Kun lapsi oppii muutaman kuukauden iässä vierastamaan, hän tekee ensimmäisen erottelunsa meihin ja muihin. Meille voi hymyillä, muita pitää pelätä ja sen merkiksi on hyvä rääkäistä. Tämä ominaisuus on henkiinjäämisen kannalta olennainen. Saman ilmiön kehittyneempiä muotoja ovat stereotyyppiset ajattelumallit ja suuri tarve kuulua johonkin ryhmään. Muut ovat ”niitä”, jotka ovat pelottavia, huonompia, tyhmiä, syyllisiä tai kaikkia kaikkea sitä. Näin on myös ylipistolla.
Me-hengen, meisyyden, kasvattaminen on joukkueiden, sosiaalisten ryhmittymien, firmojen, armeijoiden, valtioiden ja uskontojen menestymisen yksi edellytys. Yhteenkuuluvuus saa ihmiset innostumaan ja tekemään yhteistyötä. Me-hengen eteen tehdään paljon työtä. Urheilujoukkueen valmentajan tärkeimpiä ominaisuuksia on kyky hitsata joukkue yhteen. Karismaattiset uskonnolliset johtajat pystyvät houkuttelemaan laumaansa haltioituneita seuraajia, jotka uskovat sokeasti johtajansa sanaan. Suomen presidentti ja pääministeri yrittävät vakuuttaa meidät siitä, että olemme samassa veneessä ja jokaisen tulisi kantaa vastuunsa maamme tulevaisuudesta.
Me-henkeä kasvatetaan myös tekemällä eroa muihin. Erityisesti itsenäisyyttä tavoittelevilla ja sen juuri saaneilla kansoilla on tarve kehittää tarinoita omasta erityisestään ja erinomaisuudestaan. Tämä näkyi Suomessa ennen ja jälkeen itsenäistymisen. Näkyy se myös vanhempien valtioiden toiminnassa, kun muita maita pitää solvata ja väheksyä, jotta itse esiintyisimme paremmassa valossa. Tämänkaltaista propagandaa harrastetaan kaikkialla, mutta suurvalloilla näyttää olevan siihen erityinen tarve.
Yliopistolla ja muissa julkisissa organisaatioissa me-hengellä luodaan vahvoja yksiköitä. Niissä ihmiset tuntevansa kuuluvansa hienoon porukkaan, jonka kanssa on hyvä tehdä töitä ja josta voi olla ylpeä. Kun näiden yksiköiden oikea tai kuviteltu erinomaisuus saa kehittyä omassa liemessään, lisääntyy samalla melkein väistämättä vähättelevä suhtatutuminen muihin, joita aletaan kutsua ”niiksi”.
”Ne” voivat olla eri tutkimusryhmä, eri laitos, eri tiedekunta tai eri yliopisto. Jos on kyse tieteestä, ne tekee kvasitiedettä, ne julkaisee huonoissa lehdissä, ne eivät pärjää meidän määrittelemissä rankingeissa, niiden käyttämät metodit ovat vanhanaikaisia, ne juoksee kaikkien muotiaiheiden perässä, niitä ei kannata ottaa vakavasti sen vuoksi, että ne ei tee ollenkaan perustutkimusta tai sen vuoksi että ne tekee vain perustutkimusta.
Me-henki on hyvästä, muiden mollaamainen ei, koska se johtaa eristäytymiseen. Syntyy siiloja, joita aikaisemmin kutsuttiin bunkkereiksi. Yhteistyökyvyttömyydestä muiden tutkimusryhmien, muiden alojen tutkijoiden, muiden tiedekuntien ja yliopistojen kanssa tulee kehityksen jarru. Koska kyseessä on ihmisen perustavaa laatua oleva geeneihin koodattu ominaisuus, sitä on vaikea muuttaa. Mutta tilanne ei ole toivoton. Kolme asiaa vievät eteenpäin.
Ensimmäinen on kunnioituksen oppiminen. FIFA:lla on koko jalkapallomaailmaa koskeva respect -kampanja, joka on suunnattu rasismia vastaan. Kyse on samasta asiasta: olenko minä lähtökohtaisesti parempi ja arvokkaampi kuin tuo toinen. Venäjällä minua ihmetyttää moskovalaisten tutkijoiden vähättelevä suhtautuminen muualla töissä oleviin tutkijoihin, tietynlaista rasismia sekin. Jos olen rehellinen, saan itseni välillä kiinni vastaavanlaisista ajatuksista.
Toinen siilojen purkua edistävä asia on oivallus siitä, että rajojen rikkominen kannattaa. Se on aluksi vaikeaa, mutta kun oppii tuntemaan ”ne”, voi syntyä kuuluisa win-win-tilanne eli suomeksi sanottuna: kaikki voittavat. Omaa identiteettiään ei tarvitse menettää, mutta yhteistyö ”niiden” kanssa saa aikaan sellaista, mikä olisi ollut mahdotonta tehdä yksin.
Kolmas avainsana on luottamus. Se ei rakennu hetkessä. Pelko muita kohtaan on usein aito, ja siihen voi olla historialliset syynsä. Siksi yhteistyön vahvistamiseen tarvitaan joskus myös porkkanoita, niin että se on kannattavaa.
Yliopistossa on meneillään monenlaisia uudistushankkeita, joissa mitataan ihmisten valmiutta lähteä katsomaan, mitä näkyy oman turvallisen ympäristön ulkopuolella. Iso pyörä -koulutusuudistus on tällaisen ajattelun testi. On ollut ilahduttavaa nähdä, että kunnioitus ja luottamus oppiaineiden välillä ovat kasvaneet. Jännittäviä uusia avauksia on tekeillä. Yhteistyön hedelmiä pääsemme näkemään, kun uudet koulutusohjelmat aloittavat työnsä syyskuussa 2017.