei ole havaittavissa yhtä voimakasta metsäpinta-alan vähenemistä kuin muilla plantaasialueilla (kuva 6). On toki pidettävä mielessä, että osa plantaaseista tuottaa sekä RSPO:n kriteerien mukaista palmuöljyä ns. “normaalisti” tuotetun palmuöljyn lisäksi. Tämä voi vaikuttaa interpoloinnin tuloksiin.
Kuva 6. Riaun provinssi Indonesiassa. Tummansiniset alueet kuvaavat alueita, joihin suurimmat palmuöljyplantaasit sijoittuvat. Punaiset alueet kuvaavat metsien häviämistä vuosina 2000-2018.
Kuva 7. Riaun provinssi Indonesiassa. Tummansiniset alueet kuvaavat alueita, joihin suurimmat RSPO-palmuöljyplantaasit sijoittuvat. Punaiset alueet kuvaavat metsien häviämistä vuosina 2000-2018.
Kävin lopuksi tutkimassa muiden kurssilaisten blogeissa esiintyviä karttoja ja erityisesti esiin nousi Roni Lindholmin “Kurssikerta 7” -julkaisussa (29.2.2020) kaupunkipyöräilyä käsittelevä karttasarja. Halusin mainita juuri kyseisen julkaisun, sillä kirjoittaja onnistui kiitettävästi laatimaan jotain mielenkiintoista ja uutta – tämä jäi itseltäni uupumaan. Karttoja oli antoisaa lukea ja niitä oltiin pohdittu hyvin blogissa. Olen samaa mieltä tulosten yllättävyydestä blogin kirjoittajan kanssa.
Tähän loppuun haluan vielä nopeasti mainita päätökseen saatetusta kurssista hieman. Kaiken kaikkiaan kurssi oli todella antoisa ja pidin kurssin aikana tehdyistä tehtävistä. Karttojen laatiminen sekä QGIS:n toimintojen opettelu oli oikeastaan mukavaa vaihtelua pelkän pänttäämisen sijasta. Sanoisin hallitsevani QGIS:n käyttämisen tällä hetkellä suhteellisen hyvin, eikä ohjelmisto itsessään synnyttänyt suuria päänsärkyjä kurssin aikana. Tästä on hyvä jatkaa positiivisin mielin kohti seuraavia kursseja ja uusia haasteita.
Lähteet
Natural Earth
<https://www.naturalearthdata.com>
University of Maryland. Global Forest Change.
<https://earthenginepartners.appspot.com>
Global Forest Watch
<http://data.globalforestwatch.org>
Lindholm, R. (29.2.2020). Kurssikerta 7. Blogikirjoitus.
<https://blogs.helsinki.fi/lroni/>