Ensi lauantaina selviää, kuka on ristikonratkonnan Suomen mestari vuosimallia 2018. Loppukisaan tulee paikalle toistasataa alkukarsinnat selvittänyttä. Järjestäjinä ovat totuttuun tapaan Sanasepot-seura ja Ilta-Sanomat. Menestyksen tässä lajissa takaavat samat ominaisuudet kuin jalkapallossa: luontainen lahjakkuus, hyvä peruskunto ja riittävä lajiharjoittelu.
Ristikon ratkonnan lahjakkuus syntyy aivojen synnynnäisistä ominaisuuksista. Joillakin ihmisillä aivot taipuvat kielen metkuihin joustavammin kuin toisilla, eikä eroa voi selittää pelkästään ympäristön vaikutuksella tai harjoituksella. Ratkojan pitäisi kyetä muistamaan paljon sanoja ja olemaan samaan aikaan luova niin, että hoksaa nopeasti ristikon laatijan asettamat ansat ja sudenkuopat.
Hyvä peruskunto syntyy riittävästä yleissivistyksestä. Pari amerikkalaista tutkijaa määritteli aikoinaan vähän yli 5000 sanaa ja käsitettä, jotka jokaisen kunnon kansalaisen tulisi tietää. Tällaiseen ”kulttuuriseen lukutaitoon” kuuluu heidän mukaansa sellaisia sanoja kuten Mozart, Rasputin, Colosseum, puritaani, hypoteesi, mediaani, redundanssi, allegro ja aurinkokunta. Tämä on kuitenkin vasta perustaso, jolla selviää Haluatko miljonääriksi -kilpailun viidestä ensimmäisestä kysymyksestä, mutta ei sen pidemmälle. Huippuratkojaltakin tarvitaan selvästi laajempaa yleissivistystä.
Peruskuntoa tärkeämpää on kuitenkin lajiharjoittelu. Jalkapallon pelaajaksi tullaan pelaamalla jalkapalloa. Harjoittelun avulla jalkapalloilijan aivoihin kehittyy hermoratoja, jotka auttavat potkaisemaan palloa mahdollisimman tarkasti ja kovaa ja ennakoimaan peliä niin että on oikeassa paikassa oikealla hetkellä.
Samalla tavalla ristikonratkaisemisen Suomen mestariksi voi tulla vain, jos treenaa joka päivä. Ristikoiden parissa ratkojan aivoihin kehittyy hermoratoja, jotka yhdistävät sanoja ja vihjeitä. Kun kokenut ratkoja on mielityössään, hänen aivojen pikamuistiin tunkeutuvat ristikoille tyypilliset sanat. Keskivertosuomalaisen puhuessa sanat ASTALO, TALAS, OTIN ja ITARA ovat muistissa taka-alalla, mutta rutinoituneella ratkojalla nämä sanat kärkkyvät pikamuistissa, mistä ne on nopea ottaa käyttöön.
Kun kokenut ratkoja miettii, millaisia sanoja voi tulla oikeaan alanurkkaan, hän lähtee sanoista, joissa esiintyy vokaalien ohella vain t- ja s-konsonantteja. Niinpä ratkojan aivot selaavat nopeasti läpi mahdolliset vakiosanat TATI, TIIT, SIIS, SAATI, TATIT, TUTIT, ISTA ja muutamat muut. Jos ne eivät sovi vihjeisiin, aivojen lokeroista tunkeutuu esiin muita tarjokkaita. Samaan aikaan tapahtuu salamannopea ristiintsekkaus. Jos sanassa esiintyy h, pitää heti varmistaa, käykö toiseen suuntaan esimerkiksi UTAH.
Jos etsitään viisikirjaimista pääkaupunkia, kokeneelle ratkaisijalle tulevat mieleen ratkaisusanoina Tokio, Rooma ja Kairo eivätkä Rabat, Quito ja Kabul, koska ensiksi mainitut esiintyvät ristikoissa paljon useammin. Tähän on kaksi syytä: kaupungit ovat tutumpia suomalaisille ja ne sopivat paremmin ristkoiden sommitteluun.
Aivot taltioivat myös vihjeet. Tavisratkojan muistissa on ehkä yksi tai kaksi sopivaa vihjettä. Vihje ’ennustaa sateen’ tai ’puutarhojen vitsaus’ vievät helposti sanan ETANA jäljille. Mutta jos vihjeenä on ’joskus lautasella’, ’herkkua?’, ’lisääntyy nopeasti’, ’munii loppukesästä’ tai ’ukon kanssa’, hänellä voi hetken lyödä tyhjään, ennen kuin etana päätyy ristikkoon. Mestariratkojilla on muistissa valmiina isommat vihjevarastot ja siksi tällaiset ansat eivät hidasta menoa.
Ristikon ratkaisemisen SM-kisan alkuerissä Suomen ristikkoaatelia edustava laatijajoukko Team Katalin pani parastaan niin, että kilpailuruudukot sisälsivät paljon epätyypillisiä sanoja ja vihjeistys oli tuoretta. Siitä huolimatta vain ne, joiden aivojen hermoradat olivat saaneet riittävästi harjaannusta, selviytyivät urakasta. Tosin vielä alussa juonikkaat laatijat eivät halunneet karkottaa osanottajia. Niinpä ensimmäinen ristikko oli varsin helppo ja sen ratkaisi yli 1300 ratkojaa.
