Haluatko kuulla laadukkaita, tiedeperustaisia puheenvuoroja käyttäytymisen muutoksesta mm. terveyden, liikunnan ja julkishallinnon alalla?

Lokakuu tuo Suomeen poikkeuksellisen monta korkeatasoista tutkijaa pääpuhujiksi erilaisiin tilaisuuksiin: Tästä päivämäärät talteen! Nämä tutkijat ovat paitsi pyrkineet teoreettisesti ymmärtämään motivaation, käyttäytymisen ja ympäristön muutoksen saloja, myös käytännössä toteuttaneet tosielämässä tutkimukseen perustuvia kokeellisia interventioita hyvinvoinnin lisäämiseksi.

   * * * * * *      * * * * * *      * * * * * *

Prof. Falko Sniehotta

Käyttäytymislääketieteen ja terveyspsykologian professori,
University of Newcastle, Fuse Centre for Translational Research in Public Health, Institute for Health & Society

Tilaisuus: Sosiaalilääketieteen päivät, Tampere, 13.10.2016
Otsikko: Interventions supporting health behaviour change and maintenance: Individual and system level perspectives

Järjestäjä: Sosiaalilääketieteen yhdistys ry

   * * * * * *      * * * * * *      * * * * * *

Prof. Martin Hagger

Käyttäytymislääketieteen professori; Curtin University, Australia

Tilaisuus: Terveyspsykologian päivät, Helsinki, 25.10.2016
Otsikko: Self-Regulation, Motivation, and Health Behaviour: From Theory to Behaviour-Change

Järjestäjä: Suomen Psykologisen Seuran Terveyspsykologian jaos

   * * * * * *      * * * * * *      * * * * * *

Prof. Susan Michie

Professori ja johtaja, University College London’s Centre for Behaviour Change

Tilaisuus: Käyttäytymistiede ja päätöksenteko kohtaavat: Kokeilukulttuuri muutoksen mahdollistajana?, Helsinki, 26.10.2016
Otsikko: Designing more effective public policy to change behaviour: The contribution of behavioural science

Järjestäjät: Valtioneuvoston kanslia ja Terveyspsykologian jaos (Suomen Psykologinen Seura), ilmoittautuminen tästä linkistä: http://digiumenterprise.com/answer/?sid=1445509&chk=PTK75YRY.

Kirjoitus on aiemmin julkaistu Skolar-sivulla.

“Hanki six-pack! Muokkaa kroppasi rantakuntoon! Hanki piukka peppu!” Valitettavan usein liikuntaan motivoidaan vetoamalla liikunnan ulkomuotoa parantaviin vaikutuksiin. Tässä viisi syytä, miksi ulkonäön korostaminen liikuntamotivaattorina voi olla haitallista.

Käyttäytymismuutos-interventioiden on havaittu monissa meta-analyyseissa olevan sitä vaikuttavampia, mitä enemmän käyttäytymistiedettä on otettu huomioon projektin suunnittelussa. Maailmalla on paljon muitakin hyviä tutkimuskäytäntöjä käyttäytymismuutos-tutkimuksen onnistuneeseen suunnitteluun ja toteutukseen.

Koska yli kymmenen vuoden ajan – väitöskirja-aikana ja sen jälkeen – olen erikoistunut vaikuttavuuteen pyrkivien ja skaalattavissa olevien elintapamuutos (ja käyttäytymisen muutos)interventioiden suunnitteluun ja arviointiin, minua on viimeisen vuoden aikana pyydetty noin tusinaan terveyden edistämisen tai muuhun vastaavaan hankkeeseen (käytännölliseen tai tutkimukselliseen) mukaan, joista tavallisesti joudun muiden sitoumusten takia kieltäytymään. Harmi kyllä.

Paljon tämäntyyppisiä hankkeita on käynnissä mm. Akatemian strategisen rahoituksen, kärkihankerahoituksen ja toki myös entisten rahoitusinstrumenttien puitteissa, joissa on tuotettu enemmän ruohonjuuritasolta lähteviä, käytännöllisiä hyvinvointia edistäviä hankkeita. Kokeilukulttuurin myötä innostus käyttäytymisen muuttamis-interventioiden suunnittelemiseksi ja arvioimiseksi on Suomessa kuitenkin räjähtänyt ennennäkemättömiin lukuihin.

