Category: Sekalaista

Posted on

Kuinka mä käytän aikaa

“Jos kysyt kuinka mä käytän aikaa, saat kuulla etten ole siinä erityisen hyvä, se multa karkaa” – Zen Café

Miten elokuu voi olla jo lähes puolessa välissä? Kesäloman alussa näytti siltä, että aikaa 1000 sivun lukemiseen syyskuun alun tenttiä varten on enemmän kuin tarpeeksi. Jotenkin kummasti aika on lentänyt, ja nyt alkaa uhkaavasti näyttääkin siltä, että joudun osallistumaan tenttiin vasta toisena tenttipäivänä. Vuorokauteen pitäisi todellakin saada toiset 24 tuntia lisää. Tai yksi päivä lisää joka viikolle. Tai sitten pitäisi hallita omaa ajankäyttöään paremmin.

Sitähän sanotaan, että kaikki on kiinni priorisoinnista. Itselleen voisi tietysti tehdä joka päivä listan asioista, jotka sitten hoitaisi tärkeysjärjestyksessä. Mutta mitä laittaa listalle vaikkapa sellaisena aamuna, kun on valvonut koko yön kipeän lapsen kanssa, töistä ei oikein voisi olla poissa, tentti lähestyy, ja oikeasti haluaisi vain lukea romaania, jonka sai edellisenä päivänä lainaksi ystävältä?

Arjen priorisointi ei ole helppoa. Työasioita on pakkokin laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta vapaaehtoinen opiskelu kuuluu sellaiseen kategoriaan, joka ei mahdu oikein millekään listalle. Se tuottaa mielihyvää, mutta silti siihen liittyy myös jonkinlaista pakkoa. Tenttiin täytyy lukea ja osallistua, ja esseet palauttaa tiettyinä aikoina. Meneekö tenttikirjan lukeminen Sinisalon romaanin edelle? Pitäisikö arvottaa velvollisuuksia (vaikkakin vapaaehtoisia) enemmän kuin sinänsä hyvin tärkeää vapaa-aikaa?

Kaikesta huolimatta kehitysmaatutkimuksen tenttikirjoissa on sellaista vetovoimaa, että taidan jättää fiktion odottamaan ja keskittyä toistaiseksi opiskeluun.

Posted on

Myrskyvaroitus

Helsingin sanomien nettisivulla kehotetaan hamstraamaan viikon tarpeeksi ruokaa ja vettä myrskyn varalta. Radio ja paristojakin pitäisi kodista löytyä. Miksihän tämä neuvo ihmetyttää niin suuresti? Kyllähän meiltäkin vaikkapa puurohiutaleita, tonnikalaa, riisiä ja papuja löytyy, mutta en ihan heti osaa hahmottaa, riittäisivätkö säilykkeet ja kuivatuotteet viikon ajaksi. Entä vesi? Muistan, että neljä pulloa kivennäisvettä on sullottu yhteen keittiön kaapeista. Pitäisikö tässä alkaa pullottamaan vesijohtovettä, vai kuinka vettä on tarkoitus säilöä viikon käyttöä ajatellen?

Myrskyvaroitus ei näiden ohjeiden kohdalla ehkä sittenkään koske kaupunkilaisperheitä, joilla on useita marketteja kävelyetäisyydellä. Tai näin ainakin olettaisin. Siispä ruokatarvikkeiden hamstraamisen sijasta aloin haaveilla siitä, että myrsky sattumalta tulisi juuri, kun olen kirjastossa, ja sulkisi minut sinne viikoksi eroon muusta maailmasta. Kaikki maailman kirjat (tai ainakin tarpeeksi monta!) käden ulottuvilla ja kokonainen viikko aika lukea niitä. Sellaisen myrskyn voisin tilata tänne vaikka heti. Ainakin ajatuksissa henkinen ravinto riittäisi, käytännössä lähtisin kai ensimmäiseksi etsimään kahvinkeitintä.

Myrskyn odottamisen sijaan täytyy kuitenkin alkaa miettiä, miten ehdin lukemaan loput 600 sivua tenttikirjoista ennen syyskuun alkua. Silloin paluu arkeen on viimeistään kohdattava, ainakin opintojen osalta.

Posted on

Onnellista kesää

Opiskelu on ollut kokonaan sivussa ainakin kuukauden. Olen touhunut niin innolla kokonaan muita asioita etten muista koska viimeinen verkkotentti oli. Syksyllä kuitenkin jatketaan.

