Author: Deleted User

Special user account.
Posted on

Opiskelen elämää varten

Moni aikuisopiskelija on avoimessa opiskellessaan törmännyt varmasti kysymykseen: ”Koska valmistut?”. Hyvää tarkoittava kysymys on toisilla heräämää mielenkiintoa opiskeluitasi kohtaan. Tutkintoon moni meistä saattaa tähdätäkin, toisaalta mitä se tähtääminen tarkoittaa, sen voi ajatella niin monella tavalla. Ei ole itsestään selvää, että pääsen opiskelemaan yliopistoon sitä mitä haluan, toisaalta sekin mitä haluan voi muuttua myös matkan varrella tai sitten “elämän realiteetit” tulevat vastaan eli opintopolkua on vaihdettava syystä tai toisesta tai minua voi kohdata sairaus, työttömyys tai muu vaikea elämäntilanne. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että opiskelusta on aina hyötyä, teki sitä sitten tutkintoa kohden tai avoimessa muuten.

Uusimmat hallituksen ajatukset aikuiskoulutustuen mahdollisesta muuttamisesta lainaperustaiseksi (ts. en tarkemmin tiedä tämän sisältöä), mutta se myös askarruttaa aikuisopiskelijoita. Onko minulla enää taloudellisesti mahdollista opiskella töiden ohessa, jos en voi missään vaiheessa ottaa opintovapaata töistäni käyttääkseni siihen aikuiskoulutustukea? Työmarkkinoilla on kova kilpailu. Yksi tutkinto ei välttämättä takaa enää töitä ja jos uuden tutkinnon hankkiminen sen takia ei ole enää kaikille mahdollista taloudellisesti, niin en näe kuinka se takaisi sitä, ettei työttömiä ainakaan niin paljoa enää maassamme olisi. Toivottavasti tämä asia on sellainen, mitä hallitus vielä pohtisi.

Mutta palatakseni vielä elinikäisen oppimisen ideaan.. voiko saavutuksilla kuitenkaan mitata sitä, mitä itse asiassa ”opiskeluiden matka” tarjoaa? Onko päämäärä tärkeämpi kuin itse matka sinne? Mitä jos vastaisinkin seuraavalle kysyjälle, joka kysyy opinnoistani, että opiskelen elämää varten, koskaan ei voi tietää, mitä elämä tuo eteeni ja missä näitä tietoja tarvitsen. Se on ainakin varmaa, että keskustelua tällainen vastaus voisi herättää.

Voimia sinulle opiskeluun, missä ikinä kanssamatkaaja niitä tarpoatkin! 🙂  -Maria-

Posted on

Moikka!

Täällä kirjoittaa uusi bloggaaja! Moi kaikille!
Tämä syksy ja uusien kurssien alku toi mieleeni viime syksyn, jolloin astelin ensimmäistä kertaa sisään Avoimen yliopiston luennolle. Silloinen luento oli osa sosiaalipsykologian johdantokurssia ja miltei jokainen tuoli salissa oli täysi. Opintojeni edetessä olin erityisen iloinen siitä, miten tosissaan ihmiset suhtautuivat opiskeluun. Vaikka kyseessä ovat kaikille avoimet kurssit, opiskelu Avoimessa yliopistossa ei ole puuhastelua. Luennoilla keskustellaan ajankohtaisista ja kiperistä kysymyksistä innostuneessa ilmapiirissä. Ja ovathan kurssit tietenkin sisällöllisesti ja vaatimustasoltaan samoja, joita yliopiston puolellakin opiskellaan.