Kollegan ehdotuksesta ajattelin blogissani antaa muutamia vinkkejä aiheesta suomeksi niihin hankkeisiin, joissa ei ole aiheeseen perehtynyttä käyttäytymistieteilijää konsultoimassa. Näistä aspekteista Duodecim-lehdessä aikoinaan julkaisemamme artikkeli (Absetz & Hankonen, 2011) ei nimittäin kovin paljoa kerro. Toivottavasti alla olevasta on hyötyä. Ainakin jotkut korkeatasoiset journalit ovat alkaneet edellyttää tiettyjä ao. seikkoja, jotta suostuvat julkaisemaan elintapamuutos-tutkimuksen.

Huom. Vinkit pätevät eritoten tutkimuksiin, joissa kysytään: ”Millä keinoilla voidaan tukea ryhmän X elintapamuutosta Y?”, ei niinkään lääketieteellis-terveystieteellisiin tutkimuksiin, joissa kysytään: ”Miten elintapamuutos Y vaikuttaa terveysseuraamukseen Z?”. Itse elintapamuutostavoitteiden pitää tietysti pohjautua vankkaan kliiniseen näyttöön, ja tämän yleisen lähtökohdan jälkeen rakennetaan käyttäytymismuutos-interventio kyseisen käyttäytymismuutoksen tukemiseksi. Esimerkiksi väitöskirjatutkimuksessani hyödyntämäni interventio-aineisto pohjautui Diabetes Prevention Studyn (Tuomilehto et al. 2001, NEJM) vaikuttaviksi osoittamien elintapa-tavoitteiden perustalle, dosentti Pilvikki Absetzin työtovereineen rakentamiin interventio-ohjelmasisältöihin (Uutela et al 2004). Täysin oma ja käsitteellisesti erillinen kysymyksensä onkin, miten nuo tavoiteltavat muutokset parhaiten saadaan aikaan ihmisen käyttäytymisessä.

Pähkinänkuoressa:
1. TIKAPUUT: Hyödynnä vaiheittaista edistymistapaa,
2. KARTTA: Mieti ja eksplikoi käyttäytymismuutosmalli,
3. SANAKIRJA: Määrittele interventiosisältö selkeästi,
4. KOKEILE JA KAVEERAA: Esitestaa ja osallista,
5. KUVAA: Mittaa ja arvioi muutos ja sen prosessi.

Ja tässä tarkemmin:

1. Hyödynnä vaiheittaista edistymistapaa (ks. esim. UK Medical Research Councilin ohjeistus käyttäytymismuutos-interventiotutkimusten askelista). Suomenkielinen ja ehkä helpompi versiointi tästä löytyy Demos Helsingin Design for Government -raportista. Myös Päivi Rautava ym. on kirjoittanut aiheesta suomeksi.
   1. Selvitä, mitä aiheesta jo tiedetään. Rakenna olemassaolevan päälle äläkä keksi pyörää uudelleen. Innovoi uusia elementtejä tämän päälle, tai tietoisesti vaihtoehtoisia parempia ratkaisuja.
      1. Laadukkaiden systemaattisten katsausten määrä on noussut viime vuosina. Ne katsaukset, joissa on pureuduttu myös vaikuttamisen KEINOIHIN, ei pelkästään interventioiden vaikuttavuuden meta-analyysiin ”könttänä”, ovatkin hyödyllisimpiä.
         Esimerkiksi omassa tutkimuksessamme löysimme tiettyjä  käyttäytymismuutostekniikoita ja muita piirteitä, jotka yhdistivät vaikuttaviksi osoitettuja nuorten liikunta-ohjelmia. Näin saimme paljon vinkkejä oman ohjelmamme suunnitteluun.
      2. Voin suositella National Institute of Clinical Excellence (NICE) kattavia katsauksia käyttäytymismuutostekniikoiden toimivuudesta.
   2. Selvitä, mitkä ovat hyödylliset ja soveltuvat käyttäytymistieteelliset teoriat vaikuttamisen mallin kehittämisen tueksi tässä kontekstissa, populaatiossa, käyttäytymismuodossa.
   3. Mallinna vaikuttamisen prosessi (myös kohta 2).
   4. Esitestaa intervention (ja tutkimustoimenpiteiden) käyttökelpoisuutta ja toimivuutta (feasibility study). Yleensä aina jotakin menee pieleen, mikä on loistava juttu: Tämä osoittaa mitä seikkoja tarvitsee parannella tai muuttaa, ja näin pienet virheet eivät kopioidu varsinaiseen ison skaalan vaikuttavuustutkimuksen. Harjoitus tekee mestarin tutkimushenkilöstöstä (ns. rehearsal trial). Näin päästään pahimmista ”lastentaudeista” eroon ennen varsinaista vaikuttavuustutkimusta. Briteissä isot terveystutkimusten rahoittajat tai eettiset valvojat eivät myönnä RCT-vaiheen tutkimukseen rahoitusta tai lupaa ennen kuin toteutuskelpoisuus on näytetty toteen. Huomaa: pilotti- ja feasibility-tutkimuksen käsitteellinen erottelu on mielekästä (ks. esim. tämä artikkeli).
      On myös eettistä testata interventio pienimuotoisesti etukäteen ja vasta sitten – mikäli jatkamisen kriteerit täyttyvät – siirtyä testaamaan sen vaikuttavuus vasta riittävästi tilastollista voimaa omaavassa asetelmassa. Näin vältämme turhan ja hyödyttömän “tutkimusjätteen” syntymistä, joka johtuu huonosti suunnitelluista ja pikkuruisista tutkimuksista.

