Tässä yhteenvetoa Hyvinvointineuvola-proton prooffauksen ensimmäisistä tuloksista. Vastaanotto oli todella positiivinen – tällaiselle palvelukonseptille on selvästi tarvetta.

Vastaajat
Potentiaalisilta asiakkailta tuli vastauksia neljältä henkilöltä, joista oli kolme naista ja yksi mies, ikäluokka 31-62 v. Kolme vastaajaa on pk-seudulta ja yksi Turusta. Vastaajilla on erilaiset elämäntilanteet: yksinhuoltaja, leski, lapsiperheellinen ja sinkku. Jokaisella ollut muutaman vuoden sisällä (kriittinen) elämäntilanne, jossa tarvinnut hyvinvointiin liittyviä palveluita useasta paikasta.
Viidentenä vastaajana oli Kelan asiakaspalveluyksiköstä vastaava johtaja.

Yleistä
Prooffauksessa käytettiin palvelun protoa ja pyydettiin arvioimaan sen toimivuutta erityoisesti omasta näkökulmasta sekä antamaan kehitysehdotuksia. Tässä yhteydessä ei kysytty muita hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

Yhteenveto palautteista
Kaikkien mielestä idea on erinomainen ja tällainen palvelu ehdottomasti tarpellinen. Mahdollisuus keskustella jonkun kanssa, joka kuuntelee, korostui useassa vastauksessa.
” Tässä tilanteessa me ei oikeen tiedetä, mistä lähteä hakemaan apuja”
“Vaikeassa elämäntilanteessa tuntuis, et olis helpottavaa päästä yhteen paikkaan juttelemaan jonkun ihmisen kanssa, että mitä voimme tehdä. Sossulle ei pääse tapaamaan ketään ja Kelan päätöksissä kestää.”
“Huonossa jamassa ollessa voi kynnys hakea apua nousta korkealle, kun ei tiedä, mihin mennä, minkälaista apua olisi mahdollisuus saada, tuleeko avun hakemisesta vaikeuksia ym ja edellyttääkö kaikki hirveetä paperirumbaa ilman oikeiden ihmisten tapaamista. Ehkä jättää mielummin väliin ja seuraukset voivat olla ikävät.”
“Tuommoinen palveluneuvonta, yksi luukku, paikkakunnan kootut tiedot ym on ajatuksena oiva.”
“Pirstaleisuus on tosiaankin pulmallinen asia. Erityisesti silloin, kun asiakkaan näkökulmasta pitäisi yhdistää kunnan, Kelan ja yksityisen sektorin palveluista järkevä kokonaisuus. Yksinkertaisin tilanne lienee silloin, kun asiakas käyttää omaa varallisuuttaan palvelujen hankkimiseen ja oman hyvinvointinsa ylläpitämiseen ja kohentamiseen. Silloinkin palveluiden laatukriteerit pitäisi jotenkin pystyä määrittelemään. Miten asiakas voi valita itselleen sopivimmat palvelut, palvelukokonaisuuden ja palveluntuottajan? Löytyykö kaikki tarvittava yhdeltä palveluntuottajalta/yritykseltä vai pitääkö muokata kombinaatio? Entä silloin, kun asiakas saa kenties jotain kunnan palveluja käyttöönsä ja ehkä etuutta Kelasta? Miten silloin yhdistellään? Entä täydennetään? Jne. Tästä se idea varmaankin lähti…? Jos tätä ajattelee kuluttajan näkökulmasta, tällainen yhdistävä toiminto mahdollistaisi asiakkaalle tämän kokonaisuuden hahmottamisen. ”

Puhelinpalvelua ja nettipalvelua pidettiin tärkeänä face-to-face palvelun rinnalla
“Matalan kynnyksen ajatus on hyvä, mutta autoton yksinhuoltaja ei noin vain lähde täältä lähiöstä kilometrien päähän ostoskeskukseen; siksi rinnalle tarvittaisiin mun mielestä ehdottomasti puhelinpalvelu tai netti, esim. chat-mahdollisuus voisi olla hyvä”.

Rahoitus pohditutti erityisesti iäkkäämpiä vastaajia
“rahaa saa Sitrasta ja Veikkaukselta kyllä. Vaan mistä Kuntaliiton rahat tulevat?”
“Täytyy hakea “win-win” -ratkaisua. Mitä saa palvelun tuottaja, miksi joku antaa tai luopuu omastaan. Miksi kunta sallisi jonkun neuvovan lisää käyttöä ja kayttäjiä kalliisiin palveluihin. Voi vaikka verot nousta. ”
“Kuka kokoavan palvelun tuottaisi? Kunnan resurssit todennäköisesti eivät riitä ja Kelankaan intressissä asia ei lopulta taida olla. Täältä katsottuna puhutaan monen asiakkaan kohdalla vähimmäisturvasta ja kunnan tarjoamista palveluista. ”
“Kunnan kannalta tämä olisi ihanteellista: kolmas sektori hoitaisi itse omat palvelunsa. Ja mitä huonommin he asiansa hoitaisivat, sitä harvempi tietää kysyä ao palvelua ja näin kunta taas säästäisi, ties vaikka voisi lakkauttaa koko serviisin. Vaarana saattaa olla, että vastuu jonkun yksittäisen palvelun olemassaolosta koetetaan sysätä hyvinvointineuvolalle. Vastuukysymyksiä pitää miettiä sanoisinko “laaja-alaisesti!””

Muuta kehitettävää/mietittävää
“Teidän täytyy segmentoida kohderyhmät”
“Miten aiotte varmistaa, että tästä palvelusta ei tule leimaava, jos se on keskeisellä paikalla ostarissa”?
Toisaalta: “Hädässä olevat eivät häpeä hätäänsä. Käykääpä Hesarilla katsomassa ihmisiä leipäjonossa! Paljain kasvoin, omana tunnistettavana itsenään, he jonottavat nälkäänsä leipää. Toisaalta Hyvinvointineuvolan palvelut ovat niin moninaiset, että mistäpä kukaan tietää haetko huumeruiskua vai ehkäisyneuvontaa, toimeentulotukea vai torillamyyntilupaa.”
“Benchmarkia voisi hakea työkykyneuvojan ja henkilökohtaisen Kela-neuvojan palveluista? Molemmilla tärkeä työmenetelmä on asiakashaastattelu.”
 Jatkokehitysehdotuksia:
“Yhteistyö sairaaloiden ja sosiaalitoimistojen kanssa voisi olla hedelmällistä niin, että erilleenjääneet saisivat yhden kontaktin esim. kotiutumiseen liittyviä asioita pohtiessaan tms. Kuitenkaan sekaantumatta hallinnollisesti julkiseen puoleen. Ainakin siten, että palvelusta olisi tietoa laitoksessa.”