Author: Iiris I M Wilenius

Kurssi on edennyt jo kohti päätöstään, on tullut aika miettiä, mitä on tullut tehtyä ja mitä on tarttunut mukaan tältä kurssilta.  Uskallan väittää, että kurssi on vaikuttanut jokaisen kurssilla olleen ajatteluun. Jos ennen olemme olleet sitä mieltä, että fakta on fakta, niin nyt jo ehkä kyseenalaistamme kuulemiamme asioita. Voisimme ehkä jopa innostua kysymään normaalin keskustelun lomassa ”miten niin”, ”mistä tiedät”, ”jaa, olet itse tutkinut, minkälaista menetelmää käytit, minkälainen aineisto oli, miten analysoit, voitko yleistää ja miksi.” En kuitenkaan tarkoita, että olisimme tulleet epäluuloisiksi kaikkea olemassa olevaa tietoa ja tutkittuja asioita kohtaan, vaan osaamme ajatella kriittisesti kuulemiamme asioita. Ymmärrämme tutkimusten takana olevia prosesseja paremmin ja sen, että tutkijatkin ovat vain ihmisiä.

Myöhempää tieteellisten tutkimusten ja muiden teosten lukemista ajatellen olemme oppineet myös pohtimaan käytettyä näkökulmaa, ja sitä, mikä vaikutus sillä on käsiteltävän aiheen kannalta. Tiedämme, että kokonaisuus on usein laajempi ja taustalla on muitakin tekijöitä, joita ei ole vain tällä kertaa valittu käsiteltäviksi.

Tulevia kandi- ja gradu-tutkielmia varten olemme saaneet jo hieman esimakua siitä, mitä on tehdä tieteellistä tutkimusta. Enää nämä tutkielmat eivät tunnu niin ylitsepääsemättömän hankalilta ajatuksen tasolla. Oli hyvä tutustua väitöskirjoihin, sillä ne ovat olleet tähän asti sellaista kirjallisuutta, jota on oikeastaan vältellyt, koska on ollut ajatus siitä, että ne ovat niin vaikeita ja tylsiä. Nyt tämä ajatus on hieman muuttunut, niitä ehkä osaa jo käyttää tiedonhakuun muiden kirjojen ohella.

Meidän ryhmällämme, kuten monella muullakin ryhmällä, tutkimusartikkeli oli englanniksi, joten tulipahan palauteltua mieliin englantiakin! Se oli kyllä haastavaa, sillä aina tutkimusartikkelit eivät ole niin helppolukuisia suomeksikaan. Näin hyppäämällä todella kauas mukavuusalueelta opimme lukemaan tutkimustekstiä englanniksi ja mieleen tarttui myös uusia sanoja. Kurssilla opimme myös ihan suomeksi paljon uusia käsitteitä, sekä niiden merkityksen tutkimuksessa.

Tämä kurssi oli haastava, sillä suuri osa asioista oli aivan uusia, ja näitä uusia asioita piti heti soveltaa tehtävissä. Kurssin aikana piti välillä sietää omaa tyhmyyttään sekä osaamattomuuttaan. Toisaalta sai kokea myös oppimisen ja onnistumisen riemua, kun ymmärsi sellaisia asioita, jotka tuntuivat aluksi mahdottomilta. Suuri merkitys on ollut myös ryhmällä. Vaikka ryhmätyöskentely onkin tuttua, oli tämä projekti kaikista isoin ryhmätyöprojekti ainakin itselleni. Ryhmätyötaidot pääsivät kehittymään, kun oli iso ryhmä ja haastavat tehtävät. Kurssin edetessä onnistuimme hyvin käyttämään jokaisen vahvuuksia hyväksi ja jaettua tehtäviä tasaisesti kaikille. Ryhmätyöskentely on mahdollistanut myös tutustumisen uusiin mukaviin tyyppeihin! Pilke silmäkulmassa harmittelimme, miksi kurssi nyt loppuu kun yhteistyö alkoi sujumaan niin hyvin. Vitsailimme jopa, olisiko pitänyt vetää tutkijatentti aivan ali riman, jotta olisimme päässeet kurssille uudestaan.

Myös ryhmienväliset tehtävät ovat haastaneet sosiaalisia taitoja. Ryhmien välisissä tehtävissä on päässyt myös antamaan palautetta ja saamaan palautetta. Näistä palautteista sai hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia tehtävien jatkamiseen.

Paljon ollaan siis tällä matkalla opittu, mutta uskon, että matka on vasta alussa!

Motivaatiosafka kiittää kurssista kaikkia siihen osallistuneita.

-Iiris/Motivaatiosafka

 

Heippa vaan kaikille! Täällä motivaatiosafkan Iiris.

Ajattelin tässä postauksessa avata miten meillä meni tutkimussuunnitelman esitys ja paljastan mitä ollaan tekemässä tällä hetkellä meidän mahtavan ryhmän kanssa. Ihan ensimmäisenä täytyy kyllä sanoa että meillä on aivan huikea ryhmä, hommat sujuvat hienosti kun kaikki jäsenemme ovat aktiivisesti mukana projektissa. Kaikki todella haluavat kantaa kortensa kekoon. Monesti ollaan naurettu (vaikka ehkä olisi pitänyt mieluummmin itkeä) että kukaan ei välillä tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten. Usein on helpompi tarttua ryhmäkaverin vääriin kommentteihin kuin itse sanoa miten asioita pitäisi tehdä oikein. Tätä kautta ollaankin juuri päästy koko ajan lähemmäs totuutta kun jokainen on vuorollaan korjaillut toisten juttuja. Kiinnostaisi tietää onko muissa ryhmissä tällaista samanlaista epätietoisuutta ollut, ettei tiedä miten hommia tulisi jatkaa? Juuri tällaisissa tilanteissa upea ryhmämme osoittaa voimansa siinä, että kaikilla on omat vahvuutensa: joku on näppärä tietokonejutuissa, yksi on etevä kielissä, toinen taas on hyvä esiintyjä ja puhuja jne. Joku aina tietää jostakin jotain.

Mutta sitten voidaankin siirtyä itse asiaan, eli viimekertaiseen tapaamiseen. Taisi kaikkia todella jännittää tutkimussuunnitelmamme esittely. Mielessä pyöri että ollaankohan nyt tehty tämä juttu ihan oikein vai olemmeko ymmärtäneet koko tehtävän aivan väärin, mitä jos muilla on paljon parempi, onko esityksemme liian lyhyt yms. Nämä pohdinnat osoittautuivat aivan turhiksi, sillä omasta mielestämme esityksemme meni hyvin ja osasimme vastata teidän muiden kinkkisiinkin kysymyksiin! Saimme myös paljon opettavaisia kommentteja, kiitos niistä! Minkälaisia fiiliksiä muilla oli ennen esitystä?

Esityksen jälkeen saimme toisen tehtävän, jossa pitää lukea lööppimme tutkijan artikkeli. Se osoittautui englanninkieliseksi, mikä alkuun säikäytti. Kuinka ihmeessä selvitään vieraskielisestä tutkimusartikkelista? Onneksi meitä on ryhmässä monta, ja jaoimme artikkelin niin, että jokainen syventyy omaan osaansa kunnolla ja tekee siitä osiosta yhteenvedon ja keksii muutaman kysymyksen, joita voi tutkijalle sitten esittää. Otimme myös heti yhteyttä tutkijaamme, ja saimme sovittua tapaamisen. Aikataulukin saatiin hyvin sovittua, koostuuhan ryhmämme 80%:sti kotitaloustieteen opiskelijoista.  Hommat vaikuttavat tällä hetkellä selkeiltä, nauttikaamme siis tästä tunteesta, joka kestää toivottavasti koko loppukurssin ajan!

Myös muille ryhmille tätä selkeyttä toivotellen Iiris/ Motivaatiosafka