Avoimessa yliopistossa olen löytänyt jälleen innostukseni opiskeluun. Kaikki on hyvin vapaata ja tietynlaisesta suorittamisesta on voinut luopua. Toki 28-vuotiaana opiskelee jo eri elämänkokemuksellakin kuin aikoinaan aloittaessani muotoilun opintoja tuoreena ylioppilaana. Jotta opiskelu ei kuitenkaan aivan leviäisi käsiin tämän kaiken vapauden innoittamana, olen asettanut joitain tavoitteitakin. Tällä hetkellä tähtäimessä on saada valmiiksi sosiaalipsykologian ja psykologian perusopinnot ensi syksyyn mennessä.
Koulutustaustaltani olen siis Muotoilija (amk) ja työelämääkin on tullut nähtyä jo useamman vuoden ajan. Tällä hetkellä teen osa-aikatöitä ja satunnaisia freelance-projekteja. Arkea rytmittävät myös kuvataideopinnot Avoimessa taidekoulussa. Tässä hetkessä minulle tärkeintä on, että keskityn asioihin, jotka minua kiinnostavat. Vaikka sitä selkeää päämäärää ei olisikaan kokoajan näkyvissä.

Innostavaa syksyä kaikille ja tavataan taas!

T:TIMG_20151003_164739

 

 

Posted on

Mistä aikaa opiskeluun?

Syksy on jo pitkällä. Välillä sitä on vaikea uskoa, koska kesäisiä päiviä riitti syyskuulle saakka. Opintojen kanssa tulee helposti kiire, jos ei pysy ajankulussa mukana. Ajankäyttö onkin yksi teema, jota olen uutena opiskelijablogin kirjoittajana ajatellut pohtia. Usein avoimen yliopiston opiskelijoilla on monta rautaa tulessa. Itsekin olen jo vuosien ajan tasapainoillut perheen, työn ja opiskelun välillä. Elämän eri osa-alueet ovat usein antoisia ja tarjoavat toisilleen vastapainoa. Mutta entäpä jos aika ei riitä? Tunnit voivat yksinkertaisesti loppua kesken tai ainakin jokin osa-alue jää liian vähälle huomiolle. Kun aika ei tunnu millään riittävän, tulee mieleen monenlaisia, usein hätiköityjä ratkaisuja, kuten öisin valvominen tai kurssin keskeyttäminen. Itse olen kokeillut molempia vaihtoehtoja, mutta viime aikoina myös yrittänyt lisätä ajankäytön suunnittelua ja töiden laittamista tärkeysjärjestykseen.

Aikataulutettu elämä kuulostaa ahdistavalta, mutta todellisuudessa se voi vähentää kiirettä. Aikataulu mahdollistaa keskittymisen yhteen asiaan kerrallaan ja auttaa huolehtimaan asioista kiireellisyysjärjestyksessä. Työskentely on tehokkaampaa, kun ei tarvitse stressata yhtä aikaa kaikesta. Aikataulujen avulla voi myös karsia turhaa tekemistä, kuten tarkoituksetonta netin selailua. Itselläni on vielä paljon oppimista kalenterinkäytöstä. Unohdan välillä merkitä esimerkiksi tenttipäiviä ylös tai korjata muuttuneita aikatauluja. Motivaatiota aikataulujen suunnitteluun saan siitä, kun joskus merkitsen myös vapaa-ajan kalenteriin. Kun varaa omaa aikaa tai yhteistä aikaa perheen kanssa, saa siitäkin nauttia hyvällä omallatunnolla. Kiireen keskellä pienempikin tauko riittää, kunhan saa ajatukset kokonaan muualle.

Intoa opiskeluun ja jaksamista syksyn kiireisiin!
Johanna

Posted on

Opiskelijan arki

Haluan toivottaa lämpimästi omasta puolestani uudet bloggaajat tervetulleiksi tänne opiskelijablogiin! Täällä on jaettu niin iloja kuin surujakin, joita opiskeluun liittyy ja aremmistakin aiheista on uskallettu kirjoittaa ja kokemuksia jakaa, mikä on mielestäni hieno asia. Olemme saaneet myös iloita, kun joku bloggaajistamme pääsee sisään yliopistoon jossain vaiheessa ja toivottaa voimia, kun niitä on kaiken keskellä tarvittu.