Olen huomannut olevani yhden asian ihminen. Yhdellä asialla tarkoitan tekemistä johon uppoudun kokonaan. Viimeiset pari viikkoa se yksi asia on ollut ompelu. Ostin kunnon ompelukoneen, vanhan ns. puoliteollisuuskoneen jolla olen kaventanut, pidentänyt  ja hieman muodistanut omia ja ukon vaatteita. Ollaan molemmat pitkiä ja laihoja joten täydellisiä valmisvaatteita emme helposti löydä.

Ensin tutustuin uusiin ompelukoneisiin. Oli alalangan automaattista ylösottoa, automatisoitua kankaan huomiomista plus muuta ihmeellistä. Eli myytiin mielikuvaa helposta ja sujuvasta ompelusta  lukuisine pikku herkkuineen. Vähän kuin autot jotka korjaavat kuljettajan tekemän virheliikkeen ja osittain peruutavat itse. Pitää kuitenkin osata ommella, ei kone tee sitä puolestasi. Tai ajaa. Halusin “vanhan ajan” koneen,  joka tekee kunnon jälkeä, koostuu metalliosista  ja jossa on voimakas moottori. Halusin ja sain.

Olen myös tuntenut itseni onnelliseksi aamuisin. Jotenkin näyttää kornilta koko lause. Totta kuitenkin. On mukavaa istua  pellolla puun alla varjossa aamukahvilla koiran pyöriessä ympärillä, on mukavaa lukea iltaisin muutama sivu kirjaa ennen nukahtanista, on vaan mukavaa. Mukavuus korostuu niissä asioissa joiden tekemisestä muutenkin pidän. En siivoa onnellisuutta uhkuen, inhoan siivousta yhtä paljon joka mielentilassa.

Muistissa on muitakin onnellisia kesiä. Se esimerkiksi, kun asuin kauan sitten Hakaniemessä alivuokralaisena. Vuokraemäntä oli boheemi sanomalehtinainen. Mahtava tapaus, viisas elämännautiskelija. En muista mistä tuon ajan onnellisuus koostui, se vain muistuu mieleeni semmoisena.  Kai osansa toi mukanaan myös mies,  joka tarttui mukaani jostain.  Asuimme kolmisin, lipittelimme viiniä ja keskustelimme.  Mies oli hyvä laittamaan ruokaa ja me naiset lihoimme. Ja laihduimme  ennalleen miehen haihtuessa aikanaan pois.

Tunnen vahvasti tämän kesän kuuluvan niihin hyviin kesiin.

Posted on

Kesäisiä mietteitä

Sateen jälkeen ilma tuoksuu raikkaalta, puhtaalta pyykiltä ja lapsuuden kesiltä. Jostain syystä satoi melkein aina, kun olimme menossa kesämökille saareen suurissa aalloissa keinuvalla veneellä, jonka pieni perämoottori hädin tuskin jaksoi kantaa täyteen ahdetun lastin. Silloin vene tuntui jättimäiseltä ja aallot niin korkeilta, että ne voisivat nielaista koko veneellisen jättäen jälkeensä vain myrskyävän järven pinnan. Nykyisin vene näyttää standardikokoiselta, eivätkä aallotkaan enää pelota samalla tavalla kuin lapsena. Kunnioitusta ne kuitenkin saavat osakseen – luonnonvoimien edessä ei aikuisenkaan kannata olla liian varomaton.

Lapsuuden kesien kiireetön tunnelma on jotain sellaista, jota kaipaan usein. Kun matkasta selvittiin ja asetuttiin mökille, aurinko tuntui paistavan päiväkausia yhteen menoon eikä laskenut yölläkään. Saaressa vietetystä viikosta tai kahdesta jäi sellainen mielikuva, että olisin ollut koko kesän maalla serkkujen ja parhaan ystäväni kanssa uimassa, saunomassa, onkimassa ja keräämässä metsämansikoita. Keräsimme myös sammakoita sankkoihin illansuussa, kun ne uskaltautuivat kesäsaaren poluille ja kosteisiin sammalikkoihin. Sammakot eivät ehkä arvostaneet niille järjestettyä uimakilpailua, mutta se kuului tärkeänä osana kesän rituaaleihin. Kuten myös haitarimusiikki nuotion äärellä, juhannuksena tyynyt alle kerätyt kukat ja ystävän kanssa hihittely myöhään yöhön saakka.

