Author: Deleted User

Tenttijännitys on varmasti yksi sellaisista asioista, joka askarruttaa opiskelijaa, sitähän tuossa aiemmassa blogissa Karoliinakin pohti. Minä, joka ennen en ole sellaisesta kärsinyt (monesta muusta asiasta tosin kyllä ;-)) sain kokea sen nyt viime maanantaina, että tuleva tentti jännitti. Vaikka oli lukenut hyvin ja tiesi, että tekee parhaansa, niin jotenkin ”kutkuttava” tunne oli ennen tenttiä ja mietitytti, mitähän opettaja mahtaa kysyä.. mutta hyvinhän se tentti lopulta meni kuitenkin. Turhaan jännitin.. anyway uskon niin, että jos ei ikinä olisi mistään asiasta ns. ”perhosia vatsassa”, niin tokkopa sitä aina edes yrittäisi parhaansa. Tietynlainen jännitys saa ihmisen keskittymään ja tekemään todella voitavansa.

Tunnustuksen antaminen itselle usein unohtuu tenttien ja muiden sellaisten jälkeen. Itseäänkin voi muistaa jollain kivalla jutulla, kun on mennyt tentit ja muut hyvin. Vaikkapa uusi vaate tai koru, mikä nyt ketäkin miellyttää.

Meillä on ollut sosiaalityön aineopinnoissa pientä kansalaisaktiivisuutta nähtävissä, mikä on hieno asia. On tehty adressi maisteripaikkojen lisäämisestä sosiaalityön sivuaineopiskelijoille ja vastauksen asiaan voi lukea flammasta. (dekaanin vastaus asiaan) Maisterivalinnan paikkoja tullaan anomaan lisää yliopiston puolesta vastauksen mukaan. Tämä on iso juttu, sillä pätevistä sosiaalityöntekijöistä on oikeasti ISO PULA. Sosiaalityöntekijän ammatti on vaativa ja jos ihminen haluaa syventää osaamistaan esim. sosionomi AMK  – pohjalta tai sosiaalityötä sivuaineena lukien ja valmistua sosiaalityöntekijäksi, niin se osoittaa jo mielestäni todellista kiinnostusta alaa kohtaan ja juuri niitä motivoituneita sosiaalityöntekijöitä tarvitaankin. Eli olkaamme aktiivisia kansalaisena, hyvät muut opiskelijat!

Kevättä kohden mennään, nyt on jo maaliskuun ensimmäinen päiväkin.. tämä on oikeastaan aika ihanaa aikaa ja ihmiset alkavat olla hyvällä tuulella.. ehkäpä se tsemppaa meitä opiskelijoitakin tässä kevään opiskelu”rutistuksissa”.. valoisaa kevään odotusta,

-Maria-

Sisko Sundström oli kirjoittanut hauskan haikun opiskeluun liittyvistä turhautumisen tunteista tänne ”Elämää ja opintoja”-blogiimme, jota olen kovasti mainostanut tutuille ja tuntemattomille, joita avoimen opiskelut kiinnostavat; tule katsomaan millaista se opiskelu on, tämä on siis hyvä näyttämö siihen, ehkäpä se rohkaisisi Sinuakin..

Juu, mutta Siskon mainioon blogiin.. tunne on minullekin tuttu. Kun on hankalaa avata kurssikirja, kun ei huvittaisi yhtään ja televisiostakin tulee monen monta mielenkiintoisempaa sarjaa, joihin haluaisi uppoutua. Kun tekisi mieli vain istua rakkaan kainalossa sohvalla ja syödä jotain hyvää sekä antaa ”piutpaut” opiskelulle.. PLÄÄH

Varsinkin silloin, kun aihe on jotain, mikä ei itseä kiinnosta sillä hetkellä yhtään; välillä on kursseja, joita ”ahmii” tiedonnälkäänsä ja sitten taas niitä, joiden toki tietää olevan hyödyllisiä, mutta vähemmän mielenkiintoisia..

Itseäni turhautti vielä kahta kauheammin, kun kesken kiireisimmän opiskelukauden sain juuri kuumeisen ”köhä”-taudin, joka ei millään meinannut päästää otteestaan. Tämän takia minulta jäi näkemättä tämän sivuston blogin muita kirjoittajia yhteisen projektimme puitteissa Helsingin keskustan kahvilassa, no joku toinen kerta sitten. 🙂

Kun on oikein vaikeaa, niin silloin on varmaankin hyvä tehdä välillä jotain muuta, käydä kävelyllä tai katsoa jokin sarja, parempiakin hetkiä tulee.. toisaalta ei saisi minun mielestä rasittaa itseään liikaa, toisaalta rytmittää tekemisiään hieman kalenteriin, niin kun sitä seuraa, on omassa ohjelmassa hyvä pysyä.

Älä myöskään katso, mitä muut tekevät, jokainen tekee omaa juttuaan ja itsensä vertailu muihin ei ainakaan auta enempää, vaan saa tuntemaan olonsa vieläkin surkeammaksi. Juu ja yhden piristävän jutun meille kaikille avoimen yliopiston kursseja ”kahlaaville” vielä löysin seuraavasta; siinä meille esikuvaa kerrakseen ja jotain mihin tähdätä, joten GO FOR IT ;-):

Hanna Salminen väitteli valtiotieteistä – aloitti opinnot Avoimessa yliopistossa

Uusi vuosi 2015 on vaihtunut ja lomat vietetty ja arkeen palaaminen alkanut. Joululoman aikana tein yhtä koulutehtävää – opiskelija ei lepää lomillakaan ;-), no joo, aikaa oli tehtävään tekemiseen hyvin ja turha kasata liikaa tehtäviä yhteen nippuun vaan jakaa niitä tasaisesti pitkin vuotta, sen olen oppinut.

Aiemmin oli keskustelua täällä palstalla siitä, miten yksin opiskelija on varsinkin suorittaessaan opintoja avoimessa yliopistossa. Tämä sinänsä ei ole uusi asia, vaan asia on askarruttanut meitä opiskelijoita ennenkin. Kannattaakin tutustua seuraavaan linkkiin; ihan yleisesti tiedoksi niille, jotka eivät ole vielä siihen tutustuneet:

Opitaan yhdessä

Sosiaalisesta mediasta voi siis löytää joitakin yhteisiä keskustelufoorumeita yhteiseen ajatuksenvaihtoon. Itsekin olen törmännyt mm. ”aikuisopiskelijat”- ryhmiin siellä. Oman HOPS:in eli opiskelusuunnitelman tekeminen myös opintojen ohjaajan kanssa voi auttaa selkeyttämään sitä, mistä olen matkalla ja mihin.

Itse jatkan tämän tulevan kevään sosiaalityön aineopintojen parissa, tälle keväälle mahtuu niin sosiaalityön teoreettisten lähtökohtien tarkastelua kuin sosiaalioikeuttakin eri kurssien muodossa.

Sosiaalityön teoreettisten lähtökohtien kurssilla (5op.), joka alkoi jo siis viime vuoden 2014 puolella, olemme käyneet läpi erilaisten historian vaikuttajien ja ajattelijoiden ajatuksia kuten esim. Pierre Bourdieun ajatuksia, joka on peräänkuuluttanut Ranskassa enemmän Keynesiläistä talousajattelua, Michel Foucaultin ajatuksia, joka kehottaa ihmisiä näkemään, ettei ole vain yhtä tapaa ajatella ja kriittisen sosiaalityön sekä rakenteellisen sosiaalityön peruskysymyksiä jne.

Yksi asia on selkeä haaste avoimessa yliopistossa opiskelussa eli kaikista haastavinta, mitä olen muilta aikuisopiskelijoilta kuullut, on varmasti se, kun on useampi kurssi päällekkäin. Onneksi kuitenkin helpompiakin aikoja tulee.

Eli kannattaa kuitenkin elää päivä kerrallaan, sillä sen ajattelu kuinka paljon on vielä edessä, ei välttämättä auta eteenpäin. Tsemppiä kaikille!

t.Maria

P.S Niin ja blogini aihe.. se uuden vuoden 2015 lupaus.. lupaan olla ahkera opiskeluissa ja vuoden päästä on sitten tämän asian ”inventaario”, joten katsotaan miten käy 😉

Syksyn aikana oli useampi lähiopetuspäivä ja saimme yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa ihmetellä sitä fiilistä, kuinka aikuisopiskelijana sovittelet yhteen työ- ja opiskeluelämän sivuna siinä mahdollinen perhe-elämäkin.. ei ole helppo nakki ja tietää vuosien työtä ja useamman kerran saa perustella itselle, että miksi tätä silti teen. Onko se mitä haluan saavuttaa suurempi kuin matkan varrella olevat vastoin käymiset?

Nämä hetket opiskelutovereiden kanssa lähiopetuspäivien tauoilla kahvikupposten ääressä olivat kuin ”pieniä keitaita” pimeän syksyn keskellä ja antoivat voimaa taas paahtaa eteenpäin. Opiskelu ei ole vain yksinäistä puurtamista vaan tietynlainen hulluttelukin ystävien kesken on välillä sallittua, jopa suotavaa.

Joka kerta kuitenkin vastaus on ollut: kyllä. Tämän syksyn aikana koin sellaista vuoristorataa opiskelun suhteen, että mitä lähemmäksi joulu on tullut, sitä onnellisempi olen ollut. Ja täällä ollaan.. olen käynyt nyt ”Julkisoikeuden”-kurssin ja sain siitä hyvän arvosanan. Kurssin viimeinen tentti oli siis tällä viikolla ja muutamassa päivässä saimme jo kurssin arvosanan, olen siitä ihan innoissani. Kurssi todella jännitti ja ”what a ride..” kerrassaan oikeudelliseen tulkintaan, mutta kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllinen sekä opettavainen kurssi ja loppujen lopuksi minä tein sen, hienoa minä! Itsensä voittaminen on se kaikista parhain fiilis! Ei tässä kilpailla ketään muuta kuin itseä (ja ehkä aikaakin ;-)) vastaan.

Lisäksi tein samalla sosiaalityön aineopintojen ”Lastensuojelun perusteet”-kurssia ja täytyy sanoa, että on siinä opintojen suunnittelijoilla työtä laittaa niin paljon asiaa, kuin pitää osata ja niin pieneen kurssiin, mutta tietoa tulikin sitten omaksuttua enemmän kuin tarpeeksi. Kaikkihan on tärkeää opiskelua tulevaa varten. Opiskelija siis voittaa aina – joka tapauksessa :-).

Parhaiten tämän syksyn fiiliksiäni kuvaakin vanhan legendan, monia innoittaneen leffastara Rocky Balboan kipuaminen vuoren suurimmalle huipulle – se onnistui ja nyt olen täällä, valmiina uusiin haasteisiin, yksi haaste siis kerrallaan eteenpäin mennään. Näillä sanoilla haluankin toivottaa Sinulle mitä parhainta joulua ja uutta vuotta 2015:

ROCKY – JOKAISELLA ON OMA VUORI KIIVETTÄVÄNÄÄN

-Maria-

 

Opiskelun voisi sanoa olevan jonkinlainen kasvuprosessi. Asioiden eteen täytyy ponnistella, tulee myötä- ja vastoinkäymisiä (kuten avioliitossa..) ja niiden eteen on tehtävä töitä ja sen jälkeen saa myös uurastuksesta palkkion. Mikäänhän ei koskaan voi sujua kuin tanssi, vaan “askeleet menee joskus solmuun, lennähtää pyllylleen” ja on aloitettava uudelleen alusta. Sitä samaa on opiskelu, joissain kohtaa on menty kuin tämä olisi “helppoa kuin heinänteko”, ja välillä on tullut eteen sellaisia haasteita, että sormi on mennyt suuhun.

Tärkeä oivallus itselleni on se, että jokaisessa kurssissa ja jokaisen kurssin tehtävässä voi aloittaa aina uudelleen alusta. Jokainen haaste on aina nk.”uusi”. Siten olen selvinnyt suurimmista karikoista ja innostus tehdä on palannut takaisin. Opettajien arvioinnit ovat myös palkitsevia ja opettavaisia sekä niiden avulla on voinut kehittää omaa opiskeluaan oikeaan suuntaan.

Yksi suuri haaste on, jos on useita kursseja päällekäin, kuten minulla on tänä syksynä ollut. Sitä ei ole koko ajan, mutta välillä se on ollut pakollista. Oman ajankäytön on joutunut suunnittelemaan hieman eri tavoin kuin yleensä. Lisäksi erinäisten kurssien vaativuustaso voi olla eri luokkaa, siihen kannattaa valmistautua.Olen kuitenkin huomannut, että opiskelun ilo tulee juuri siitä, että huomaa, kuinka on onnistunut asioissa, joissa ei aiemmin olisi uskonut onnistuvansa. Se on palkitsemisen paikka. Pieniä ja suuri tavoitteita matkan varrelle voi itselleen asettaa ja antaa niistä itselleen palkintoja, kukin mitä nyt itselleen antaa. Itseä kohtaan on oltava sekä armollinen että rohkaistava, kun on hankalaa.

Jouluun ei ole enää pitkä matka, yllättävän nopeasti syksy on mennyt ja nyt on jo marraskuu.  Alkuun katsoin kauhulla kalenteria, mutta määräajoissa olen silti pysynyt. Mitähän kaikkea ensi kevät tuokaan tullessaan? Mutta nyt voi pikkuhiljaa alkaa suunnittelemaan joulua ja ensi kuussa voikin summata jo menneen syksyn paremmin.. kuulemisiin silloin! 🙂

 

Se on kesä nyt sitten koittanut.. ja aikamoinen helle on jo ulkonakin ollut! Tämän kevään opiskeluni ovat päättyneet ja varsin hyvin arvosanoin. Näillä on hyvä jatkaa taas alkavaan syksyyn, sillä kesän aion ottaa ihan vain lomailun kannalta. Jokainen opiskelijakin on lomansa ansainnut, edes pienenkin.

Elokuussa alkaa ilmoittautuminen uusille syksyn kursseille. Olen jo pyytänyt opintojen ohjausta syksyyn ja olen sitä saanutkin. Sitä kannattaa aina rohkeasti pyytää, jos tarvitsee. Monesti ei opiskelija tule ajatelleeksi, että minä saan ja voin pyytää tukea opintoihini. Rohkeasti olen myös kysellyt kaikenlaista opettajilta ja muilta kurssien alkaessa, ettei mikään jää epäselväksi. Sillä säästää aikaa ja vaivaa tulevaisuudessa. Informaation puute voi tulla ns. ”kalliiksi” ja tuleekin tehtyä enemmän kuin tarvitsee. Sepä se onkin yliopisto-opiskelussa, että itse joutuu olemaan aktiivinen. Kaikkea ei anneta enää valmiina.

Syksynkin opintoja on jo nyt hyvä suunnitella, vaikka syksyn ohjelma julkistetaan virallisesti vasta 1.7.2014. Kesän opintoihinhan on nyt ilmoittautuminen käynnissä, mutta päätinkin jättää ne nyt väliin ja tsempata sitten taas syksyllä. Näin vuoden sisään jaksottuu mukavasti lomaa ja aherrusta.. sopivassa suhteessa.

Aina se fiilis, kun näkee ensimmäisenä uuden opintotarjottimen eli mitä on taas luvassa ensi syksynä tai koska vaan, on tietynlainen:

–          UPS! Tätäkö tämä nyt on!

Mutta hyvin on kaikki kuitenkin mennyt opiskeluiden suhteen, kun taaksepäin katsoo ja eteenpäin on menty. Omaa opiskeluhistoriaansa on hyvä selata taaksepäin ja katsoa kuinka pahimmistakin sudenkuopista on selvitty. Se antaa voimia tulevaan!

Lopuksi haluan kertoa, että jään bloggauksestakin kesätauolle ja palailen taas syksyllä asiaan. Silloin pystyn kertomaan tarkemmin syksyn suunnitelmista. Joten toivotan Sinulle oikein mukavaa ja virkistävää kesää lukija! Palaamisiin taas syksyllä 2014! 🙂

Alla vielä rauhoittavan kaunis kuva eräältä kesälomamatkalta “vuonna nakki ja muusi”, tätä katsellessa sielu lepää ja aivot narikkaan 😉

Loppukevät on avoimen yliopiston opiskelijoille tehtävien palauttamisen aikaa. Oppimispäiväkirjat, jotka olen tehnyt sekä ”Kasvun haasteet nuoruudessa”- että ”Johdatus sosiaalipsykologiaan”- kurssilla, palautetaan. Molemmat olivat minulle hyvin mieluisia tehtäviä. Käsittelin niissä olevia teemoja mm. järjestötoiminnan eli politiikan kautta, jossa olen mukana. Oppimispäiväkirjassa pääsee todella syvälliseen asioiden tarkasteluun ja niiden tekeminen kannattaa mielestäni aloittaa heti kurssin alkaessa ja sitten pikkuhiljaa koota niitä. Tai ainakin minulle se on sopiva työskentelymuoto. Minun täytyy saada ”maistella” ja miettiä, pohtia ja taas hieman ”maistella”, miettiä ja pohtia ennen lopullista tulosta.

Tänä keväänä minulla ei ollut yhtään tenttiä. Tenteissä on jotakin hyvin mielenkiintoista. Niihin liittyvä jännitys on jopa koukuttavaa. Jännitys ennen tenttiä, sen aikana ja sen jälkeen on jotain, joka jokaisen opiskelijan on koettava. Ja yksi hyvä puoli tenteissä on verrattuna oppimispäiväkirjoihin.. niihin ei voi enää ne palautettuaan palata ja tarkastella niitä. Tehty mikä tehty.

Näin pääsiäisen aikaan on tullut myös vietettyä aikaa perheen kanssa: yhdessä on leivottu pääsiäisherkkuja ja pullotettu simaa valmiiksi vappua varten. Kaloreista viis. Pienet minilomat arjen keskellä auttavat jaksamaan.

Nyt keväällä tulee ajankohtaiseksi myös tulevan kesän 2014 opinnot. Helsingin avoin yliopistohan tarjoaa opiskelijoilleen kesäopintoja. Kattaus on aika kattava eri oppiaineista. Itsekin aion yhden kurssin sieltä valita ja sitten ensi syksynä valita taas enemmän opintoja. Kesällä on hyvä pitää suurempi loma kuin miniloma. Siltikin opiskelu on perheelliselle ”hyvää lomaa”, kuten olen aiemmin blogannut. Opiskelu on pientä lomailua arjen keskellä. Saa tehdä itselleen jotain ihan omaa. Kiitollinen olen miehelleni, että tähän saan nyt panostaa. Myöhemmin tulee taas hänen vuoronsa. Näin se parisuhteessa toimii, välillä toinen saa hengähtää ja välillä taas toinen. Mukavaa kevättä kaikille! 🙂

– Maria –