Muuttuva Intia: verkkoa hyödyntävä luentokurssi

Sirpa Tenhunen

Tässä artikkelissa käsitellään  Sirpa Tenhusen ja  Minna Säävälän  Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa syksyllä 2006 pitämän monitieteisen kurssin Muuttuva Intia toteutusta lähi- ja verkko-opetuksen yhdistelmänä. Tarkastelu painottuu verkon käyttöön. Kurssin sisältö perustui pääosin opettajien yhdessä kirjoittamaan Muuttuva Intia tiedekirjaan (Edita 2007).

Viiden opintopisteen laajuisen kurssin suorittaakseen opiskelijoiden oli käytävä luennoilla (10 luentokerrasta oli osallistuttava vähintään 8:an), osallistuttava WebCT-oppimisalustalla ohjattuihin kahteen ryhmäkeskusteluun kirjallisuuden pohjalta sekä kirjoitettava tutkimuskirjallisuuteen perustuva 8-12 sivun essee opetusalustalle. Luentojen tarkoituksena oli selvittää kunkin aihealueen perustiedot, ja kurssin lukemisto puolestaan syvensi luennoilla opittua.

WebCT:n käyttö oli ihanteellinen ratkaisu tälle niin opetussisällöiltään kuin opiskelija-ainekseltaankin monitieteiselle kurssille, joka käsitteli Intian kulttuuria, historiaa, uskontoja, taloutta, politiikka sekä väestö- ja ympäristökysymyksiä. Ilman verkkoa emme olisi pystyneet hankkimaan ja jakamaan kurssin lukemistoja opiskelijoille, koska Intiaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta ei ole paljoa saatavilla Suomen kirjastoista. Suurin osa kurssimateriaaleista (lukemistot ja luentojen power point –tiedostot) jaettiin WebCT:n opetusalustan kautta.

Päädyimme käyttämään juuri WebCT-ohjelmaa sen tarjoamien monipuolisten verkkokeskustelumahdollisuuksien ansiosta.  Sain virikkeitä kurssin suunnitteluun Opetuksellinen verkkokeskustelu –kurssilta ja aina tarvittaessa vielä henkilökohtaista suunnittelu- ja ideointiapua valtiotieteellisen tiedekunnan verkko-opetuksen tukihenkilöiltä.

 

Materiaalit

Kirjallisuus
Kokosimme kurssia varten valinnaisen kirjallisuuslistan, mutta koska nyky-Intiaa koskevaa kirjallisuutta on heikosti saatavissa kirjastoistamme, päädyimme käyttämään yhteisinä lukemistoina verkosta saatavia julkaisuja, jotka linkitimme opetusalustalle. Linkitin opetusalustalle myös yliopiston kirjaston sähköisten viitetietokantojen sivun.

Intia verkossa
Intia on tunnetusti informaatioteknologian kärkimaita, mikä ilmenee myös maan tutkimustoiminnassa sekä tiedonvälityksessä. Verkossa toimii ilmaisjakeluna sanomalehtiä sekä tieteellisiä lehtiä ja julkaisuja kuten esim. verkkoseminaari, johon kootaan teemoittain eri tieteenalojen tutkijoiden esitelmiä. Intian uutisia voi seurata verkosta 24-tuntiselta uutiskanavalta.

Hyviä lähteitä tarjoavat myös amerikkalaiset yliopistot, jotka ovat koonneet verkkoon artikkeleita Intian historiasta, uskonnosta ja kulttuurista. Löytyypä verkosta kokonainen etnografiakin: professori Akos Östörin ja Lina Fruzzettin tutkimuksiin perustuva kuvaus intialaisen pikkukaupungin Vishnupurin kulttuurista.

Omat lisät
Veimme opetusalustalle myös dokumenttifilmejä sekä Intia-kirjaa varten tekemiäni avainasiantuntijoiden haastatteluja. Verkosta löytyneiden filmireportaasien avulla saatoimme havainnollistaa niin AIDS:in leviämistä kuin pienviljelijöiden ahdinkoa ja uskonnollisia konflikteja Intiassa. Rituaaleja ja niiden merkityksiä havainnollistin verkossa itse intialaisessa kylässä kuvaamillani filmeillä.

Toteutus

Kaksi verkkokeskustelua
Kurssin aikana käytiin verkossa kaksi keskustelua, jotka toteutettiin verkkolukupiirinä.  Opiskelijat valitsivat verkkoon kerätyistä materiaaleista kaksi aihepiiriä ja lukivat yhtä keskustelua varten kaksi artikkelia sekä katselivat teemaan liittyvän filmin. Kukin ryhmä valitsi keskuudestaan keskustelun aloittajan, joka käynnisti keskustelun kommenteillaan ja kysymyksillään. Osallistuin keskusteluun, mutta päävastuu keskusteluista oli opiskelijoilla. Opiskelijoiden edellytettiin tuovan keskusteluihin 1-2 perusteellista kysymystä, kommenttia ja kriittistä huomiota.

Verkkokeskustelu suoritusvaatimuksena ratkaisee yhteisten lukemistojen käsittelyyn liittyviä ongelmia. On helpompaa asettaa määrälliset tavoitteet verkkokeskustelulle kuin luentosalissa käytävälle keskustelulle.  Jos lukemistoista annetaan kotitehtäviä, eivät opiskelijat voi keskustella keskenään teksteistä. Toisaalta jos yhteiset lukemistot jätetään luennoilla keskustelun varaan, on opiskelijoilla suuri houkutus jättää tekstit lukematta.

Kurssin loppukeskustelu, jonka avulla loimme yhteenvetoa kurssista ja intialaisen nyky-yhteiskunnan analyysista sekä keräsimme palautetta opetuksesta, käytiin reaaliaikaisena chattina.  

Essee    
Käytimme opetusalustaa hyväksi myös esseen kirjoituksen ohjauksessa. Opiskelijat kirjoittivat esseeideansa verkkoon, jossa ne olivat muiden opiskelijoiden ja opettajien kommentoitavina.  Muiden esseesuunnitelmien kommentointi jäi opiskelijoilta kuitenkin vähäiseksi ilmeisesti aiheiden spesifisyyden takia. Esseet palautettiin verkkoon, jossa nekin siis olivat opettajien sanallisine arvosteluineen kaikkien luettavissa. Näin opiskelija saattoivat oppia oman työnsä lisäksi myös muiden töiden ohjauksesta ja arvostelusta.

Arviointia

Kurssin suoritti 13 opiskelijaa, ja näiden lisäksi luentoja kuuntelemassa kävi satunnaisesti toista kymmentä opiskelijaa ilman aikomusta suorittaa kurssi. WebCT:n rekisterit osoittivat opiskelijoiden surffanneen ahkerasti opetusalustalle liitetyillä sivuilla, jotka suurimmaksi osaksi olivat itseopiskelun pohjana toimivia valinnaisia materiaaleja. Verkkolähteiden suuresta määrästä huolimatta opiskelijat eivät kokeneet työmäärää kohtuuttomaksi, sillä kurssin pakollinen ydinosuus oli selkeästi määritelty.

Opiskelijapalaute
Keräsimme palautetta verkkolomakkeella, jonka täytti kuusi opiskelijaa sekä chatin välityksellä, johon osallistuivat kaikki kurssin suorittaneet 13 opiskelijaa. Saimme opiskelijoilta vain positiivista palautetta verkon käytöstä kurssilla, ja opiskelijat osallistuivat innokkaasti niin verkko- kuin chattikeskusteluunkin. Moni opiskelija keskusteli kurssin aikana verkossa vilkkaammin kuin luennoilla. 

Reaaliaikainen yhteys toisiin ilman kasvokontaktia on chattipalstojen suosion salaisuus. Keskustelu oli vilkkainta ja spontaaneinta kurssillakin juuri chatissa. Kuten kurssin loppukeskustelussa totesimme, erilaiset välineet tuottavat eri tyyppistä keskustelua: viestintäväline vaikuttaa keskusteluun.