Sitten alkoivat varsinaiset pudotuserät. Kahdessa seuraavassa ristikossa mitään ei saanut ilmaiseksi. Yleensä kun jotakin tuli mieleen, se osoittautui harhapoluksi. Kun vihjeenä oli ’AALLOLTA’, aivoni piirsi ensin mielikuvan merestä, sitten tuli mieleen Alvar Aallon tekemiset, kunnes päädyin pohtimaan, mitä Aalto-yliopistossa on tapahtunut . Lopulta onnistuin asettumaan samaan moodin laatijoiden kanssa ja niin ratkaisusana VIISU löytyi. Etsiessäni ratkaisua vihjeeseen ’napatutkija’ käytin ahkerasti Wikipediaa ja muita lähteitä. Sopivaa sanaa ei kuitenkaan ollut tarjolla vaikka kuinka googlasin. Sellainen lopuksi löytyi ilman lähteitä katsomalla peiliin. Omaa napaansa tutkiva on EGOSENTRINEN.
Mikä tulee vihjeestä ’vihreä’? Onko se kiivi, lehti vai omena – ei vaan TOUKO. Vihje ’SANNASTA’ pisti kelaamaan läpi Sannoja, mutta kyse olikin toisenlaisesta sannasta ja sanaksi tuli KASA. ’Pesijöitä’ pohdin mielessäni pitkään. En millään keksinyt sopivaa kuusikirjaimista sanaa, putsarit oli lyhin sana mikä tuli mieleen. Taas kerran minut oli onnistuttu viemään harhaan. Kyse ei ollutkaan pesusta vaan pesästä. Niinpä siihen sitten tulikin TYLLIT.
’Johdossa’ on erinomainen vihje, koska se tuo mieleen monia assosiaatioita. Onkohan kyse vesijohdosta tai sähköjohdosta? Vai tuleeko sanaksi joku johtoasemassa oleva henkilö, esimerkiksi Sipilä? Mikään näistä tutkintalinjoista ei johtanut perille, vaan sanaksi tuli EDELLÄ. Aika pitkään oli hakoteillä myös vihjeen ’nurmen läheisiä’ kanssa, kunnes SISÄRADAT aukenivat mielikuviini.
Kahdessa viimeisessä alkuerässä oli runsaasti viime aikoina muotiin tulleita sanojen pirstomisjekkuja. Yksi arkkityyppi on anagrammit, jossa kirjaimet pistetään uuteen järjestykseen. Niinpä ’salaattisekoitus’ oli vihjeenä sanalle STAILATA. Toinen vieläkin katalampi vihje on kirjainten, yleensä ensimmäisen, poistaminen. Vihjetyypin klassikossa vihjeestä ’ylväs’ tulee ILARI ottamalla kummastakin sanasta p pois. Tällaiset vihjeet aiheuttavat jälkikäteen ”niin tietysti, miksen mä hoksannut” -efektin. Mutta ratkonnan tuoksinnassa, niitä ei heti huomaa. Tällä kertaa tätä vihjetyyppiä edusti ’estit’, mistä tuli EMUT lisäämällä k. Hieman erilainen oli vihje ’sun äiti’, jonka tajuamisessa meni itseltäni useampi tovi. Lopuksi välähti: äiti = emä, ja siihen liitetään puhekielinen possessiivisuffiksi s, niin saadaan EMÄS.
Uudenlaista, joskin ei kovin kaunista, sanoilla leikittelyä edusti vihje ’hanaghana’. ’Hana-hana’ hämäsi sopivasti, vaikka siinä lukee ihan selvästi hana + Ghana eli ORASMAA. Kaikkien eniten aivoja solmuun pistänyt vihje oli ’-utuo’, josta tuli NOIDAT. Mutta miten? Noidat on toisin päin tadion. Kun siihen lisätään s, saadaan stadion. Vihjeessä on soutu takaperin kirjoitettuna ilman s-kirjainta eli (s)outu(s)tadion. Vähän menee koukeroiseksi, mutta ilman tällaista jekkuilua jyvät eivät erotu akanoista.
Kun on ollut hakoteillä pitkää ja viimein oivaltaa mistä on kyse, kokee erikoisen tunteen, jossa yhdistyy löytämisen riemu ja nolostuminen: kuinka en aikaisemmin tajunnut. Tällainen sekava tunne syntyi, kun selvisi, mikä on vihjeen ’förin jälkeen’ takana. Sana SKOTTI tuli väkisin vastaukseksi muiden sanojen avulla, mutta minulta meni pitkään, ennen kuin tajusin, että kyse on förskotista.
Selvitin kaksi alkuerää kunnialla, tosin hitaasti ja paljon apuneuvoja käyttäen. Kolmannenkin luulin ratkoneeni oikein, mutta ilmeisesti jokin virhe oli ratkaisuun jäänyt, kun putosin pelistä. Sinänsä se ei ole mikään menetys, koska välierissä vähäinen lajiharjoittelun kostautuisi joka tapauksessa. Se on vähän sama juttu kuin kentälle pistettäisiin amatöörijalkapalloilija pelaamaan Ronaldoa vastaan. Vertaus ei ole millään tavalla ontuva, koska lauantaina selviää maailman paras suomenkielisten ristisanojen ratkoja ja hän harjoittelee ratkontaa päivittäin varmasti yhtä paljon kuin on Ronaldo jalkapalloa.