Aikuisena kesää odottaa ehkä yhtä paljon kuin lapsena, mutta aika kuluu paljon nopeammin eikä niin pysyviä kesämuistoja tunnu enää syntyvän. Lomastressi ottaa oman osansa, kun perheen kesken mietitään, mitä kukakin tahtoisi tehdä ja päädytään kai tekemään jotain sellaista, joka on parhaillaankin vain hyvä kompromissi kaikkien toiveista. Mennäänkö Muumimaailmaan, Huvikumpuun, rantakohteeseen vai kaupunkilomalle? Vai pitäisikö sittenkin palata lapsuuden maisemiin ja viettää kiireetöntä aikaa kesäsaaressa? Kun joku muu vaan hakkaisi ne puut, laittaisi ruoan, tiskaisi ja lämmittäisi saunan!

Tämän kesän suunnitelmiin kuuluu olennaisena osana myös opiskelu, mutta rauhalliseen tahtiin. Mielessäni kuvittelen hitaita hetkiä riippumatossa, tenttikirja sylissä ja käden ulottuvilla hedelmäisen raikasta juotavaa. Ehkä tällä mielikuvaharjoittelulla saan toiveeni toteutumaan.

Posted on

Uusia säveliä

Noin viikon sisällä olen aloittanut uudessa työpaikassa ja myös ostanut itselleni auton. Molemmat ovat omalla tavallaan suuria elämänmuutoksia.

Uudessa työssä täytyy oppia äkkiä paljon uusia asioita ja näyttää ymmärtävänsä niitä, vaikka suurimman osan ajasta tunteekin olevansa hieman pihalla kaikesta. Täytyy myös kestää sitä, että oma rooli ei ole vielä kokonaan muotoutunut ja aikaa kuluu paljon sellaisiin asioihin, jotka eivät välttämättä tunnu tarpeeksi tärkeiltä. Olisi kova into hypätä täydessä vauhdissa vuoristoradan kyytiin, mutta järkevintä on tietysti tarkkailla sen liikkeitä ja nousta vaunuun, kun se pysähtyy kohdalle.

Oman auton hankkimista olen miettinyt jo pitkään, mutta olen yrittänyt ajatella ekologisesti ja pärjätä ilmankin. Auto kuitenkin antaa niin uskomattoman tunteen vapaudesta ja oman ajan hallinnasta, että tämän viikon jälkeen en enää voisi luopua siitä kovin helposti. Ehdin ajoissa sinne, minne olen menossa. Voin hoitaa päivällä asioita, jotka ennen oli pakko jättää iltaan tai viikonloppuun. Saan kuunnella musiikkia, josta itse pidän, ja niin kovalla kuin haluan. En ollut edes tiennyt kaipaavani musiikin kuuntelua niin paljon. Tahtoisin myöhään illalla vielä käydä pienellä ajelulla, laittaa soimaan rentouttavaa musiikkia ja nollata päätä, mutta siihen ekologinen minäni ei ole vielä suostunut.

Elämänmuutokset tuovat paljon haasteita ja vaativat omien arvojen ja ajatusten prosessointia ja ehkä myös sen hyväksymistä, että tilanteen mukaan arvot voivat muuttua tai joustaa. Kun saa selvitettyä itselleen, mitä tahtoo ja miksi, on siitä hyvä jatkaa eteenpäin.

Posted on

Leonardon jalanjäljillä

Törmäsin eräässä opintoihini ehkä edes etäisesti liittyvässä netistä löytämässäni tutkimuksessa mielenkiintoiseen kuvaan hieman yli vuoden ikäisestä lapsesta, joka taitavasti näytti halkaisevan kookospähkinää jättimäiseltä näyttävällä machete-veitsellä. Teksti itsessään käsitteli kulttuurisia odotuksia siitä, mitä lapsen missäkin iässä tulisi osata. Meillä Suomessa 13 kk ikäiselle lapselle tuskin annettaisiin käteen edes tavallista ruokaveistä, machetesta puhumattakaan. Jossain toisessa maassa ehkä ihmeteltäisiin, miksi tuon ikäinen lapsi on päivähoidossa eikä kotona perheen parissa opettelemassa elämässä tarvitsemiaan taitoja, kuten kookospähkinän avaamista.

Tahtoisin irrottautua vaikka vuodeksi kaikesta muusta ja keskittyä lukemaan kaikkia niitä kirjoja, tutkimuksia, kertomuksia ja uudenlaisia näkökulmia, joille ei ikinä tunnu olevan tarpeeksi aikaa. Nykyisin kukaan ei voi olla supernero Leonardo da Vinci, joka tietää jotain lähes kaikista maailmaan mahtuvista aiheista. Se ei kuitenkaan estä haaveilemasta aina vaan suuremmasta tiedon tai oikeastaan vielä enemmän ymmärryksen määrästä.

