Rakenteellisia kannustinloukkuja, käyttäjälähtöistä suunnittelua ja etnografiaa – Byrocra osa 2

Lue myös: Osassa 1 esittelimme Byrocra-työnvälityskonseptimme.

Olemme nyt selvittäneet mahdollisten työntekijöidemme asemaa kahdesta näkökulmasta. Rakenteellisten kannustinloukkujen näkökulmasta työntekijämme jakautuvat seuraaviin tukiensa perusteella erilaisiin ryhmiin: kotiäidit ja -isät, työttömät, eläkeläiset sekä työkyvyttömyyseläkeläiset. Haastavimman ryhmän muodostavat työmarkkinatukea, toimeentulotukea ja päälle asumistukea saavat, koska heillä mitkä tahansa tulot leikkaavat tukia. Lisäksi heidän tilanteessa ovat hyvin tapauskohtaisia jasiksi työläitä setviä.

Käyttäjäpersoonat suunnittelun lähtökohtana

Käyttäjälähtöisen suunnittelun näkökulmasta päätimme muodostaa muutamia stereotyyppisiä työntekijäasiakkaita, joiden perusteella palvelukonseptiamme on helpompi suunnitella. Etnografisten haastattelujen perusteella saamme konkretisoitua työntekijäpersoonamme eläviksi esimerkki-ihmisiksi, joilla on omat tarpeet, huolet ja toiveet.

Ensimmäinen informanttimme

“Jussi T” (Haluk) on 50-vuotias maahanmuuttaja, jolla on telealan työkokemusta ja koulutusta. Töitä on vaikea saada eikä työhaastatteluihin kutsuta. “Jussi” haluaisi töitä ja on myös työkykyinen. “2009 viimeksi töissä. Sopimus loppu. Tämän jälkeen pieniä pätkiä. Tylsää jatkaa pitkään aikaa näin.”

Suomalainen työnhakukulttuuri ei palautteen antamista juuri tunne. Läpinäkyvyyttä ole. Työn hakeminen”prosessina: toivon luominen ja pettyminen. Turhauttavaa. Energian löytäminen hankalaa”. Vaikka “Jussi” vaikuttikin puheissa kyllä ihan pirteältä.

Hyvinvointiyhteiskunnan “etuudet on olemassa mutta niiden saaminen on aika hankalaa”. TE-toimiston ja Kelan hakemukset tarkistetaan aina useaan kertaan. “Jokaisessa hakemuksessa samaa asiaa”. “Tarkistetaan ja tarkistetaan”. “Vaikka hyvinvointivaltiosta puhutaan, mutta ei se näin helppoa ole! Aika paljon paperityön takana nämä etuudet.” Pätkätyöt sopisivat tällä hetkellä hyvin. “Pitkäaikaiset työt sopisi kyllä, [mutta] tässä iässä työnantajat ei halua”.

Downshiftaamista “Jussi” pitää hyvänä asiana, kun kerromme mitä se on. “Työnlaadun parantamisen ja oman elämänlaadun parantamisen kannalta ja ehkä yli 30-vuotiaille ihmiselle on todella tärkeä asia, että saa enemmän itselle omaa aikaa. Myös työn ulkopuolella olevalle ihmiselle [tämä antaisi] jonkinlaisen mahdollisuuden osallistua työelämään. Mielestäni työnantajan ja yhteiskunnan puoleltakin hyvä, että kaikki on jonkin verran tyytyväisiä omaan elämäänsä. Kannatan.”

“Jussin” näkemyksistä saamme vahvistusta omille oletuksillemme byrokratiaviidakon hankaluuksista ja työntekijän tarpeista. Lisäksi mielenkiitoiset yksityiskohdat auttavat meitä kehittämään ideoitamme oikeaan suuntaan.

Tästä on hyvä jatkaa. Tarvitsemme informanteiksi vielä kotiäidin ja/tai -isän, työttömän, eläkeläisen, työkyvyttömyyseläkeläisen ja työssä käyvän downshiftaajan.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro ihmeessä, jos sinulla on projektiamme edistäviä huomioita!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *