University of Helsinki
”Mitä? Koulu menee Facebookiin – ilman muuta kokeillaan!” Näin vastasi yksi kolmannen vuoden lääketieteen opiskelija, kun kysyin hyvissä ajoin ennen kurssia mielipiteitä siitä, kannattaisiko kurssin oheen perustaa vapaaehtoinen Facebook-ryhmä.
Kyseessä oli kaksipäiväinen lääketieteen etiikan luentokurssi, jonka päätavoitteena on moraalisen näkökyvyn kehittäminen lääketieteen etiikan kysymyksissä. Kurssi suoritetaan oppimispäiväkirjalla, jossa opiskelija reflektoi esille tulleita aiheita omien kiinnostustensa mukaan.
Kurssilla on aina ollut keskustelua, mutta massaluentojen tapaan siihen on osallistunut vain pieni osa opiskelijoista. Facebook-ryhmän tavoitteena oli aktivoida osallistujia laajemmin mukaan. Koska kolme muutakin opiskelijaa vastasi ennen kurssia lähettämääni kyselyyn innostuneesti, rohkenin perustaa ryhmän hyvissä ajoin ennen luentopäiviä.
Itse kurssille oli rekisteröitynyt 120 opiskelijaa, joista 95 liittyi Facebook-ryhmään. Alku oli siis lupaava, ja ensimmäinen opiskelijan postaus ilahdutti huumorillaan. Itse pyysin toivomuksia kurssin sisällöksi, ja kolme opiskelijaa tekikin ehdotuksia, jotka toteutettiin sellaisenaan.
Facebook-ryhmä oli avoinna yhteensä kuusi viikkoa, mutta suuresta osallistujamäärästä huolimatta vain murto-osa oli lopulta aktiivisia. Tärkeimmät postaukset tulivat heti alussa, ja ne vaikuttivat kurssin sisältöön. Alun jälkeen keskustelu oli vähäistä, vaikka yritin sitä muutaman kerran omilla postauksillani herätellä. Kokeilun jälkeen en ole uusille kursseille enää perustanut Facebook-ryhmää.
Mitä kokeilu opetti? Ainakin sen, että opiskelijat halusivat vaikuttaa kurssin toteutukseen ja arvostivat annettua mahdollisuutta. Opiskelijoiden kommenteilla oli siis suora vaikutus kurssin toteutukseen. Saman informaation olisi kuitenkin saanut ilman Facebook-ryhmää esimerkiksi sähköpostikyselyllä.
Opiskelijoista valtaosa käyttää Facebookia jatkuvasti, ja tähänkin ryhmään liittyi siis nopeassa tahdissa neljä viidesosaa vuosikurssista. Syitä vähäiseen aktiivisuuteen voi vain spekuloida: ehkä Facebookin käyttö varsinaiseen opinto-ohjelmaan kuuluvan kurssin ohessa ei lopulta ollut useimmista luontevaa.
Pekka Louhiala
Kirjoittaja on lääketieteen etiikan yliopistonlehtori ja Opettajien akatemian jäsen.
Interesting experiment. I post announcements on the student group FB page, which seems to be a good way to reach students with general announcements. And two times now I’ve made FB groups for the students who come on our study trips to England. These groups are very active for about a month after the trip, as students share pictures and reflections. I occasionally post stuff for them later, but less and less. But I haven’t yet managed to create a functioning chat group connected to a lecture course. Out of sight, out of mind, maybe?