Valitettavasti en pahemmin voi puhua Epicollectin käytöstä, koska en ollut kurssikerralla paikalla. Siksi jouduinkin sukeltamaan itsenäistehtäviin sokkona. Aluksi olin varsin hämmentynyt kaikesta, mutta yhtäkkiä kaikki sujahtikin paikoilleen ja ah sitä iloa, kun ikiomat maanjäristyspallukat pamahtavat kartalle. Kyllä mieltä lämmitti, kun ihan itse sain jotain aikaan! Joskin muiden blogeja lukiessani huomasin muiden puhuvan innokkaaseen sävyyn interpoloinnista, ja minulla raukalla ei ole hajuakaan mistä on kyse.
Kuva 1. näyttää yli 8,0 magnitudin maanjäristykset sitten vuoden 1980 maailmankartalla. Kuva 2. näyttää samat järistykset, tällä kertaa lajiteltuna magnitudin mukaan.
Tajusin kuitenkin pian, että maailmankartasta näkee järistykset varsin huonosti. Suurimmat järistykset nimittäin keskittyvät Tyynenmeren tulirenkaan ympärille. Muutin kartan koordinaatistoa, jotta se keskittyisi Tyyneenmereen. Kuva 3. esittää tätä. Mieleni teki zoomailla vähän enemmän, ja kuva 4. näyttääkin Itä- ja Kaakkois-Aasian yli 8 magnitudin maanjäristykset. Vasta tätä kirjoittaessa huomasin, että kartoista puuttuu olennaisia tietoja, kuten aineiston vuosiluvut :DDD
Jos olisin ollut reipas, olisin tehnyt kartan, jossa näkyy Tyynenmeren tulirenkaan tulivuoret ja maanjäristykset. En kuitenkaan ollut reipas. En kuitenkaan ollut myöskään täysin toimeton. Suurena Etelämannerfanina etsin käsiini aineistoa kyseisen mantereen tulivuorista. Lopputulokset näkyvät kuvassa 5. Ensin ajattelin esittää ne vain yhdellä värillä, mutta sitten tajusin, että tulivuoret ovat aineistossa luokiteltu jo valmiiksi niiden tyypin mukaan! Tästä innostuneena tein samanlaisen kartan Keski-Amerikan tulivuorista.
Kuvasta 6. nähdään, että Keski-Amerikan tulivuoret ovat lähinnä kerrostulivuoria. Etenkin Nicaraguan, Hondurasin, El Salvadorin ja Guatemalan Tyynenmeren puoleisilla rannikoilla on huomattavan pitkä jono kerrostulivuoria. Tämä johtunee alueen sijainnista Kookossaarten ja Karibian laattojen törmäysvöhykkeellä (kuva 7.). Tämä kartta voi auttaa rakkaita oppilaitani näkemään yhteyden litosfäärilaattojen ja tulivuorten (sekä maanjäristysten) välillä. Joonatan Reunasen blogissa oli äärimmäisen päheä kartta jossa oli sekä litosfäärilaattojen rajat että tulivuoret samassa kuvassa!
Etelämantereella on huomattavan paljon kilpitulivuoria, mutta niitäkin enemmän siellä on kerrostulivuoria. Fanittamisen lisäksi halusin tehdä kartan Etelämantereen tulivuorista, sillä monilla lienee käsitys, ettei siellä ole muuta kuin jäätä. Tuskin arvon kollegani maantieteen osastolla niin ajattelevat, mutta kuvitteelliset oppilaani istuvat silmät ymmyrkäisinä edessäni kun kerron, että Etelämantereella ei pelkästään ole tulivuoria, vaan jopa samanlaisia kuin Keski-Amerikassa! Toki näiden karttojen tulivuoret olisin voinut kuvata samoilla väreillä, nyt ne ovat hieman epäselkeitä verrattaessa toisiinsa :DDD
Joka tapauksessa innostuin kartoista ehkä hieman liikaa, ja jäin tekemään jänniä esityksiä eri aineistoista. Taisin jättää oppilaani hieman huomiotta. Pahoittelut siitä. Itse pallukoitten lajittelu kartalle oli kuitenkin äärimmäisen kivaa, joten viimeviikkoisesta epätoivosta ei ole jälkeäkään. Venla Moision sanoja lainaten: ”–tässähän alkaa tuntemaan jo osaavansa jotakin!”
Lähteet:
Reunanen, J. Mun päähän sattuu. https://blogs.helsinki.fi/reunajoo/ Luettu 21.2.2020
Moisio, V. Viikko 6 – Ulkoilua, paikkatietoaineiston tuottamista ja hasardikarttoja, https://blogs.helsinki.fi/moivenla/ Luettu 21.2.2020