      ***

2. Mieti käyttäytymismuutosmalli: Mikä on olettamasi muutoksen logiikka?
   1. Vaikuttamisen tasot: Miten huomioit erilaiset sosioekologiset tasot? Onko interventiossasi kyse suoraan yksilöihin vaikuttamisesta, vai osittain tai kokonaan myös heidän ympäristöihinsä tai heitä palvelevien/ohjeistavien sairaanhoitajien/lääkärien/opettajien käyttäytymiseen vaikuttamisesta?
   2. Varmista, miten tutkimuksesi perustuu aiempaan näyttöön. Missä määrin voisit parantaa aiempien elintapamuutosohjelmien laiminlyömiä osuuksia? Varmista, ettet jätä jotakin olennaista pois mahdollisesti testatessasi uutta innovaatiota.
   3. Hyvä teoria on hyvä renki. Se helpottaa oletettujen vaikutusmekanismien /muutoksen logiikkamallin hahmottamista.
   4. Jo edellä kävi ilmi, että tavoitekäyttäytyminen on tärkeää määritellä huolellisesti: oli se sitten 3 liikuntakertaa viikossa, 10 käsienpesukertaa päivässä tai tietty kuidun määrä päivittäisessä ruokavaliossa. Elintapamuutosinterventiossa on hyödyllistä miettiä myös se, mitä valmistelevia käyttäytymisiä varsinainen kohdekäyttäytyminen vaatii. Esimerkiksi joissakin turvaseksiä promoavissa ohjelmissa ei keskitytä pelkästään nuorten itseluottamukseen ja taitoihin ottaa kondominkäyttö esille seksikumppanin kanssa, vaan myös huomioidaan se, että tähän päästäkseen nuoren on pitänyt kehdata käydä ostamassa kondomit. Tälle on taas eri määrittävät tekijänsä, joihin vaikuttaminen on olennaista.
   5. Eksplikoi eri keinojen/jakelumallien valinnoissa käyttämäsi kriteerit: Onko sinulle tärkeää esimerkiksi intervention kustannusvaikuttavuus ja skaalattavuus? Haitattomuus ja sivuvaikutusten huomioiminen?
   6. Käyttäytymismuutoksen logiikkamallin määrittely ja täsmennys saattaa olla hankalaa, mutta tätäkään pyörää ei kannata keksiä uudelleen: On erittäin hyviä viitekehyksiä siihen, miten käyttäytymistieteellinen evidenssi ja teoria voidaan kääntää vaikuttaviksi interventio-ohjelmiksi, esimerkiksi Intervention Mapping, Behaviour Change Wheel, tai Social Marketing eli yhteiskunnallinen markkinointi (ks. suomenkielinen opaskirja Sosiaalisen markkinoinnin ABC, josta muuten löytyy lyhyt pätkä VirusFight-interventiomme esitutkimuksesta).

