Moikka!
Täältä välittelen suunnannäyttäjien viikonlopputerveisiä, vaikka eri suunnissa sitä vietämmekin.
Kiva lukea muiden ryhmien kuulumisia, ja mukavaa päästä tutustumaan muidenkin alojen opiskelijoihin. Meidän ryhmästämme löytyy: Oona, Silvia, Kaisa, Heidi, Sofie ja Iina kässän puolelta, Tuuli, Elina-Maria ja Susanna köksästä, ja saatiin joukkoomme myös Ida yleisen ja aikuiskasvatustieteen puolelta.
Päädyimme aiheemme pariin tunteita herättävän lööpin vuoksi – ”Voi aikoja, voi tapoja! Nuorilla ei ole suuntaa elämälleen”. Kaikilla meistä varmaan ensimmäisenä nousi pintaan ärsyynnys lorvivia teinejä kohtaan, mutta sitten aloimme pohtia tutkimustyölle tärkeää kysymystä miksi? Miksi nuorilla ei ole suuntaa? Olimmeko itse nuorena sen aktiivisempia vai ovatko odotukset nuoria kohtaan kasvaneet?
Aihe synnytti heti paljon keskustelua. Pohdimme esimerkiksi; kuka asiaa on tutkinut ja miksi, ketkä määritellään nuoriksi, mitä tarkoitetaan elämänsuunnalla, kuka/mikä/ketkä sen määrittelee, kokevatko nuoret näin itse vai onko se kenties jonkun muun tahon kokemus nuorista? Mitä nämä ajat ja tavat ovat, joita voivotellaan, miten ne ovat kenties muuttuneet ja mihin niitä verrataan. Aiheesta voisi jatkaa pohdintaa loputtomasti, ja huomasimmekin aiheen rajauksen tärkeäksi heti alkuvaiheessa.
Päädyimme ensimmäistä oppimistehtävää varten rajaamaan aiheemme liittymään opinto-ohjaukseen, joka koskee kaikkia peruskoulun käyneitä nuoria. Tiistaina kuulette lisää mihin suuntaan meidän tutkimuksemme on lähtenyt. Meidän ryhmässämme ammatinvalintatestit peruskouluaikana eivät osuneet oikeaan, joten haluaisimme kuulla teidän kokemuksia opinto-ohjauksesta. Mitä hyvää opinto-ohjauksessa peruskouluikäisenä oli, ja miten opinto-ohjausta teidän mielestänne voisi parantaa?
Nähdään tiistaina! 🙂
-Suunnannäyttäjät