Tätä kurssikertaa olin odottanut innolla, sillä aloitimme sen keräämällä itse dataa Epicollect -sovelluksen avulla. Tarkoitus oli käydä kymmenessä lähialueen paikassa ja antaa paikalle erilaisia arvioita viihtyvyyteen, kävelyyn ja oleskeluun liittyen. Ongelmaksi muodostui tosin Suomen sääolot sillä hetkellä, koska pakkanen paukkui todella kovaa, jolloin ulkona liikkui lähinnä meidän kurssikerran ihmiset ja masokistit. Joka tapauksessa saimme kerättyä datan ja visualisoimme sen QGIS:in Open Street Map -pluginin avulla. Huomioitavaa tässä mielestäni oli homman yksinkertaisuus. Toki valmista dataa on saatavilla paljon, mutta on hyvä osata tuottaa sitä myös itsekin.
Tämän jälkeen tarkastelimme Helsingin keskusta-alueen kortteleiden kaupallisuutta käyttäen hieman yllättävää työkalua, eli Google street view – toimintoa, jota pystyi käyttämään suoraan QGIS:sissä. Mitä mahdollisuuksia tämä voikaan tarjota! Valitsin korttelin ja pisteytin risteyksissä näkyvän kaupallisuuden liikkeiden määrän ja koon perusteella. Tämän jälkeen esitimme tiedon interpoloimalla, jolloin valitettavasti putosin hieman kärryiltä ja päädyin vain seuraamaan, kuinka toimintoa käytetään. Jälleen kerran olin tehnyt pienen mokan, joka sitten kostautui. Joka tapauksessa olin päättänyt vielä harjoitella tämän vaiheen kotona, joten sain hyvän tuntuman tekniikkaan.
Kuva 1: Vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 6,5 magnitudin järistykset
Sitten olikin vuorossa itsenäistehtävä, jossa tarkoitus oli tuottaa materiaalia, jota voi käyttää opettajan työssä. Päätin tarkastella maanjäristyksiä sekä tulivuoria maailmalla. Kuvissa 1-4 nähdään vuoden 1979 jälkeen havaittujen maanjäristysten sijainti sekä magnitudit maailmankartalla. Tarkoituksenani on havainnollistaa, kuinka voimakkaiden maanjäristysten määrä pienenee, kun asteikossa mennään korkeampiin arvoihin. Kuvassa 1 nähdään, että yli 6,5 Richterin järistyksiä on erittäin paljon kartalla. Kuvassa 2, jossa näytetään yli 7 magnitudin voimakkuudet, järistyksiä on vähemmän etenkin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa sekä Tyynenmeren saarivaltioissa.
Kuva 2: Vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 7,0 magnitudin järistykset
Kuva 3: Vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 7,5 magnitudin järistykset
Yli 7,5 magnitudin järistyksiä kuvassa 3 on jo huomattavasti vähemmän, kuin mitä pienempiä järistyksiä näkyi aiemmissa kuvissa. Viimeisessä maanjäristyksiä havainnollistavassa kuvassa 4 näkyy vain yli 8 magnitudin järistykset, joita on lukumäärällisesti niin vähän, että ne voidaan laskea suoraan kartalta. Toisin sanoen on erittäin merkittävää, mennäänkö voimakkuudessa 1 pykälän korkeampiin lukuarvoihin 6,5 vai 7,5 magnitudin kohdalla, sillä asteikko on logaritminen ja voimakkuus kasvaa 10-kertaiseksi jokaisella yksiköllä. Tähän ei aiheesta perehtymätön osaa välttämättä kiinnittää huomiota. Mietin, että olisin voinut esittää maanjäristyksiä hieman paremmin kartoillani, sillä pisteet menevät erittäin usein päällekkäin. Tähän ongelmaan olisi ollut yhtenä ratkaisuna ”Heat Map”, jota Miika Kastarinen käytti blogissaan (Miikakas’s Blog 2018). Toinen vaihtoehto mentelmälle olisi ehdottomasti ollut kurssikerralla opeteltu interpolointi. Toisaalta karttasarjani esittäminen animaationa, kuten Lia Vahtera blogissaan (Lian Blogi 2018) oli tehnyt, saattaisi olla visuaalisesti hyvä tekniikka.
Kuva 4: Vuoden 1979 jälkeen havaitut Vähintään 8,0 magnitudin järistykset
Ajattelin samaan teemaan tuoda toisen käyttötarkoituksen kartoilleni ja vertasin maanjäristysten sekä tulivuorten sijaintia kartalla kuvaan 5. Kartan tulivuoret ovat nykyisiä tai tiedettyjä historiallisia tulivuoria ja maanjäristykset ovat magnitudiltaan yli 7 yksikköä Richterin asteikolla. Huomasin karttaa tarkastellessani Ruotsissa sijaitsevan tulivuoren. Suomalaisena koin tietenkin kateutta länsinaapuriamme kohtaan, mutta onneksi Eveliina Sirola tarkentaa blogissaan (Girl vs. GIS 2018), että kyseessä on virhe koordinaateissa ja oikeasti tämän tulivuoren sijainti on Islannissa. Mikä helpotus. Esityksestä voi helposti havaita, että tulivuoret ja maanjäristykset tapahtuvat suurimmaksi osaksi samoissa paikoissa, eli Tyynenmeren tulirenkaan alueella sekä litosfäärilaattojen rajoilla. Olisi ollut hienoa saada jälkimmäisenä mainitun rajat näkyviin kartalle, kuten Kati Ilmonen (IKATI 2018) oli blogissaan tehnyt, mutten pikaisen etsinnän jälkeen löytänyt näitä. Ehkä pienenä korjauksena tekisin myös kartan merkeille muutoksen, jossa päällekkäiset ilmiöt erottuisivat paremmin. Tässä voitaisiin käyttää merkkien koon tai läpinäkyvyyden säätämistä.
Kuva 5: Maapallon tulivuoret sekä vuoden 1979 jälkeen havaitut vähintään 7,0 magnitudin järistykset
Lähteet:
Ilmonen, Kati. IKATI 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/ikati/?p=86
Kastarinen, Miika. Miikakas’s Blog 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/miikakas/2018/02/27/gem-1-kurssikerta-6/
Sirola, Eveliina. Girl vs. GIS 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/evsirola/2018/02/26/kurssikerta-6-pakkassaassa-reippailua-ja-pedagogisia-karttasarjoja/
Vahtera, Lia. Lian Blogi 2018. Verkossa. Luettu 14.3.2018. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/vahlia/2018/03/04/kurssikerta-vi/