Muumit maailmankirjallisuuden klassikoiden seurassa Venäjällä

Satuin olemaan Venäjällä, kun Tove Jansson kuoli vuonna 2001. Kuulin uutisista, että ”tunnettu ruotsalainen kirjailija on kuollut.”*) Olin yllättynyt, että asia ylitti siellä uutiskynnyksen, mutta samalla patrioottista mieltäni harmitti, kun maapisteet menivät väärään osoitteeseen. Muumien suosio Venäjällä on nyt lopullisesti tullut todistettua, kun siellä valittiin sata maailmankirjallisuuden tärkeintä teosta. Muumi-tarinat ovat hienosti sijalla 53 – ja maaksikin mainitaan Finljandija.

Venäläinen lehti Russki reportjor päätti laittaa koulussa luettavan pakollisen kirjallisuuden listan uusiksi kysymällä kansan mielipidettä. Vastaajina oli eri-ikäisiä ja maan eri kolkissa asuvia venäläisiä. Kukin valitsi 20 kirjaa, ”jotka tulisi lukea, jotta voisi ymmärtää itseään ja muita” . Tavoitteena oli määritellä ”kulttuurinen koodi”, jonka avulla on mahdollista löytää kansaa yhdistävä yhteinen kieli. Sellainen löytyikin: vastaukset olivat yllättävän yhdenmukaisia.

Näin syntyi sadan kirjan luettelo, joka julkaistiin tammikuun numerossa. Lehti ei tyydy vain listaamaan teoksia, vaan se pohtii mukaan päässeitten kirjojen roolia venäläisen sielun rakentajana. Jokaisesta kirjasta annetaan sitaatti ja määritellään, minkä alan ”oppikirja” se on. Loppuun liitetyt avainsanat kertovat, mihin konkreettisiin puutostiloihin ja ongelmahetkiin kirjan lukeminen auttaa.

Listalla on luonnollisesti paljon venäläisiä kirjailijoita. Neljä teosta on saanut mukaan Dostojevski (Rikos ja rangaistus, Idiootti, Karamazovin veljekset, Riivaajat). Karamazovin veljekset julistaa: ”Ihminen ei etsi niinkään jumalaa, vaan ihmeitä.” Gogolilta on kolme teosta, samoin Puškinilta, Jevgeni Onegin listan kakkosena. Se määritellään todellisten tunteiden oppikirjaksi ja venäläisen elämän tietosanakirjaksi. Myös Strugatskin veljesten tieteisromaaneja on päässyt listalle kolme.

Venäjän kaupan veteraani Kari Ketola mainosti Kuolleita sieluja parhaimmaksi Venäjä-kaupan oppikirjaksi. Hyvä opas venäläisen luonteen tuntemiseen se on myös listan laatijoiden mielestä, he lisäävät samaan joukkoon Reviisorin ja Oblomovin. Kuolleista sieluista löytyy ajankohtainen miete: ”Minne oikein kirmaat, Venäjä? Anna vastaus. Vastausta ei kuulu”.

Lermontovin Aikamme sankari (listalla kuudentena) opettaa romantiikan ohella kyynisyyttä muun muassa lauseella ”Kahdesta ystävästä toinen on aina toisen orja, vaikka yleensä kumpikaan heistä ei sitä tunnusta itselleen.” Tšehovin Hytti nro 6 (91.) on elämän nurjan puolen oppikirja. Se opettaa: ”Ei ole mitään alhaisempaa rikosta kuin heikkojen ja puolustuskyvyttömien tappaminen”.

Listan kärjessä komeilee Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan (venäjäksi Mestari ja Margarita), joka määritellään Neuvostoliiton ja kristinuskon oppikirjaksi. Entä missä on Tolstoi? Sota ja rauha neljäntenä ja Anna Karenina sijalla 12. Anna Kareninaa kannattaa lukea, jos on kiinnostunut seuraavista teemoista: ”rakkaus venäläisittäin”, ”ihminen ja jumala”, ”ihminen ja paholainen”, ”ihminen ja valta”, ”Venäjä tienhaarassa”, ”teoistaan vastaaminen”. ”Venäjä tienhaarassa” toistuu yli kymmenen teoksen teemana, varmaan tärkeitä kirjoja juuri nyt.

Erityisen mielenkiintoisia ovat listan ei-venäläiset teokset. Niistä ensimmäinen on Pikku prinssi niinkin korkealla kuin sijalla viisi. Ei ole kovin yllättävää, että mukana ovat Liisa ihmemaassa, Lokki Joonatan, Orwellin 1984 ja Umberto Econ Ruusujen aika. Muumi-tarinoita vähemmän tärkeäksi luokitellaan Robison Crusoe, Ilias ja Odysseia, Monte-Criston kreivi ja Danten Jumalainen näytelmä.

Salingerin Sieppari ruispellossa opettaa ymmärtämään teini-iän kriisiä ja Nabokovin Lolita on kirja inhimillisistä heikkouksista. Hemingwayn Kenelle kellot soivat opettaa meille urhoollisuutta ja Kafkan Linna elämän absurdiutta. Osuvia luonnehdintoja.

Muumien sijoituksen merkitystä lisää se, että se on listan ainoa pohjoismainen teos. Tove Jansson on myös Joanne Rowlingin kanssa listan ainoat naiset! Muumi-tarinoiden korkea sijoitus ei sinänsä ole yllätys, koska Venäjällä  Muumi-kirjat ovat aina olleet hyvin suosittuja. Entä millaisesta oppikirjasta on kyse? Muumi-tarinat opettavat ymmärtämään maailmaa. Niinhän se on. Mietelauseeksi on valittu: ”Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen”.

Jos uskomme kirjalistan laatijoiden tarkoitusperään, saamme johtopäätöksen: katselemalla tai lukemalla Muumi-tarinoita, opimme ymmärtämään paremmin venäläistä sielua.

*) Venäjällä on tapana puhua suomenruotsalaisista käyttämällä sanoja šved ja švedski (ruotsalainen), mutta ilman kontekstia sana viittaa ruotsinruotsalaisiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.