On ehkä myyttiin perustuva väite, että ihminen käyttää vain pienen osan aivokapasiteetistaan. Joskus kun arjen pyörittämiseen ja rutiinitoimiin kuluu suurin osa päivästä on kuitenkin helppo uskoa omalla kohdallaan, että niin tosiaankin on. Yritän siis ottaa kaiken irti niistä hetkistä, kun aivoille löytyy vähän edistyksellisempää käyttöä. Täältä tullaan, Leonardo!

Posted on

Hyvää mieltä

Ensi kuun alusta olen siirtymässä uuteen työpaikkaan. Vaikka firma on sama, menee sopeutumiseen tietysti oma aikansa. Tehtävät tulevat olemaan haastavampia kuin ennen ja toivottavasti myös mielenkiintoisempia. Tällaista muutosta olen halunnutkin, mutta nyt kun se on oikeasti edessä, tulevat pintaan myös epävarmuuden aiheet. Osaanko minä, voinko minä ja oliko tämä oikea päätös? On kuitenkin hienoa huomata, että vaikka miltä kannalta pohtisin asiaa, niin vastaukseni noihin kysymyksiin on epäröimätön kyllä.

Joskus tuntuu, että elämässä tapahtuu paljon hyviä asioita yhtä aikaa. Olen miettinyt monesti, johtuuko se siitä, että hyvät asiat antavat itsevarmuutta, ja se itsevarmuus auttaa menestymään muissakin asioissa. Kaikki liittyy kaikkeen, tai välillä ainakin tuntuu siltä. Huvittavalla tavalla jopa jotkut tietyissä tilanteissa kuullut biisit jäävät mieleen ikään kuin ne olisivat olleet soimassa aivan tarkoituksella juuri sitä varten, että niistä saa rohkaisua tai hyvää mieltä.

Opintojen kohdallakin olen huomannut, että kun saa jostain tentistä hyvän arvosanan, siitä saa paljon energiaa käytettäväksi seuraavaa tenttiä tai kirjallista tehtävää varten. Erityisesti jos ei etukäteen osannut odottaa keskinkertaista parempaa tulosta.

Nyt aurinkokin on uskaltautunut esiin, ja toivottavasti levittää lämmöllään lisää hyvää mieltä meille kaikille.

Posted on

Pientä pintaremonttia vai uusi, uljas elämä?

Moni meistä toivoo, että vuoden tai vuodenajan vaihtuessa myös elämä muuttuisi. Lupauksia laatuajasta perheen kanssa, uuden liikuntaharrastuksen aloittamista tai tutkinnon loppuun suorittamisesta tehdään itselle ja muille. Stailaukseen pääsevät niin koti, keho kuin mielikin. Mistä sitten johtuu, että pian innostus alkaa jo haihtua eikä mikään tunnukaan oikeasti muuttuneen?

On hyvä, että joskus pysähtyy miettimään, mitä elämältä haluaa. Uusi vuosi, kevät tai syksy voi hyvinkin tuoda mukanaan uusia ajatuksia, tunteita ja tekoja. Ajankohta ei kuitenkaan ole tärkeintä vaan se, että ymmärtää, mistä kaipaus muutokseen saa alkunsa. Pienillä arjen valinnoilla on elämässä paljon suurempi merkitys kuin lyhytaikaisilla päätöksillä.

Uuden harrastuksen tai opiskelun voi aloittaa miettimättä sitä, jaksaako sitä jatkaa. Jos jostain asiasta kiinnostuu aidosti, siitä tulee pian tärkeä ja luonnollinen osa elämää, ja aikaakin järjestyy. Kiinnostutaan siis itsestämme, läheisistämme, uusista elämyksistä tai palataan vaikka jonkun vanhan lempiharrastuksen pariin aivan rauhassa ja ilman suorittamisen pakkoa. Elämänmittainen projekti rakentuu pala palalta, eikä sille ole määrätty yhtä ainoaa suuntaa tai päämäärää. Monilta tahoilta kuultu totuus on hyvä muistaa: emme voi muuttaa toisia, ainoastaan itseämme.

Posted on

Otteita elämästä: kuluttajat makeisosastolla

Tämä aihe ei mitenkään liity opintoihini Helsingin avoimessa yliopistossani, mutta päätin kirjoittaa siitä silti. Minulla on niin sanottu viha- rakkaussuhde kaikkeen epäterveelliseen, kuten vaikkapa makeisiin. Tavallaan rakastan niitä, mutta tavallaan vihaan niiden mukanaan tuomia lisäkiloja. Tämän vuoksi pyrinkin mahdollisuuksien mukaan välttämään niitä, ja ostamaan vain satunnaisesti vähän joitain hyvää jos kerran ns. ”pakko” on.

Mutta se todettakoon, että ihmisiä on erittäin mukava tarkastella makeisosastolla ruokakaupassa. Me ihmiset nimittäin muodostamme hyvin monenkirjavia ja monenlaisia ostajasegmenttejä minkä voi hyvinkin lyhyellä ostostarkkailulla havaita. Makeisosastolta löytyy ns. runsaskuluttajat, viikonloppukuluttajat, satunnaisostajat, sekä nuuhkijat muun muassa. Toki muunlaisia ja kattavampiakin luokituksia varmasti löytyy.

Runsaskuluttajat pitävät kovasti makeasta. He kuluttavat makeisia paljon. Voi jopa todeta, että he hamstraavat kun kerran päättävät taas tarttua makeiskauhaan kiinni. Viikonloppukuluttajat puolestaan ostavat melko maltillisesti makeisia vain erityisten juhlapyhien kuten myös viikonloppujen tullessa. He ostavat makeaa ikään kuin palkitakseen itseään jostain suorituksesta. Myös satunnaiskuluttajat ostavat makeaa maltillisesti. He saattavat ostaa pahimpaan makeannälkään vain jotain pientä hyvää, jotta pääsevät siitä eroon. Kaikkein hauskin kuluttajaryhmä on mielestäni ns. nuuhkijat. Näitä ns. nuuhkijoiksi nimeämiäni henkilöitä löytyy joukostamme paljon. Saattaa toki olla, että he kuuluvat myös muihin edellä mainitsemiini segmentteihin. Nämä ns. nuuhkijat käyvät koko makeisosaston elämykset läpi katselemalla ja nuuhkimalla. He pidättäytyvät makeannälässään kokonaan, ja tyytyvät vain näkö- ja hajuaistin tarjoamiin hetkellisiin nautintoihin kun he kävelevät läpi koko makeisosaston. Heidän tekee makeaa siis kovasti mieli, mutta he ovat sinnikkäästi päättäneet, että eivät kyllä osta mitään. Ja eivät he myöskään sitä sitten ainakaan sillä kertaa osta.

Näin kevään kunniaksi minunkin pitäisi tehdä päätös siirtyä ns. nuuhkijaryhmään. Jos teen sen päätöksen, niin saa nähdä kuinka kauan päätös pitää J .

Mukavaa kevättä!

Posted on

State of the Planet 2010

Maaliskuun 25. päivä järjestetään maailmanlaajuinen State of the Planet 2010 -konferenssi. Tapahtumapaikkoja ovat New York, Beijing, New Delhi, Nairobi ja Lontoo. Erityisen kiinnostavaksi tilaisuuden tekee se, että kenellä tahansa on mahdollisuus seurata konferenssia  reaaliaikaisesti internetin välityksellä. Webcastin seuraajaksi voi rekisteröityä tapahtuman nettisivuilla, http://www.stateoftheplanet.org/.

Konferenssin keskustelunaiheet koskettavat koko maailman väestöä. Aiheiden esittelyssä kerrotaan, että maailmassa vallitsevan köyhyyden vähentämiseen tähtääviä suunnitelmia ja tiettyjen maiden edelleen jatkuvaa äärimmäistä köyhyyttä peilataan YK:n vuosituhattavoitteisiin. Ilmastonmuutosta käsitellään esimerkiksi vastuukysymysten ja kansainvälisten sopimusten sitovuuden kannalta. Ympäristönäkökulma on läpileikkaava teema myös, kun pohditaan talouden elvyttämistä ja kansainvälisten järjestelmien toimivuutta erilaisissa kriisitilanteissa.

Konferenssin osallistujaluettelosta löytyy kansainvälisten järjestöjen, valtiojohdon, liike-elämän ja yliopiston edustajia. Paneelikeskusteluihin osallistuvat esimerkiksi Unicefin pääjohtaja Ann Veneman, Beijingin yliopiston ympäristöekonomian professori ja tutkija Xu Jintao, sekä Equity Bankin toimitusjohtaja James Mwangi. Alustavan puheenvuoron kansainvälisten järjestelmien roolista pitää YK:n pääjohtaja Ban Ki-moon. Tarkempi luettelo osallistujista ja keskustelun moderaattoreista löytyy tapahtuman nettisivuilta.

Tilaisuus alkaa klo 14.30 Suomen aikaa ja jatkuu klo 23.30 saakka. Webcastin seuraajat voivat osallistua keskusteluun internetissä, tai esimerkiksi lähettämällä kysymyksiä Twitter-palvelun kautta. Kannattaa osallistua!