Mikko Jakosen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemä raportti Vastatieto: tulevaisuuden asiantuntijuutta etsimässä on jännittävää ja opettavaista luettavaa. Lukuelämystä laimentaa kuitenkin raportissa käytetty käsite ”vastatieto”.
Raportti alkaa jouhevasti. Esipuhe pursuaa nasevia sananvalintoja. ”Huominen [—] ei jätä tulematta vain siksi, että siihen ei ole varauduttu. Varmuudessa köllivä poliittinen kulttuuri löytää nopeasti itsensä keskeltä toteutunutta historiaa ilman, että on ehtinyt itse vaikuttaa siihen mitenkään.” ”Voidaan väittää, että keskellä tiedon yltäkylläisyyttä vaivaa politiikkaa tietovaje.” ”Eduskunta ei ole erityisen ketterä instituutio. Monet sen toimintatavoista ovat peräisin ajalta, jolloin suomalaisia, tietoa ja lakiesityksiä oli huomattavasti vähemmän.”
Kun luin esipuhetta, ihailin tutkijan ilmeikästä ja osuvaa kielenkäyttöä – kunnes pääsin havaitsin, että sen olikin kirjoittanut tulevaisuusvaliokunnan jäsen kansanedustaja Anna Kontula, toinen tutkija joka on jo oppinut politiikassa tarvittavan lennokkaan kielenkäytön.
Katsaus asiantuntijuuden historiaan raportin alussa laajentaa näkemystä asiantuntijuuden syvimmästä olemuksesta. Filosofeilla ja tutkijoilla on ollut läpi vuosisatojen tärkeä rooli, kun kansakunnat ovat pohtineet toimintaansa. Raportin mielenkiintoisin osa on kuitenkin nykyajan asiantuntijuuksien määrittely tekijän luomassa vastatieto-kontekstissa.
Akateemisen asiantuntijat on yksi ilmiselvä ryhmä, jonka puoleen käännytään, kun tarvitaan tietoa päätöksenteon tueksi. Sille Jakonen piirtää modernit kasvot, jossa korostuvat perusteellinen koulutus, monipuolinen kielitaito, kansainvälinen kokemus, laajat kollegaverkostot ja erityisesti uudenlaiset tiedonhankinnan kanavat ja taito käyttää niitä. Määritelmässä jää vähemmälle huomiolle tutkimuksen tekemisellä syntyvä ymmärrys tiedon luonteesta ja luotettavuudesta. Joka tapauksessa Jakonen tekee selvän pesäeron ”päivystävän dosentin” imagoon.
Toinen asiantuntijoiden ryhmä muodostuu ihmisistä, joilla on mahdollisuus seurata asioita ja vaikuttaa niihin näköalapaikalta. Heillä on akateeminen koulutus, mutta sen lisäksi heillä on käytännön työkokemusta merkittävistä työtehtävissä julkisessa hallinnossa, järjestöistä tai yrityksissä. He eivät tee varsinaisesti tutkimusta, mutta he laativat muistioita ja raportteja oman organisaationsa tarpeisiin. Vaikutusvaltaisen ryhmän näköalapaikan asiantuntijoita muodostavat median edustajat.
Kolmannen ryhmän muodostavat kokemusasiantuntijat. Heillä on vaihteleva koulutus eikä asiantuntijuus perustu varsinaisesti siihen, vaan henkilökohtaiseen kokemukseen, joka on olemassa hiljaisena tietona mutta se voidaan verbalisoida kokemusasiantuntijan ääneksi. Hyvä esimerkki kokemusasiantuntijasta on päihdeongelmasta selviytynyt henkilö, joka pystyy kertomaan, miten riippuvuus syntyy, miten se vaikuttaa elämään ja miten siitä voi selvitä.
Jakonen erottaa neljänneksi ryhmäksi näkemysasiantuntijat. He ovat oman tiensä kulkijoita, jotka ovat pohtineet asioita syvällisesti ja etsineet paikkaansa maailmassa ja yhteiskunnassa. He voivat olla näkyviä vaikuttajia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Jakosen mukaan myös kirjailijat, teatteriohjaajat ja sarjakuvapiirtäjät kuuluvat tähän ryhmään.
Raportin lopussa Jakonen esittää mallin, jonka avulla eduskunta voisi systemaattisemmin käyttää hyödykseen erilaisia asiantuntijoita.
Me tutkijat syyllistymme usein ajattelemaan, että meidän edustamamme asiantuntijuus on ainoa hyväksyttävä pohja etsittäessä perusteita yhteiskunnallisille ratkaisuille. Näin ei voi olla jo pelkästään sen vuoksi, että tiede ei kykene antamaan vastauksia kaikkiin yhteiskunnallisesti merkittäviin kysymyksiin. On hyvä, että määritellään muitakin asiantuntijuuden lajeja. Tällainen pohdinta auttaa näkemään eri tavoin muodostuvan tiedon rajat ja mahdollisuudet.
Tähän asti siis kaikki hyvin. Mutta miksi tätä pitää kutsua vastatiedoksi. Jakonen käyttää paljon palstatilaa nimen perustelemiseksi. Hänen mukaansa vastatieto kerää yhteen erilaista asiantuntijuutta annetun teeman tai kysymyksen ympärille. Siinä se: kyse ei ole mistään vastatiedosta, vaan asiantuntijatiedosta sen eri muodoissaan. Asiantuntijatieto ei lähtökohtaisesti asetu mitään muuta tietoa vastaan. Se voi yhtä hyvin vahvistaa aikeisempia näkemyksiä tai tuoda perustellun uuden näkökulman käsiteltävään asiaan.