Muutama kertoi olleensa aluksi skeptinen verkkomenetelmien käytön suhteen, mutta innostuneensa niistä. Opiskelijoiden kokemukset pelkistä verkkokursseista eivät tuntuneet olevan kovin positiivisia, sillä palautteessa painotettiin verkko-opetuksen toimivan parhaiten luento-opetuksen yhteydessä.

Ongelmia

Verkosta voi löytää laadukkaita lähteitä, mutta siellä on paljon tekstejä, jotka eivät läpäise tieteellisen tiedon kriteerejä. Ohjeistamme
huolimatta opiskelijat käyttivät esseissään muita kuin tieteellisiä tekstejä lähteinä ilman lähteiden alkuperän ja laadun arviota. Verkon käyttöön rohkaiseminen tuntuu siis vaativan tieteellisen tiedon kriteerien mieleen palauttamista ja lisähuomiota lähdekritiikkiin.

Verkkokeskustelun ajoitus
Ajoitimme keskustelut verkossa alkamaan lukukauden lopulla luentojen jo päätyttyä. Kuten opiskelijoiden antamasta palautteesta kävi ilmi, keskustelut olisi kuitenkin ollut viisampi ajoittaa alkamaan jo heti alkulukukaudesta. Opiskelijoilla olisi ollut enemmän aikaa paneutua keskusteluun juuri lukukauden alussa, sillä useimpien kurssien työtaakka kulminoituu lukukauden lopulle. Keskustelujen ajoittaminen kurssin alkuun olisi myös vahvistanut kurssin yhteisöllisyyttä.

Opettajan työmäärä
Oppimisalustan laatiminen WebCt:llä vei oman aikansa, etenkin kun ensikertalaisen on opittava käyttämään ohjelmaa. Käyttämässämme versiossa linkkien tekeminen oli yllättävän monimutkaista, mutta ohjelman uusi versio lienee jo kätevämpi käyttää.  Opetusalustan käytön ohjeistaminen ja keskusteluryhmien muodostaminen vei luennoilta aikaa lähes yhden kokonaisen luentokerran verran.

Toki materiaalien verkkoon vieminen myös säästää aikaa, kun lukemistojen kopiointia ei tarvitse järjestää muulla tavalla. Opetusalustan käyttö tehostaa ja nopeuttaa myös kurssin tiedottamista, töiden palauttamista ja arvostelua. Lähteiden etsimiseen verkossa kuluu helposti aikaa loputtomasti, mutta tässä tapauksessa verkon käyttö palveli myös kirjan tekemistä, joten se ei tuntunut lisätyöltä.  Tulevia kursseja varten teen jatkuvasti kirjanmerkkejä tutkimustyön ohella löytyvistä sopivista opetuslähteistä.

Jatkosta

Vaikka tätä Intia-kurssia ei järjestetä säännöllisesti, aikomuksenamme on pitää kurssi vielä uudestaan kun aikaa siihen taas päätöiltä liikenee. Tällä kurssilla kehittämiäni menetelmiä ja opetuskäytäntöjä aion soveltaa muillakin kursseillani.

Verkon opetusalusta on oiva apu keskusteluihin, ohjaukseen ja kurssiaineistojen jakamiseen. Verkko tukee sekä yhteisöllistä että tutkimuksellista oppimista. Verkkokeskustelut ohjaavat opiskelua analyyttisyyteen ja jopa yhteisölliseen ajatuskulkujen kehittelemiseen. Opiskelijoiden luovuuden voi päästää valloilleen antamalla keskeisen tekstin keskustelutehtäväksi jo ennen kuin aihepiiriä käsitellään luennolla.

Verkko helpotti myös kahden opettajan yhteistyötä kurssilla. Antropologian opetuksen kannalta on kätevää, että alustalle voi viedä kulttuurin tutkimuksen kysymyksiä havainnollistavia filmejä katseltavaksi ilman että filmit veisivät kohtuuttomasti opetusaikaa luennoilta.