Itselläni syksy on alkanut kiireisesti, kuten ounastelinkin tämän kuun alussa. Pian on tämän syksyn ensimmäinen lähiopetuskerta (”Asiakastyön taidot” – opintojakso) yliopistolla arki-iltana. Uusia kirjoja on tullut hankittua, tämä on ehkä yksi asia, joka opiskelijoille on aika ajoin haasteellista. Opettajilta on kyllä saanut asiaan hyvin apua ja vastaan on tultu korvaavina kirjoina, jos tiettyä kirjaa ei millään ole mistään enää saanut (tällaisia tilanteita voi joskus eteen tulla..).

Opiskelijoitten kirjathan on hyvin suosittuja ja niitä käyttävät useammat opintoahjot, joten joskus tiettyä kirjaa voi joutua myös jonottamaan. Joitakin kirjoja olen myös ostanut, toisaalta itse ostamisessa on ollut se hyvä puoli, että kirjoihin on voinut jälkikäteen myöhemmin palata, vaikka ostamishetkellä hinta onkin mieltä ns. ”kirpaissut”. Ehkä kaipaisin enemmän sellaisia foorumeita kuin ”täällä voit vaihtaa ja myydä edelleen käytettyjä kirjoja” tai sitten niitä on useampia olemassa, mutten ole niihin vain törmännyt.

Opiskelijan arkeen kuuluu myös kirjojen hankinnan lisäksi oman aikataulun ja opiskeluaikataulun suunnittelu. Siinä opintojen ohjaaja voi toimia apuna tai sitten esim. tentteihin liittyen avuksi saa mm. ”Opiskelun taidot”- kursseilta, joita Helsingin avoin yliopistokin tarjoaa. Tietoa on siis saatavilla, mutta opiskelijan täytyy itse aktiivisesti etsiä tietoa, jotta sitä saa, se on hyvä muistaa.

Opiskelijan arki on siis ajoittain haasteellista, mutta hyvin palkitsevaa ja siihen kannattaa varautua myös, että välillä tulee onnistumisia ja välillä epäonnistumisia, mutta kaikesta huolimatta eteenpäin kannattaa mielestäni jatkaa. Sen itse olen tässä opintomatkassani avoimessa yliopistossa oppinut. Nähdään siis avoimen kursseilla ”opiskelukollegat”! 🙂kirjat

Posted on

Helsingin kesä

Viimeistään elokuun lopulla ihmiset alkavat palata takaisin kesälomiltaan ja syyskausi alkaa avoimessa yliopistossa. Miten vietit kesälomasi? Itse tein sitä, mitä olin alun perin ajatellutkin eli vietin aikaa perheeni kanssa mökkeilemällä ja muuten lukien monta, hyvää kirjaa ja nauttien samalla myös Helsingin kesästä hyvien ystävien seurassa.

Mitä Helsingin kesä sitten pitää sisällään? Kun keskustassa kävelee, varsinkin vähän kauemmaksi, voi tutustua Helsingin ihaniin pieniin putiikkeihin ja kahviloihin, vähän samalla tavalla kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa. On Teepuotia, KakkuGalleriaa sekä kierrätysliikkeitä eli kaikkea ihanaa, myös opiskelijan kukkarolle sopivaa, näin pienenä muistutuksena teille lukijat! Sosionomi AMK – opiskeluaikoina tulivat tutuksi niin UFF – kirppikset kuin muutkin paikat, joista selvisi kunnialla silloisilla varoilla. Oli myös aikaa enemmän itselleen kuin nyt perheellisenä opiskelijana, mutta kaikessa on puolensa.

Ja mitä niihin opiskeluihin tulee, nyt syksyllä minulla on vuorossa mm. kirjatentti näin ensi alkuun ja sen jälkeen ”Asiakastyön taidot”-kurssia (sosiaalityön aineopinnoissa). Kurssit ovat vaativia ja niihin kannattaa hyvin paneutua, joten ihanan kiireinen arki on taas luvassa jouluun asti.

