University of Helsinki
Tilastotiede (luennot 8-10) herättää tunteita – ja opiskelijoita!
Johdantokurssini aloitusluennon lopuksi annan opiskelijoiden avautua anonyymisti pienille paperilapuille. Tuloksena on toiveiden tynnyri, tavaton tunteiden tonava:
“Kauhun sekaisin tuntein odotan, miten käy. Osaanko/opinko yhtään mitään?”
“Jännittää mitä tästä tulee kun en osaa YHTÄÄN matikkaa…”
“Lukiosta on jo aikaa, hieman pelottaa funktiolaskeminen tms. whatever tällä kurssilla tarvitaankaan.”
“Onneksi valtiotieteellisessä on oma tilastotieteen johdantokurssi. Kävin kesällä avoimen yliopiston järjestämällä kurssilla, ja petyin siihen, koska se oli liian matemaattinen.”
“Tavoitteena oivaltaa, ymmärtää – pelon sekaisin tuntein. Ollut huono matikassa.”
“Mulle matemaattiset aineet ovat aina olleet peikko. HOPS:ia tehdessä todettiin, että olisi hyvä valita tilastotiede sivuaineeksi.”
“Toivon, että kurssi nivoutuu yhteiskuntatieteisiin, eikä ole irrallista matematiikan opetusta.”
“Toivottavasti tämä kurssi muuttaa käsitystäni tilastotieteestä ja paljon.
Omakin käsitykseni tilastotieteestä oli koetuksella istuessani saman nimisellä kurssilla opintojeni alussa. Harkitsin jopa pääaineen vaihtoa, kunnes ala alkoi avautua anteliaammin.
Pelot pois, kapasiteetit käyttöön!
Kerään kirjoitelmat, koostan kotisivulle ja kommentoin keskiviikkona (UniTube auttaa, kun pitää mahduttaa 500 hengen kurssi 200 hengen saliin).
Tavoite on poistaa pelkoja oppimisen tieltä. Osa vapautuu välittömästi angsteistaan:
“Enää ei pelota tilastotiede – jo eka luento poisti pelot, kun sinun asenteesi oli niin rento ja maanläheisen humoristinen. Kiitos! :)”
“WAU! Todella mielenkiintoista, luulin tulleeni matikankurssille, mutta tämä oli ihan muuta.”
“Toivottavasti oppisin kurssilla tilastotieteen perusteet, joista olisi hyötyä tulevalla akateemisella urallani!”
“Odotan innolla ja mielenkiinnolla! Sitä tilastollista lukutaitoa olisi tarvinnut jo sosiologian pääsykokeissa (hyvää lukutaitoa).”
“JEE! Olen lukenut tilastotieteitä viimeksi lukiossa n. 5 vuotta sitten, mutta avoimin mielin eteenpäin!”
Kahdeksan johdantokurssin ja 18 000 opintopisteen kertymän keskellä reflektoin kokemuksiani Opettajien akatemian hakuportfolioon. Ilahduttavan monen inho on vaihtunut intoon. Kurssi tuntuu edistävän myös pidemmälle ulottuvaa kiinnostusta ja tuovan laajempaa kantavuutta tilastollisten menetelmien oppimiseen ja soveltamiseen tärkeänä osana oman alan opintoja:
“Ja kiitos paljon että löysit aikaa tapaamiselle! Vaikka tosin oletkin johdantokurssin kautta osasyyllinen tähän elämääni hankaloittavaan ja aivojani kuormittavaan kiinnostukseen koskien kvanttipuolen menetelmiä 🙂 Ennen sitä ei ollut tullut mieleenkään..” (yhteiskuntapolitiikan graduntekijä, 2012, johdantokurssilla 2011)
“Tilastotieteen johdantokurssin ja data-analyysin luentosi saivat minut aikanaan innostumaan tilastollisesta yhteiskuntatutkimuksesta, mikä lopulta johti siihen että päädyin sosiologialle valmistelemaan kyselypohjaista väitöskirjaa.” (sosiologian väitöskirjantekijä, 2012, johdantokurssilla 2008)
Kauaskantoisempi vaikutus onkin ollut kurssini keskeinen, isomman mittakaavan tavoite, sillä liian moni on jättänyt tilastotieteen opinnot pelkkään johdantokurssiin. On alkanut ilmetä näyttöä peräti asennemuutoksesta kvantitatiivisia menetelmiä kohtaan. Tähän kurssilla on varmasti ollut vaikutuksensa ainakin oman tiedekuntamme keskuudessa. Ilmiö on havaittu useissa oppiaineissa mm. kasvaneena kiinnostuksena hyödyntää opinnäytetöissä kvantitatiivisia aineistoja ja menetelmiä.
Kiitos kirjoituksesta!
Tähän liittyen tuli mieleen, kuinka itselleni ahaa-elämyksenä oli tilastotieteen yhteys siihen, mitä maailmasta ylipäänsä voidaan tietää. Monimutkaisten prosessien välisiä yhteyksiä kun on vaikea (mahdoton?) hahmottaa “ruohonjuuritasolta”, eli sen perusteella mitä itse näkee.
Jättäessäni puuron tunniksi hellalle, voin suurella varmuudella väittää tulevan aamupalani väriä tummanpuhuvaksi, ja voin myös väittää tietäväni miksi. Toisaalta taas se, kumpi mm-kilpailujen voitosta kamppailevasta joukkueesta on parempi, onkin jo monimutkaisempi kysymys – pitääkö paremman voittaa yksi, viisi, vai kymmenen kertaa, ennen kuin voidaan sanoa, ettei kyse ole vain tuurista?
Ja mitä vaikeammin suoraan havaittaviin asioihin mennään, sitä hankalammaksi arkiajattelulle homma muuttuu – mistä tiedämme, toimiiko homeopatia ja onko rokotuksista haittaa?
Naapurin Esko varmasti osaa kertoa monenlaista, mutta ilman tilastotieteen tuntemusta emme loppupeleissä oikeastaan tiedä juuri mitään.
Kiitos kommentista!
Itseäni on myös alkanut viime vuosina kiinnostaa yhä enemmän tilastotieteen yhteys näihin moninaisiin kompleksisiin / komplisoituihin / monimutkaisiin prosesseihin, sattuman merkitykseen ihmisen elämässä, todennäköisyyksien laskennan ja ymmärtämisen vaikeuteen, riskien arvioinnin haasteisiin, tapahtumien vähäiseen ennustettavuuteen yms., joista mm. Nassim Taleb niin osuvasti kirjoittaa. (Olen lisännyt linkkivinkkejä hänen tuotantoonsa jopa johdantokurssin luentoihin ja materiaaleihin.)
PS. Tieteen päivät 2015 tulee fokusoimaan näihin aiheisiin (teemana simppelisti “Sattuma”)!