Kurssikerta 6: Pisteiden keräämistä, interpolointia ja hasardeja

Aineiston keräämistä ja interpolointia

Kurssikerta alkoi mielenkiintoisesti, sillä ensimmäisenä tehtävänä oli kerätä lähialueelta aineistoa. Tavoitteena oli epicollect5 sovelluksen avulla kerätä vähintään 10 kohteen sijainti. Samalla oli tarkoitus myös vastata muutamaan turvallisuuteen ja viihtyisyyteen liittyvään kysymykseen. Kaikkien keräämät pisteet koottiin yhteen ja niitä oli tarkoitus sitten QGIS-ohjelmassa tarkastella. Vastauksia kysymyksiin oli tarkoitus visualisoida kartalle, joka onnistui melko vaivattomasti. Väriskaalaan piti kuitekin kiinnittää huomiota, jotta se kuvasi pisteiden ominaisuuksia riittävän hyvin.

Kerättyjen aineistojen pohjalta oli tarkoituksena interpoloida kartta, joka havainnollistaa kohteiden ominaisuuksia. Alueiden viihtyisyyttä arvioitiin asteikolla 1-5, jossa 5 tarkoitti viihtyisintä aluetta. Kurssikerralla tehtyjen karttojen avulla oli tarkoitus sekä oppia uutta QGIS-ohjelman käytöstä että hieman tutkia eri alueiden eroja koetussa turvallisuudessa ja viihtyisyydessä. Yleisenä huomiona nousi se, että opiskelijat ovat kokeneet monet alueet melko turvallisina. Ville Väisäsen blogissa on esitettynä hieno havainnollistava kuva Malmin alueelta ja hyvää pohdintaa alueiden välisistä eroista viihtyisyydessä.

Hasardeja

Itsenäisenä tehtävänä oli etsiä hasardeista tietoa ja tehdä havainnollistavia karttoja. Karttojen ideana oli toimia tuntiopetukseen soveltuvina materiaaleina, jonka vuoksi niiden onnistumista oli myös tärkeä kyetä arvioimaan. Eli teoreettisesti tavoitteena oli luoda materiaalia, jota ehkä voisi tosielämässä hyödyntää. Tutkittavia hasardeja olivat tulivuoret, maanjäristykset ja meteoriitit. Päädyin itse keskittymään lähinnä tulivuoriin ja maanjäristyksiin. Päädyin tekemään kummastakin hasardista kaksi hieman erilaista karttaa.

Tein QGIS-ohjelmaa hyödyntäen kartan, joka kuvaa vuosina 1990-2012 tapahtuneita yli 6 magnitudin järistyksiä (kuva 1.). Tiedot on haettu sivustolta Northern California Earthquake Data Center. Kartassa näkyvät ruskeat pisteet kuvaavat alueita, joilla historiassa on järistyksiä sattunut. Suuri osa maanjäristyksistä on sattunut litosfäärilaattojen saumakohdissa, alityöntövyöhykkeillä. Tyynellä valtamerellä sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsuttu alue, jonka alueella järistyksiä on sattunut huomattavasti muuta maapalloa enemmän.

Kuva 1. Maapallolla vuosina 1990-2012 sattuneet yli 6 magnitudin maanjäristykset.

Ensimmäisen maanjäristyksistä tekemäni kartan tiedot rajoittuvat vain vuoteen 2012 asti. Tämän vuoksi halusin tehdä samasta aiheesta toisen kartan, joka kuvaa 2000- luvulla tapahtuneita eli hieman uudempia maanjäristyksiä. Tein siis kartan, joka kuvaa vuosina 2000-2020 tapahtuneita yli 6 magnitudin järistyksiä (kuva 2). Tiedot kyseiseen karttaan on haettu sivustolta USGS.

Halusin hieman verrata onko maanjäristyksien sijainneissa tapahtunut vuosien saatossa muutoksia. Suuria muutoksia ei ole karttojen perusteella havaittavissa, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että järistyksiä sattuu lähinnä litosfäärilaattojen reunoilla ja litosfäärilaattojen vuosittainen liike on melko vähäistä.

Maanjäristyksiä kuvaavat kartat vaikuttavat mielestäni melko hyvin onnistuneilta. Pohjoisnuoli ei ehkä ollut paras mahdollinen lisäys karttaan ja yhdessä kartassa olisi ehkä voinut kuvata useampaa ilmiötä. Tutkin hieman muiden opiskelijoiden blogeja ja huomasin Ville Väisäsen jättäneen kartoistaan ainakin pohjoisnuolen pois. Ville on mielestäni hyvin pohtinut pohjoisnuolen merkitystä niinkin ihmisille tunnetussa asiassa kuin maailmankartassa.