      * * *

3. Määrittele interventiosisältö selkeän terminologian mukaan.
   1. CONSORT-ohjeistus RCT-tutkimusten raportoimiseen edellyttää huolellista interventioiden kuvailua. TiDier-tarkistuslista on tässä oiva apu.
      1. BMJ:ssa on ilmestynyt tästä aiheesta selkeä juttu:
         http://www.bmj.com/content/348/bmj.g1687
      2. Lisätietoa:
         http://www.equator-network.org/reporting-guidelines/tidier/
   2. Yhä enemmän jalansijaa ottava Behaviour Change Technique Taxonomy –järjestelmä on suositeltava vaikuttamisen keinojen kuvaustapa.
   3. Intervention läpivienti tarkasti manualisoituna on joka tapauksessa helpompaa verrattuna tilanteeseen, jossa läpinäkyvä kuvaus puuttuu.
      * * *

4. Esitestaa ja osallista, mutta älä anna kohderyhmälle määräysvaltaa suunnittelussa.
   1. Miksi osallistaa? Let’s Move It -hankkeemme puitteissa tehty katsaus havainnollistaa, miksi osallistaminen intervention suunnitteluun kannattaa: ohjelmat ovat vaikuttavampia. Osallistava interventiosuunnittelu todennäköisemmin johtaa käytännöllisiin, käytettäviin, hyväksyttäviin ohjelmakokonaisuuksiin.
   2. Miten osallistaa? Em. katsaus myös käy läpi erilaisia osallistamisen tapoja.
   3. Osallistamisessa piilee sudenkuoppa: Ihmiset ovat vain rajallisesti oman käyttäytymisensä asiantuntijoita. Heille ei usein edes tule mieleen suurta valikoimaa käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että myös poliitikoille ja mainostoimistosuunnittelijoille tulee lähinnä mieleen pelottelutekniikat terveyskampanjoita suunnitellessa – ja tämähän on monesti hyvin tehoton keino motivoida käyttäytymismuutokseen. (Tosin ei heitä tarvitse tästä soimata: eiväthän he ole kestävän elintapamuutoksen suunnittelun asiantuntijoita.)
   4. Usein ihmiset arvioivat käyttäytymisen vaikuttimet pieleen. Siksi määräysvaltaa interventiosisällöistä ei kannata totaalisesti luovuttaa intervention kohdejoukolle (tai mainostoimistoille, jos heillä ei ole asiantuntemusta pitkäaikaiseen käyttäytymismuutokseen vaikuttamisesta tai yhteiskunnallisesta markkinoinnista).
   5. Myös tutkimusmenetelmät kuten esimerkiksi arviointikysymykset kannattaa esitestata (kohta 5).
      * * *
5. Mittaa olettamasi muutos ja prosessi. Haastattele.
   1. Näin ymmärrät, miksi muutos tapahtui tai ei tapahtunut, ja missä osaryhmissä. Prosessievaluaatio on lopputulosten ja vaikuttavuusarvion lisäksi erittäin kiintoisa ja hyödyllinen: Se selittää tuloksen.
   2. Prosessitekijöitä kuten motivaatiota, pystyvyyttä, käyttäytymismuutostekniikkojen käyttöä voi tutkimuksellisesti arvioida ja niille on olemassa validoituja mittareita. Esimerkiksi motivaation määrälle ja laadulle on useita käyttökelpoisia kyselylomakkeita.
      Laadulliset keinot kuten havainnointi ja haastattelu ovat myös tiettyihin tarkoituksiin kullanarvoisia.
   3. Prosessievaluaatio kannattaa kohdistaa niihin prosessin ja logiikkamallin linkkeihin, joista ollaan epävarmimpia: Näin saadaan hyödyllisintä tietoa kausaalimekanismista.
   4. UK Medical Research Council on hiljattain julkaissut kattavan ohjeistuksen prosessiarvioinnin vaiheista, funktioista ja keinoista. Suosittelen erittäin lämpimästi!

Lukuohje: Kohdat 1-4 ovat hyödyllisiä pragmaattisemmille terveydenedistämishankkeille, ja kohdat 1-5 nähdäkseni välttämättömiä korkeatasoisille käyttäytymismuutosinterventiotutkimuksille, jotka toivovat tuottavansa ihmiskunnalle lisäymmärrystä aiheesta.

Hurraa ja kiitos sinulle, joka jaksoit lukea tänne asti! 🙂

Meitä interventioihin ja käyttäytymismuutos-tutkimukseen erikoistuneita käyttäytymistieteilijöitä on Suomessa valitettavasti verrattain vähän, mikä toki johtuu osittain siitä, että maassa ei ole yhtään aiheeseen fokusoivaa yksikköä edes missään sektoritutkimuslaitoksessa, eikä missään yliopistossa alan opetusta.

Tämä oli todellinen salama-pikakurssi aiheeseen – näitä kaikkia aiheita ja poisjääviä tärkeitä vinkkejä voisi käsitellä maisteriohjelman laajuisesti, mutta ehkä tästä lyhyestäkin on jo iloa jollekulle.

Onnea projektiin!