Mukavaa opiskelusyksyn alkua kaikille! 🙂 -Maria-

kakku

Posted on

Tenttejä ja oivalluksia

Kesäkuu hurahti uskomattoman nopeasti ohi!Ihan kaikkia tenttejä en saanut käytyä mitä olin suunnitellut, kun työt ja muu elämä vievät aikaa nekin, mutta ihan tyytyväinen olen kaiken kaikkiaan.Tosin osaa tenttituloksista saa vielä odotella. Kannattaa muuten muistaa tarkistaa ajoissa, että tenttipäivään ei ole tullut muutoksia.Itsellenihän kävi niin, että persoonallisuuspsykologian tentti jäi väliin, kun en ollut huomannut muuttunutta tenttipäivää!Helposti käy näin, kun on kesän alussa merkannut koko kesän tentit kalenteriin ja muutoksia kuitenkin harvoin tulee.Mutta ehkä nyt taas muistaa tarkemmin seurata muutoksia..

Hieman oivalluksiakin on kesän aikana tullut. Kriisiviestintä on mielenkiintoista, sen kun saisi yhdistettyä kriisipsykologiaan ja konfliktinhallintatyöhön. Harkitsen taas myös teologisen tiedekunnan tarjoamaa erillistä maisteriohjelmaa Religion, conflict and dialogue.Siis asiantuntija uskonnollisten konfliktien ratkaisussa, kriisipsykologiassa ja kriisiviestinnässä.Siinä voisi olla tavoitetta, vai leviääköhän mielenkiintoni jo liian moneen erikoisalaan?Onko kenelläkään ideoita, mikähän se titteli ja työnkuva tuollaisella kombinaatiolla sitten voisi olla?

Nauttikaa helteistä nyt kun kesä vihdoin alkoi,että jaksatte taas syksyllä puurtaa!

Posted on

Viimeisiä rutistuksia ennen kesälomaa

Itselläni alkaa olla viimeisiä rutistuksia opiskeluissani ennen kesälomaa.. yksi tehtävä vielä tekemättä, johon olen kohta lukenut tarvittavan aineiston. Tämä tehtävä on osa sosiaalityön aineopintojeni kokonaisuutta ja liittyy nuoriin eli valinnainen erityisalakurssi. Sosiaalityön avoimen yliopiston opintojeni painopisteet ovat olleet samoja kuin sosionomi AMK-opinnoissanikin eli “lapsuus ja nuoruus” sekä “mielenterveys ja päihteet” ovat olleet siis niitä alueita, joihin olen opinnoissani erikoistunut, lisäksi vielä vammaisten asiat.

Heinäkuussa on sitten luvassa ihan vain lomaa, joka kuluu lepäillen ja perheen kanssa aikaa viettäen. Olen myös löytänyt itselleni uuden samanhenkisen ystävän, josta olen suunnattoman kiitollinen, hänen kanssaan on mukavaa rupatella ja jakaa omaa arkeaan. Nämä ovat niitä hetkiä, joista todella saa voimaa arkeen työn, opiskeluiden ja perheen keskellä.

Ensi syksyllä on luvassa yksi viikon työharjoittelu  omien töiden ylityövapailla todennäköisesti sosiaalitoimistossa tai muussa paikassa, jossa tehdään sosiaalityötä, esim. sairaalassa. Odotan harjoittelua innolla, on hienoa päästä tekemään sitä työtä käytännössä, mitä on viime aikoina opiskellut. Ensi syksyn opinnot ovat syventäviä, joten aikaa opiskeluihin on hyvä varata.

Lopuksi haluan toivottaa Sinulle lukijani oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää! Tavataan taas viimeistään syyskuun alussa, kun opintoni jatkuvat! :-)

kesä

Posted on

Kesä ja kärpäset (ei vaan kesä ja monisatasivuiset opukset)

En ole aiemmin opiskellut kesäisin ja etukäteen pelkäsin, että motivaatio saattaisi olla kesän helteissä melko kadoksissa.Mistä löytyy itsekuri tarttua kirjaan, kun aamulla herää kutsuvaan auringonpaisteeseen?Varsinkin, kun itse on juuri sitä tyyppiä, joka kärsii väsymyksestä ja vetämättömyydestä talvisin ja odottaa aurinkoa kuin kuuta nousevaa..No, tästä ongelmasta ei ole toistaiseksi tarvinnut “kärsiä”, kuin muutamana päivänä. Oikeastaan ihan toimivaa minun kannaltani, että helteet ovat antaneet odottaa itseään. Juuri kesäkuulle olen ottanut eniten tenttejä, joten saanpahan nyt keskittyä näihin. Minulta lukeminen aurinkotuolissa tai puistonpenkillä ei oikein luonnistu!

Olen siis ottanut urakakseni suorittaa nyt kesän aikana psykologian peruskurssit loppuun kirjatenttivaihtoehtona. Lisäksi yritän saada viestinnän perusopinnot ainakin mahdollisimman hyvälle mallille, jos en koko 25 opintopistettä saisikaan kesän aikana kasaan.Näistäkin ainoastaan juuri päättynyt johdatuskurssi oli lähiopetuksena ja loppuihin kursseihin pitäisi sitten jaksaa päntätä kirjatentin muodossa. Toki, kun itse asun 50 km päässä Helsingistä, olen aina tilaisuuden tullen myös oman tiedekunnan opinnoissa valinnut tuon kirjatenttivaihtoehdon, niin säästyy hieman aikaa ja rahaa bussimatkojen jäädessä pois.Toki luennoilta yleensä saa ihan erilaista näkökulmaa aiheeseen, kuin itsenäisellä pänttäyksellä, joten suosittelen lähiopetusta kaikille, joille matkanteko ei ole esteenä!Ja kohtalotovereille, jotka ovat valinneet kirjatenttivaihtoehdon: Jakakaa opiskelu-urakka sopiviin paloihin ja muistakaa nähdä kavereita ja nauttia kesästä!Opiskeltavat asiat jäävät paremmin mieleen, kun urakka on jaettu pieniin osiin ja opitut asiat saavat jäsentyä rauhassa, kun välillä tekee jotain, mikä vie ajatukset sopivasti muualle.

Opiskeluintoa kaikille kesäopiskelijoille toivottaen!

Posted on

Omasta itsestä huolehtiminen ja opiskelu

Olen käynyt lukupiirissä kurssilaisteni kanssa viime aikoina Alexandrian tiloissa, minulle on ihan uusia nämä yliopiston paikat eli tässä oppii kaikenlaista opiskellessa.. Sitten olen etsiskellyt tietoa tulevaa esseetäni varten.

Kevätkausi alkaa monin paikoin olla lopuillaan ja tuleva kesäloma siintää silmissä.. sitä odotellen.. olen oppinut viime aikoina, tai sanotaanko, että olen palannut elämässäni nk.”peruskysymysten äärelle”, kaikkein tärkeintä oman työn ja opiskeluiden lisäksi on omasta itsestä huolehtiminen, mitä se nyt itse kullekin merkitsee, eipä sitä ihminen sen kummempaa elämässään tarvitsekaan… Minulle se merkitsee liikuntaa, aikaa oman perheen parissa, hiljentymistä hyvän kirjan (ei opiskelukirjan vaan ihan jonkin viihteellisen romaanin) äärelle ja oman itsen tutkiskelua… ”missä mennään nyt, minne olen menossa”.

Hoksasimme opiskelukavereitteni kanssa, että ensi syksyllä on enää 10 opintopistettä sosiaalityön aineopintoja, sitten ne on tehtynä jouluun 2015 mennessä. Kesällä täytyy tehdä yksi kurssi lisäksi. Monia kursseja on ollut päällekkäin ja se on rankkaa. Onneksi ensi syksynä ei ole niin, tosin syventävät kurssit vaativat panostusta paljon. Saa nähdä mihin opiskeluporukkamme hajaantuu ensi joulun jälkeen.. kuka pyrkii sisään yliopistoon ja minne ja kuka jatkaa opintoja.. yksi matka on yhdessä tehtynä sitten ja se on ollut varsin antoisa.

Mukavaa kevään jatkoa kaikille kanssamatkaajille! 🙂

Posted on

Elävän elämän kirjo

Kevät on tuonut tullessaan varsin keväälle tyypillisen sään, ensin on nautittu kauniista, aurinkoisesta kelistä ja sitten sää on muuttunut nopeastikin taas kylmäksi ja sateiseksi. Vähän niin kuin opiskeluiden kanssa. Ensin jostain asiasta kiinnostuu ja se tempaa mukaansa, sitten taas joidenkin asioiden suhteen on enemmän ”takkuisempaa” ja vettä viskoo vaakasuoraan.

Viimeinen kuukausi on mennyt lukiessa sosiaalityön aineopintojen kirjoja, lisäksi olen käynyt lapsioikeuden luennoilla ja tehnyt niihin liittyvää tehtävää. Lapsioikeus on todella mielenkiintoista, oikeudellisessa tulkinnassa mihinkään ei ole ns. valmiita ratkaisuja vaan korkein oikeuskin tekee päätöksiä, jotta niiden avulla ollaan voitu selkeyttää jonkin lain suhteen vallitsevaa oikeuden tilaa. Olen ymmärtänyt, että asiat, joita eri oikeusasteissa käsitellään ja joihin liittyy paljon tunteita, kuten lapsiin liittyviin asioihin, eivät koskaan ole helppoja viranomaisillekaan.

Oman koululaisen kanssa olemme miettineet myös opiskeluun liittyviä asioita. Ala-asteella tehdään jo päätöksiä tulevien opiskeluiden suhteen. Esim. kolmannella luokalla voi valita A2-kielen. Pitkäjänteisyys ja opiskeluihin panostaminen on asia, jonka haluan omille lapsilleni opettaa. Opiskelu aikuisena ei välttämättä ole kovin helppoa perheen ja töiden ohessa. Tietenkin on naiivia ajatella, että elämä muutenkin menisi aina oppikirjojen mukaan, mutta kun opiskelee ajoissa ja panostaa niihin asioihin kykyjensä mukaan, mihin on lahjoja, niin aikuisena voi päästä hieman helpommalla. Aina se ei tietenkään ole mahdollista ja joskus se “oma tie” voi esim. vallitsevan työtilanteen vuoksi muuttua. On monia aikuisia, jotka sen takia ovat palanneet uudelleen koulun penkille tai sitten ihan vain sivistääkseen itseä ja oppiakseen jotain uutta lisää. Syitä on monia ja itse olen kiinnostunut sosiaalityöntekijän ammatista, johon oma elävä elämä on antanut eväitä ja johon olen nyt hakemassa siihen tarvittavaa pätevyyttä.

Eli summa summarum:

Meitä opiskelijoita on erilaisissa elämäntilanteissa täällä avoimessa yliopistossa opiskelemassa. On heitä, jotka ovat vaihtaneet kokonaan alaa, nuoria, jotka odottavat opiskelupaikkaa, jatko-opiskelijoita jne. Elämän kirjo lienee avoimessa yliopistossa hyvinkin suurta ja se onkin juuri avoimen suuri rikkaus. Toivottavasti työelämän puolellakin nähdään avoimen yliopiston opintojen merkitys, sillä siellä ei pääse sen helpommalla kuin varsinaisissa tiedekunnissakaan.