2000-luvulla on tapahtunut kartan mukaan todella paljon yli 6 magnitudin maanjäristyksiä, jonka vuoksi aloin hieman pohtimaan kartan todenmukaisuutta. Kuitenkin kartat mielestäni kuvaavat kohtuullisen hyvin magnitudiltaan voimakkaiden maanjäristyksien sijaintia ja varsinkin karttoja verratessa litosfäärilaattoihin voi huomata, että järistyksiä harvemmin tapahtuu kaukana laattojen reunasta.

Kuva 2. Maapallolla vuosina 2000-2020 tapahtuneet yli 6 magnitudin maanjäristykset.

Tein maanjäristyksiä kuvaavien karttojen lisäksi muutaman tulivuorten purkauksia kuvaavan kartan. Keskityin kartoissa purkauksiin, jotka ovat vaatineet kuolonuhreja. Ensin tein kartan, joka kuvaa tulivuorenpurkauksia, joissa on kuollut yli 1000 ihmistä (kuva 3.). Kartasta on havaittavissa, että suuri osa näistä tuhoisista purkauksista on tapahtunut Väli-Amerikan ja Indonesian lähettyvillä.

Kuva 3. Historiassa tapahtuneet tulivuorenpurkaukset, joissa on kuollut yli 1000 ihmistä.

Tein myös kartan, joka kuvaa historiassa tapahtuneita tulivuorenpurkauksia, joissa on kuollut vähintään 1000 ihmistä ja joihin on liittynyt tsunami (kuva 4.). Tsunameja syntyy vain voimakkaiden meren lähialueilla tapahtuvien järistysten seurauksena, joka selittää pisteiden sijaintia lähellä merta. Tulivuoren purkauksen on ollut oltava tarpeeksi raju, jotta järistys on nostattanut tsunamiaaltoja. Tällaisia tulivuorenpurkauksia on kartan mukaan sattunut varsinkin lähellä indonesiaa ja Uutta-Guineaa.

Tulivuorten purkauksia kuvaavat kartat onnistuivat mielestäni kohtuullisen hyvin, sillä kartat ovat selkeät. Toisaalta kartoissa on melko vähän pisteitä, sillä rajasin haluamani tiedot melko tarkasti. Kartat siis antavat vain melko rajatusti tietoa eivätkä sovellu kovin koko maapallon kaikkien tulivuortenpurkausten tutkimiseen. Karttojen avulla voi kuitenkin käydä hieman läpi alueita, joilla on sattunut tuhoisimpia tulivuorenpurkauksia ja yrittää pohtia syitä ihmisuhrien määrään.

Kuva 4. Historiassa tapahtuneita tulivuorenpurkauksia, joihin on liittynyt tsunami ja vähintään 1000 kuolonuhria.

Tekemieni karttojen avulla voi opettaa, jonkin verran tulivuorista ja maanjäristyksistä. Kartat kuitenkin jossain määrin kuvaavat myös litosfäärilaattoja ja niiden reuna-alueita, sillä sekä tulivuoria että maanjäristyksiä tapahtuu eniten litosfäärilaattojen reunoilla. Litosfäärilaatoista on löydettävissä lisää tietoa ja kuva Britannica sivustolta.

Tekemäni kartat kuvaavat vain pientä osaa maapallolla tapahtuvista hasardeista. Karttojen avulla ei pysty opettamaan mitään esimerkiksi pyörremyrskyistä. Yleisesti hasardeista opettamiseen saatettaisiin siis tarvita karttaa, jossa on esitettynä useampi hasardi. Nettiä selaillessani törmäsin julkaisuun “Nathan world map of natural hazards”, jossa on esitettynä kartalla hyvin monipuolisesti luonnon hasardeja.

Myös muiden opiskelijoiden blogeissa on nähtävillä hienosti erilaisia hasardeja kuvaavia karttoja. Aino Schulzin blogissa on esimerkiksi karttoja, jotka kuvaavat itsekkin tutkimiani aiheita kuten maanjäristyksiä, tulivuoria ja tsunameita. Aino on esittänyt monessa kartassaan useampaa ilmiötä, joka on mielestäni todella toimiva ratkaisu.

Lähteet: