Ennaltaehkäisyssä on laatueroja

Hämmästyin lukiessani Kainuun Ylen jutun jossa väitetään, ettei ole mitään taloudellisia perusteita satsata ennaltaehkäisyyn, koska ei ole todisteita sen hyödystä sairauksien hoidon kustannussäästöissä. Jokseenkin omituisesti jutussa puhutaan ennaltaehkäisynä yhtenä asiana.
On toki paljon ennaltaehkäisyn nimissä tehtävää puuhastelua, joka ei oikeasti ole vaikuttavaa. Mutta ennaltaehkäisyä on niin monenlaista, ettei tuollainen kaiken ennaltaehkäisyn yhteen niputus ole järkevää. (Ks. esim. http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMp1206268)
Ennaltaehkäisevissä ohjelmissa ja “kampanjoissa” on hyvin paljon variaatiota ja laatueroa. Tutkimusnäytön kertyessä ollaan koko ajan tulossa viisaammiksi sen suhteen, miten ennaltaehkäisyn kustannusvaikuttavuutta voitaisiin maksimoida.
Toisin kuin juttu antaa olettaa, spesifien ennaltaehkäisyohjelmien vaikuttavuutta (ja myös kustannusvaikuttavuutta) kyllä pystytään tieteellisesti uskottavasti tutkimaan, myös satunnaistetuissa kontrolloiduissa asetelmissa, ja erityisen hyvin tietyn rajatun riskipopulaation osalta. Esimerkiksi suomalaiset tutkijat ensimmäisinä maailmassa todistivat 14 vuotta sitten, että tyypin 2 diabetesta voidaan ehkäistä käyttäytymismuutoksin.
Vaikka väestötason toimenpiteiden vaikutuksia on vaikeampi mallintaa, sekin on mahdollista. Monen ennaltaehkäisevän toimenpiteen osalta riittävää näyttöä kustannusvaikuttavuudesta jo on (ks. WHO:n raportti):
“Moreover, the cost–effectiveness of a number of health promotion and disease prevention interventions has been shown in multiple studies. Some of these interventions will be cost-saving, but most will generate additional health (and other) benefits for additional costs.”
Toki tutkimusnäytössä todetaan olevan puutteitakin, mutta “Notwithstanding these caveats, it is clear that there is an economics evidence base for health promotion and disease prevention.”
On toki tärkeää nostaa keskusteluun toimenpiteiden vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus: Arviointi on tärkeää ja vain sen pohjalta poliittiset päätöksentekijät voivat tehdä informoituja päätöksiä. Vähät eurot voidaan eri painotuksin satsata sairauksien hoitoon, niiden näytetysti vaikuttavaan ennaltaehkäisyyn, ja ennaltaehkäisyksi väitettyyn, ei-vaikuttavaan puuhasteluun.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *