Lyhyt johdatus weblogeihin

Jere Majava

Weblogit ovat nopeasti kasvava verkkojulkaisuformaatti, joka on herättänyt helppoutensa ja vuorovaikutteisuutensa vuoksi kiinnostusta myös verkko-oppimisen alueella. Verrattain uutena ilmiönä blogit ovat kuitenkin monelle täysin tuntematon käsite. Tämän artikkeli pyrkii vastaamaan lyhyesti kysymykseen: mitä blogit oikeastaan ovat?

Yksinkertaisimmillaan weblogeissa on kysymys tietynlaisesta verkkosivuston muodosta: blogin voi määritellä yksittäisistä merkinnöistä tai artikkeleista koostuvaksi verkkosivustoksi, jonka uusimmat merkinnät löytyvät sivuston etusivulla. Jokaisella merkinnällä on lisäksi pysyvä osoite (ns. permalinkki), joka mahdollistaa tiettyihin artikkeleihin viittaamisen myös sivuston ulkopuolelta.

Blogeja päivitetään yleensä yksinkertaisilla web-pohjaisilla julkaisujärjestelmillä. Järjestelmien ansiosta julkaiseminen ja sivuston hallinta on vaivatonta: uusia merkintöjä voi kirjoittaa yksinkertaiseen webbilomakkeeseen ja järjestelmä huolehtii päivämäärän merkitsemisestä, merkintöjen arkistoimisesta ja muista rutiinitoimenpiteistä. Blogit ovatkin tällä hetkellä vaivattomin tapa julkaista verkkosivuja mistä tahansa aiheesta.

Paitsi julkaisuformaatti, blogit ovat myös vuorovaikutusväline: blogimerkinnät ovat usein ajatuksia tai huomioita erilaisista asioista ja usein myös linkitettyjä kommentteja muualla blogeissa esitettyihin merkintöihin. Yksittäiset blogit muodostavatkin yhdessä julkisen keskustelun ja tiedonvälityksen verkostoja. Päivittämisen helppouden lisäksi julkaisujärjestelmät tarjoavat erilaisia toimintoja myös vuorovaikutukseen ja keskustelujen seuraamisen helpottamiseen:

  • Kommentointitoiminnon avulla jokaiseen merkintään voidaan liittää yksinkertainen keskustelupalsta lukijoiden palautteelle.
  • Uutisvirrat ovat XML-kielisiä koosteita sivuston uusimmista merkinnöistä, joiden avulla useiden eri blogien uusimpia merkintöjä voi lukea keskitetysti erilaisilla uutistenlukuohjelmilla. RSS ja Atom ovat uutisvirtojen erilaisia formaatteja, joiden eroavaisuuksille ei tavallisille käyttäjille ole kuitenkaan merkitystä.
  • Trackback on useimmista järjestelmistä löytyvä toiminto, joka lisää merkintöjen yhteyteen tiedon sivuista, jotka ovat linkittäneet merkintään, laajentaen keskustelulinkin kaksisuuntaiseksi.

Blogien erilaiset tyylit ja sovellukset vaihtelevat suuresti: blogeista löytyy henkilökohtaisia päiväkirjoja, poliittisia kampanja- ja mielipideblogeja, kolumneja ja uutissivustoja, photoblogeja, ääniblogeja

Weblogit kollokvion ryhmäpäiväkirjojen työstämisen areenana

Nelli Hankonen

Artikkeli esittelee sosiaalipsykologian laitoksella toteutettua kurssia, jossa kokeiltiin weblogien käyttöä pienryhmien kollokviopäiväkirjatyöskentelyssä. Kirjoituksessa on hyödynnetty opiskelijoille suunnatun alkukyselyn vastauksia sekä loppupalautetta, kurssin opettajan kokemuksia sekä kokeilua tukeneen suunnittelijan havaintoja kurssin kuluessa. Weblogit koettiin kaikkiaan hyvänä ja toimivana välineenä tämän kurssin tarkoituksiin, joskin joitakin ongelmiakin esiintyi.

Sosiaalipsykologian laitoksella useina vuosina pidetty sosiaalisten representaatioiden kollokvio sai säväyksen virtuaalisuutta toteutukseensa syksyllä 2004. Aiemmin kyseinen syventävien opintojen kollokvio on koostunut lähitapaamisista, joita ennen osallistujat (yhteensä n. 20 opiskelijaa) etukäteen lukevat kunkin viikon teemaan liittyvät journal-artikkelit, joihin sitten lähitapaamisissa käytävä keskustelu pohjautuu. Tämän lisäksi opiskelijat ovat 3-4 henkilön pienryhmissä koostaneet kollokviopäiväkirjaa kunkin tapaamisen herättämistä ajatuksista. Loppuarviointi on suoritettu ryhmän päiväkirjakoosteen perusteella.

Syksyn kurssin uusi ”verkkopedagoginen mauste” oli weblogien käyttö päiväkirjatyöskentelyssä. Ryhmille perustettiin omat weblogit tiedekunnan palvelimelle, joissa päiväkirjaa sai työstää. Kullakin ryhmällä oli siis oma blogi, jonka salasana oli kaikilla jäsenillä tiedossa ja jota siis kaikki ryhmäläiset saattoivat käydä päivittämässä helpolla Lokari-päivitysjärjestelmällä.

Kokeilun tarkoituksena oli helpottaa ryhmätyötä, rikastuttaa oppimisprosessia ja myös testata, miten blogi käytännössä soveltuu lähiopetuksen lisänä käytettäväksi työkaluksi.

Opiskelijoille järjestettiin lyhyt, 45 minuutin pituinen koulutus kurssin toisen tapaamiskerran lopuksi yhdessä tiedekunnan opetuksen kehittämispalvelujen kanssa. Blogien käytön perusteet opittiin hyvin nopeasti.

Opiskelijoiden näkemyksiä weblogien käytöstä ja toimivuudesta selvitettiin nimettömillä alku- ja loppukyselyillä. Seuraavassa on listattu etuja, joita opiskelijat lokaripäiväkirjatyöskentelyssä kokivat olevan, sekä kurssin opettajan kommentteja opiskelijapalautteesta.

Riippumattomuus ryhmäläisten aikatauluista

Jokaisen kollokviotapaamisen jälkeen ei tarvinnut löytää kaikille ryhmäläisille sopivaa kasvokkaistapaamisaikaa, vaan päiväkirjamerkintöjä sai kukin itse käydä lisäämässä ryhmän verkkoalueelle itselle sopivana ajankohtana. Aikatauluja ei tarvinnut yrittääkään sovittaa yhteen päiväkirjankirjoitusta varten. Ryhmät saivat kohtuullisen vapaasti valita, miten päiväkirjaa verkkoympäristössä työstäisivät. Eräs tapa oli se, että ryhmäläiset vuorotellen kirjoittivat ”pohjatekstin” sessiopäiväkirjaksi, jota muut ryhmäläiset kävivät sitten täydentämässä ja kommentoimassa. Toinen tapa muistutti aiempaa tyyliä: ryhmä kasvokkain keskustellen muodosti yhteisen päiväkirjatekstin, joka sitten talletettiin blogiin sellaisenaan.

Uskoisin olevan hyvä foorumi, kaikki voivat osallistua silloin kuin haluavat ja tiedot saa tallennettua saman tien.

..ehdottomasti plussaa oli se, ettei ryhmän tarvinnut kokoontua (aikataulujen yhteensovittaminen on tunnetusti haastavaa).

Myös kurssin opettaja, VTT Annukka Vainio kertoo, että opiskelijat kiittelivät paljon juuri tapaamisajankohtien sopimisesta vapautumista.

Prosessinomaisen työskentelyn mahdollisuus

Päiväkirjoja saatettiin työstää useaan kertaan, ja kirjallinen työskentely myös koettiin kehittävämmäksi kuin suullinen. Opettaja kuitenkin toteaa, että kaikki ryhmät selvästikään eivät käyttäneet tätä mahdollisuutta hyväkseen. Prosessikirjoittaminen näkyi mahdollisuutta hyödyntäneiden ryhmien päiväkirjoissa hyvällä tavalla.

Kirjoittaessa on pakko ajatella käytyjä asioita niin eri tavalla läpi, että puoliväkisinkin oppii asiat paremmin. Mikä ei olisi huono asia muuallakin.

Vaikeinta oli vasta kurssin lopuksi muokata tajunnanvirrasta ”julkaisukelpoinen”, lopullinen työ.

Tiedonjako ja vertaisoppiminen kurssin aikana

Eräs blogikokeilun tarkoitus oli kannustaa ja tutustuttaa opiskelijoita vertaisoppimisen ja jaetun asiantuntijuuden ideoihin. Ryhmien ei tarvinnut työstää ajatuksiaan eristyksissä muista kollokviolaisista kuten aiemmin, vaan osallistujat pääsisivät tarkastelemaan verkossa myös muiden ryhmien huomioita kollokviosessioista. Opettaja kuitenkin epäilee kurssilaisten surffanneen toisten ryhmien blogeissa, hänen mielestään toisten ryhmien tekstejä luettiin yllättävän vähän. Häneltä jopa kysyttiin, saako toisten ryhmien tekstejä lukea! Tottumusta siis puuttuu. Ryhmienvälisen vuorovaikutuksen mahdollisuutta alikäytettiin

Numeron esittely

Piirtoheittimen 1/2005 numeron teemana on weblogit, lyhyemmin yleensä blogit, ja niiden käyttö yliopisto-opetuksessa. Jos weblogit ovat ennestään tuntematon ilmiö, voit päivittää tietosi Lyhyestä johdatuksesta weblogeihin.

Tutustuminen weblogien opetuskäyttöön maailmaan alkaa Jere Majavan kirjoituksesta ”Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa”, jossa hän keskittyy siihen, miten hajautettua blogiympäristöä voidaan hyödyntää opetuksessa. Majava pohtii myös weblogien käyttöä julkisuuden, henkilökohtaisuuden sekä vuorovaikutuksen näkökulmasta. Weblogien avulla voidaan luoda uudenlaista julkista ja vuorovaikutteista opiskelukulttuuria. Kysymykseksi nouseekin se, ovatko opiskelijat ja opettajat valmiita tähän uudenlaiseen verkkojulkisuuteen?

Nelli Hankonen esittelee kirjoituksessa ”Weblogit kollokvion ryhmäpäiväkirjojen työstämisen areenana” erästä kokeilua ryhmäweblogien opetuskäytöstä. Aikaisemmin ryhmäpäiväkirjoilla suoritetulle kurssille otettiin syksyllä 2004 pedagogiseksi mausteeksi ryhmäblogit. Kirjoituksessa Hankonen pohtii kurssin antia opiskelijoiden ja opettajan palautteen pohjalta. Mauste ei aiheuttanut pahempia allerkisia reaktioita opiskelijoille eikä opettajallekaan. Hankonen suosittaa kuitenkin ennen kurssin alkua opiskelijoiden motivointia ryhmäblogien käyttöön.

Teppo Moisio vastaa kirjoituksessaan kysymykseen ”Miksi opiskelijan kannattaa blogata?”. Vaikkakin blogin ylläpito on Moision mukaan työlästä, näkee hän siinä myös paljon hyviä ja bloggamista puolustavia puolia. Weblogit on eräs mahdollinen muistiinpanojen tallennuspaikka, mutta sitä voi käyttää myös ajattelu- ja keskustelupaikkana. Mosio toteaakin, että

Miksi opiskelijan kannattaa blogata?

Teppo Moisio

Miten opiskelija voi hyötyä weblogin pitämisestä? Monellakin tavalla: Omaan weblogiin on hyvä tallentaa muistiinpanot myöhempää käyttöä varten. Blogia voi käyttää keskusteluun samasta aihepiiristä kiinnostuneiden kanssa. Ja ylipäätään: kirjoittaminen kannattaa aina.

Olen itse pitänyt perustutkinto-opintoihini liittyvää Noteblog-muistiinpanoblogia nyt muutaman kuukauden ajan, ja aion jatkaa hyväksi havaitsemaani tapaa. Kerron tässä artikkelissa ajatuksistani weblogien hyödyistä niiden pitäjän, bloggaajan kannalta. Esittelen hieman myös omaa opiskelublogiprojektiani.

Weblog on muistiinpanojen tallennuspaikka

Ajatus muistiinpanojen kirjaamisesta blogiin lähti alkujaan liikkeelle tutkielman tekemistä käsitelleen oppikirjan kehotuksesta: Kannattaa kirjoittaa tutkielman kirjallisuusmuistiinpanot jo varhaisessa vaiheessa puhtaaksi tekstinkäsittelyohjelmalla. Kun muistiinpanot ovat hyvin kommentoituina koneella, niistä saa kuukausienkin päästä selvää ja lopullista tutkielmaa voi koota valmiista paloista leikkaamalla ja liittämällä.

Aloimme kehitellä ajatusta työryhmäparini kanssa. Molemmat olivat aiemmin tutustuneet omilla tahoillaan ja omasta kiinnostuksestaan weblogeihin, ja niiden tarjoama helppo julkaisu- ja tallennussysteemi vaikutti lupaavalta myös omaehtoisen opiskelun apuvälineenä.

Weblog-järjestelmäähän voi käyttää tiedon tallennuspaikkana siinä missä kovalevyäkin. Muistiinpanojen tallentaminen blogiin tarjoaa kuitenkin merkittäviä etuja verrattuna omalle kotikoneelle tehtyihin muistiinpanoihin.

Weblogiin tehtyihin merkintöihin pääsee käsiksi miltä tahansa Internetiin liitetyltä koneelta. Usein muistiinpanot ovat teknisesti myös paremmin turvassa kuin kotikoneella, koska palveluntarjoajat ottavat säännöllisesti varmuuskopiot palvelinten sisällöstä. Järjestelmänä weblog on helppo käyttää verrattuna moniin muihin verkkosovelluksiin.

Tallentamista varten muistiinpanoja ei ole pakko edes julkaista. Lähes jokainen weblog-järjestelmä antaa kirjoittan päättää, tehdäänkö tallennetusta tekstistä julkinen vai ei.

Ja miksi muistiinpanoja voisi pitää vain lähdekirjallisuudesta? Yhtä hyvin verkkoon voi kirjoittaa puhtaaksi luentomuistiinpanonsa, esseeluonnoksensa, kirjallisuudesta heränneet omat ajatuksensa…

Siispä tuumasta toimeen. Tutustuin viime vuoden lokakuussa Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan Lokari-julkaisujärjestelmään ja päätin kokeilla käytännössä, miten ajatukset julkisista muistiinpanoista siirtyvät käytäntöön.

Weblog on henkilökohtaisen ajattelun paikka

Blogimerkintöjen kirjoittaminen edellyttää vaivannäköä. Usein merkinnän kirjoittaminen tarkoittaa kertaalleen paperille sutaistujen muistiinpanojen puhtaaksikirjoitusta. Tavallaan sama työ tulee tehtyä kahteen kertaan. Ajan haaskausta, siis?

Blogin parissa vietetty aika on kaiken kaikkiaan kovin opettavaista. Kertaus on opintojen äiti; luentomuistiinpanoja stilisoidessa päivällä opitut asiat tulee palautettua mieleen.

Merkintöjen kirjoittaminen pakottaa selkiyttämään omaa ajatteluaan. Kun ranskalaisiksi viivoiksi kiteytettyjä muistiinpanoja koettaa purkaa kokonaisiksi lauseiksi, huomaa helposti omat ajatusvirheensä ja puutteet tiedoissaan. Usein merkintää tehdessä joutuu hakemaan lisätietoja ja palaamaan kirjojen pariin.

Itse arvostan kirjoittamista oppimisen muotona. Mututuntuma tähän mennessä tekemieni merkintöjen perusteella on, että asiat ovat jääneet päähän paremmin kuin vain luennolla istuen. Ainakin tentteihin valmistautuminen on tuntunut suhteellisen helpolta.

Yleistäen: Vähimmilläänkin blogin pitäminen kehittää argumentointikykyä ja kirjoitustaitoa. Parhaimmillaan yksittäinen merkintä on miniessee, johon sisältyy opiskelijan omia havaintoja ja ajatuksia.

Joissain tilanteissa blogimerkinnän kirjoittamiseen käytetty aika on myös pois jostain myöhemmästä työvaiheesta, eli tänään tehty on huomisesta säästetty. Esimerkiksi hyvin tehdyt muistiinpanot kirjallisuusviitteineen saattavat olla siirrettävissä suoraan toiseen tekstiin, esimerkiksi esseeseen tai tutkielmaan. Itse toivon, että voin aikanaan koota pitkät pätkät graduani blogiin oppimisprosessin eri vaiheissa tekemistäni merkinnöistä.

Ja totta kai muistiinpanoista voi olla hyötyä myös muille: netistä on näppärä monistaa kaverin muistiinpanot, jos omat jäivät vajaiksi tai kokonaan tekemättä. Ainakin omat muistiinpanoni ovat saaneet kiitosta ystäviltä, jotka eivät ole itse päässeet oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Sosiaalisen statuksen kohottamista tämäkin.

Weblog on keskustelupaikka

Merkittävin weblogin etu muistiinpanovälineenä on sen tarjoama mahdollisuus keskusteluun.

Weblogin lukijat voivat kommentoida merkintöjä. He voivat osoittaa keskeisiä ongelmia, joita bloggaaja ei ole tullut merkinnässään ajatelleeksi. He voivat suositella lisälukemista. He voivat auttaa ajatusten eteenpäin kehittelyssä. Tavallaan blogi muodostaa virtuaalisen seminaarihuoeen, jossa keskusteluun osallistumista ei rajoita paikka ja aika, vaan mielenkiinnon kohde.

Täysin julkisessa blogissa merkinnät ovat, teoriassa, miljardien ihmisten luettavissa. Tämän julkisuuden voi mieltää uhaksi tai mahdollisuudeksi.

Merkittävin syy kokea omien ajatusten julkaiseminen vieraana on suomalaisiin syvälle iskostunut pelko tyhmäksi leimautumisesta. Perinteisestihän virheitä ei saa tehdä ja vain neroilla on lupa puhua julkisesti. Keskustelukulttuuri puuttuu.

Merkittävin syy kokea omien ajatusten julkaiseminen hyödylliseksi voisi olla mahdollisuus saada henkilökohtaista opetusta verkon miljardeilta käyttäjiltä Jos on väärässä, joku kyllä kertoo. Kun virheensä tietää, ne on mahdollista korjata.

Noteblogin historiaan on mahtunut varmasti paljon enemmän virheitä kuin mitä niitä on tullut ilmi, mutta on korjauksiakin tullut. Hyvä niin – parempi saada mahdollisuus oppia virheistään kuin tyriä vaikkapa työhaastattelussa.

Itse toivon blogiltani nimenomaan kommentteja ja keskustelua. Mielenkiintoisista asioista saa paljon enemmän irti, kun niistä pääsee jakamaan ajatuksia – ei vain esittelemään omaa oppineisuuttaan. Kommenttien tarjoamat näkökulmat, korjaukset ja vinkit lisälukemisista ovat bloggaamisen arvokkainta – vaikkeivät suinkaan ainoaa – antia.

Käytännössä yksittäisen opiskelijan muistiinpanot eivät kuitenkaan kiinnosta juuri ketään. Äänekkään häiriköinnin sijasta ongelma on pikeminkin keskusteluyhteisön puute. Tärkeimmät opiskelijabloggaajan keskustelukumppanit ovat opiskelutovereita sekä, parhaassa tapauksessa, kurssien opetushenkilökuntaa.

Opintoblogikokeiluni jatkuu pitkin kevättä ja ensi syksyä. Työstän blogissa graduani ja pidän muistiinpanoja muutamalta kurssilta, minkä lisäksi tarkoitus on kokeilla tenttikirjojen opiskelua blogipohjaisessa opintopiirissä.

Blogin pitäminen on paitsi henkilökohtainen oppimisprosessi, myös omanlaisensa pilottiprojekti: Blogin käytöstä opiskelun apuna ei ole kenelläkään vielä kovin paljoa kokemuksia. Mihin kaikkeen henkilökohtaista blogia voi käyttää, missä se ei toimi? Millaiset käytännöt ovat hyvä, mitkä eivät? Käytännössä blogin pitäminen on jo nyt edellyttänyt esimerkiksi oman kirjoitusetiketin pohtimista. Kehittyviin käytäntöihin voi tustustua seuraamalla blogia. Tarkoitukseni on myös koota kokemuksia ja kantapään kautta opittuja asioita myöhemmin Piirtoheittimessä julkaistavaan artikkeliin.

On helppo todeta, että blogin pitäminen edellyttää enemmän töitä kuin kirjatenttien suorittaminen viimeisen yön lukurykäisyllä – kaikkiin tilanteisiin ja kaikille opiskelijoille bloggaaminen ei varmasti sovi. Mikäli oma opiskelu kuitenkin kiinnostaa, asiat todella haluaa oppia ja niistä on valmis keskustelemaan, blogi on siihen erinomainen apuväline.

Noteblog löytyy osoitteesta http://www.valt.helsinki.fi/blogs/moisio

Tekstissä mainittu metodologiaopas: Silverman, David 2000/2002. Doing Qualitative Research. London, Sage.

Ohjattu BSCW-keskustelu osana kurssisuoritusta

Teppo Hujala

Tässä kirjoituksessa kuvataan BSCW-ympäristön käyttöä satelliittipaikannuskurssin ohjatuissa verkkokeskusteluissa Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Kokemukset ovat vuosilta 2002-2004, mutta raportissa painottuu syksyn 2004 kurssin toteutus. Raportissa esitellään eräs tapa motivoida verkkokeskustelua ja kerrotaan, miten verkkokeskustelua sovellettiin osana kurssisuoritusta. Esimerkinomaisesti esiin nostetaan keskustelujen aikataulutus ja teemoitus. Toteutuneista keskusteluista esitellään tilastoja ja opiskelijoiden antamaa palautetta. Lopuksi arvioidaan BSCW-ympäristön soveltuvuutta käytettyyn tarkoitukseen ja arvioidaan kokemuksia oppimisen laadun näkökulmasta.

GIS2-kurssin kuvaus

GPS maa- ja metsätaloudessa (GIS2)

Seuraava numero 2/2005

Piirtoheittimen seuraavan numeron teemoja ovat sulautettu opetus ja verkkokeskustelut. Numeron julkaisu on viivästynyt, mutta tekeillä on, tekeillä on. Numero ilmestyy syyslukukaudella 2005.

Piirtoheittimen tilaus

Voit ilmoittautua Piirtoheittimen tilaajaksi lähettämällä sähköpostiosoitteesi Piirtoheittimen toimituksen osoitteeseen piirtoheitin-toimitus@helsinki.fi. Tilaajat saavat sähköpostitse ilmoituksen aina uuden numeron ilmestymisestä.

Kohti avointa oppimista: Henkilökohtaiset weblogit opetuksessa

Jere Majava

Weblogit soveltuvat vuorovaikutteisena ja joustavan välineenä hyvin monenlaiseen opetuskäyttöön. Vaikka 'blogit' ovatkin välineenä melko yksinkertaisia, niiden soveltamiselle opetukseen ei ole olemassa yhtä valmista mallia. Weblogien opetuskäytössä ei siten voi olla kyse suoraviivaisesta käyttöön ottamisesta, vaan blogien käyttö joudutaan suunnittelemaan tapauskohtaisesti. Blogeihin vasta tutustuvalle opettajalle voi olla epäselvää, miten soveltaa blogeja omassa opetuksessa ja minkä tyyppiseen opetukseen blogit parhaiten soveltuvat.

Tässä artikkelissa käsittelen weblogien yleisiä ominaisuuksia opetuksen ja oppimisen näkökulmasta. Tarkastelen sekä blogien ominaisuuksia ja sitä millaisissa opetustilanteissa blogit tarjoavat varteenotettavan vaihtoehdon esimerkiksi ns. oppimisympäristöille. Lopuksi esitän erään hyväksi havaitun perusmallin organisoida verkko- tai monimuotokurssi, jossa käytetään useita weblog-sivustoja.

Blogit opetuksessa: Downesin viisi mallia

Stephen Downes esittää artikkelissaan Educational Blogging viisi tapaa hyödyntää blogeja opetuksessa:

  1. Yksinkertaisimmillaan blogia voidaan käyttää kurssin verkkosivujen päivittämiseen. Opiskelijan näkökulmasta ero perinteisin verkkosivuihin ei välttämättä ole suuri, mutta opettaja hyötyy julkaisujärjestelmän mahdollistamasta päivittämisen helppoudesta.
  2. Toinen tätä täydentävä tapa on käyttää blogia materiaalin keräämisessä linkittämällä ja kommentoimalla sivuilla kurssiin liittyviä verkosta löytyviä materiaaleja.
  3. Kurssin verkkosivujen julkaiseminen blogina tarjoaa myös mahdollisuuden käyttää sivujen kommentointitoimintoa. Kommentteja voidaan käyttää vapaamuotoisena keskustelu- ja palautekanavana, jolloin kommentointi täydentää luennoilla tapahtuvaa keskustelua. Blogi ja sen kommentointitoiminto tarjoavat siten ylimääräisen kanavan opiskelijoiden vuorovaikutukselle. Tämä on tärkeä lisäelementti erityisesti massakursseilla, joissa opiskelijoiden määrä asettaa rajoitteita itse opetustilanteessa käytävälle keskustelulle.
  4. Seuraava aste on antaa blogin päivitysoikeudet myös opiskelijoille, jolloin blogi toimii esim. seminaarin osallistujien julkisena yhteistyöalueena.
  5. Viidenneksi sovellukseksi Downes nimeää opiskelijoiden omien blogien kirjoittamisen osana kurssin suoritusta.

Keskityn tässä artikkelissa erityisesti näistä viimeiseen, eli erilaisiin tapoihin hyödyntää opiskelijoiden omia blogeja opetuksessa ja oppimisessa. Vaikka malli ei sovellu kaikkeen opetukseen, nähdäkseni juuri henkilökohtaisten sivustojen avulla voidaan hyödyntää tehokkaimmin blogien ominaispiirteitä, joita ovat henkilökohtaisuus, diskursiivisuus ja verkostomaisten yhteisöjen synnyttäminen. Ehkä ilmeisin ero kurssinhallintajärjestelmiin tai oppimisympäristöihin on kuitenkin weblogien julkisuus.

Julkisuuden kaksi puolta

Siinä missä oppimisympäristöjen avulla muodostetut verkkokurssit ovat yleensä suljettua, weblogit ovat tavallisesti perinteisten verkkosivustojen tavoin julkisia ja siten kenen tahansa luettavissa. Oppimisympäristöjen avulla voidaan toteuttaa avoimia kurssialueita ja blogit voidaan vastaavasti piilottaa salasanan taakse suhteellisen helposti. Käytännössä jaottelu suljettuihin alueisiin ja avoimiin blogeihin pätee todellisiin tapauksiin lähes poikkeuksetta.

Julkisuus asettaa weblogeille opetusvälineenä sekä rajoitteita että mahdollisuuksia. Ilmeinen rajoitus on, ettei julkisten blogien avulla voida järjestää kurssia, jossa käsitellään esim. arkaluontoiseksi katsottua aihetta tai luottamuksellista tutkimusaineistoa. Toinen rajoite on, ettei opiskelijoita voida edellyttää ilman suostumista julkaisemaan osana kurssin suoritusta käytyä keskustelua tai tuotettua materiaalia avoimesti verkossa. Opiskelijat voivat myös kokea suljetun alueen ja ryhmän sisäiseksi jäävän vuoroikutuksen julkista keskustelua turvallisempana ja intiimimpänä vaihtoehtona.

Toisaalta blogien avoimuudesta voidaan saavuttaa myös selviä hyötyjä. Blogeissa julkisesti esitetyt puheenvuorot voivat olla harkitumpia ja huolellisemmin mietittyjä, kuin suljetussa ympäristössä esitetyt heitot. Merkittävin julkisuudesta saavutettava mahdollisuus – ja ehkä myös joidenkin opiskelijoiden pelko – on tietenkin keskustelun laajeneminen kurssin rajojen ja osallistujien piirin ulkopuolelle. Julkisuuden synnyttämä varovaisuus lienee yksi syy Steven D. Krausen artikkelissaan When Blogging Goes Bad: A Cautionary Tale About Blogs, Email Lists, Discussion, and Interaction kuvailemaan blogiopetuskokokeilun epäonnistumiseen. Julkinen bloggaaminen vaatii rohkeutta, mutta voi myös olla palkitsevaa. Vieraalta kommentoijalta blogimerkintään saatu palaute voi herättää innostuksen tunteen: joku on lukenut ajatukseni ja kokenut sen jopa palautteen antamisen arvoiseksi.

Opiskelijat voivat blogia kirjoittaessaan paitsi kommentoida, myös osallistua kurssin ulkopuolella käytäviin verkkokeskusteluihin. Tällainen yksittäisen kurssin rajat ylittävä vuorovaikutus voi myös olla hallittua ja tarkoituksellistakin: voidaan esimerkiksi kuvitella kaksi eri paikkakunnalla järjestettävää kurssia tai seminaaria samasta tai toisiaan lähellä olevasta aiheesta, jossa molemmissa hyödynnetään weblogeja osana kurssin suoritusta. Weblogien kautta tapahtuva vapaamuotoinen vuorovaikutus – ehkäpä jopa jonkinlainen kilpailuasetelma – eri kurssien osallistujien välillä voi rikastuttaa tavattomasti molempia kursseja, eikä edes edellytä organisoimiseen yhteisiä teknisiä järjestelmiä tai alustoja.

Avoimuuden psykologista kynnystä voidaan madaltaa kirjoittamalla blogia vain etunimellä tai nimimerkillä. Mikään ei myöskään estä yhdistelemästä samalla kurssilla suljettuja ja avoimia järjestelmiä. Suljettua ympäristöä voidaan käyttää kurssin sisäiseen viestintään ja blogeissa voidaan julkaista asioita, joiden julkisuus koetaan hyödylliseksi. Erityisen hyvin tämä yhdistelmä toimii, jos ympäristö osaa tiedottaa alueella tapahtuneista muutoksista käyttämällä uutisvirtoja, joita hyödyntävää mallia käsitellään artikkelin loppupuolella.

Julkisen kirjoittamisen edellyttämä kypsyys ja asiantuntemus kehittyvät vähitellen. Tämän vuoksi opetusvälineenä weblogit soveltuvat opetusvälineeksi perusvaiheen opetusta paremmin aine- ja syventäviin opintoihin. Julkinen kirjoittaminen on kuitenkin tärkeä taito, johon opiskelijoiden olisi hyvä tottua jo hyvissä ajoin ennen graduvaihetta. T
ähän blogit tarjoavat erittäin toimivan välineen ja opettelun kannalta sopivan informaalin kanavan.

Henkilökohtaisuus ja itsenäisyys

Aiheesta riippumatta weblogit ovat hyvin henkilökohtainen, jopa individualistinen media. Vaikka erilaiset ryhmäblogit ovatkin suosittuja ja niitä voidaan käyttää myös opetuksessa, henkilökohtaisten blogeille ominainen dynamiikka saadaan parhaiten käyttöön opiskelijoiden omien sivustojen kautta.

Siinä missä oppimisympäristössä toimittaessa opiskelijat ovat järjestelmän "käyttäjiä" tai "jäseniä", blogi on opiskelijan oma, itsenäinen tila, jota hän voi muokata ja käyttää itseilmaisuun haluamallaan tavalla. Henkilökohtainen weblog ymmärretäänkin yleensä kotisivun tavoin kirjoittajansa representaatioksi verkossa, mutta perinteisiä kotisivuja huomattavasti keskustelevammassa ja elävämmässä muodossa. Itsenäisyys ja oman virtuaalisen tilan hallinta voi sitouttaa opiskelijan verkkovuorovaikutukseen ympäristöjä tehokkaammin, mutta verkkoidentiteetin rakentaminen edellyttää myös jatkuvuutta. Ideaalitapauksessa opiskelija voisikin käyttää samaa blogia koko opintojensa ajan eri kursseilla – ja halutessaan myös varsinaiseen opetukseen liittymättömiin tarkoituksiin.

Perinteisen opettajakeskeisen opetuskäsityksen kannalta opiskelijoiden itsenäisyys voi aiheuttaa myös ongelmia. James Farmer esittää artikkelissaan Communication dynamics: Discussion boards, weblogs and the development of communities of inquiry in online learning environments , että weblogit mahdollistavat ympäristöjä paremmin opiskelijan sosiaalisen läsnäolon, eli mahdollisuuden esittää itsensä "todellisena henkilönä". Toisaalta blogit tarjoavat opettajalle vain vähän mahdollisuuksia opettajan läsnäolon muodostamiseen, millä tarkoitetaan opettajan mahdollisuuksia ohjata vuorovaikutusta opetuksen kannalta mielekkääseen suuntaan. Esitän myöhemmin, että weblogien avulla voidaan kuitenkin muodostaa oppimistila, joka mahdollistaa myös opettajan tehokkaan läsnäolon.

Keskustelu ja vuorovaikutus

Vaikka oppimisympäristöt sisältävätkin monia erillisiä välineitä kurssin osallistujien väliseen kommunikointiin, vuorovaikutus keskittyy yleensä keskustelufoorumiin. Tähän nähden weblogit tarjoavat yleensä hieman laajemman aktiivisesti käytettävien vuorovaikutusvälineiden valikoiman: tyypillisesti lyhyitä vastauksia voidaan esittää blogimerkintöjen kommentteihin, kun taas keskustelun avaukset tai harkitummat puheenvuorot esitetään yleensä itsenäisinä merkintöinä omassa blogissa.

Blogit eivät tee selvää eroa julkaisemisen ja keskustelun välillä, mikä tekee jokaisesta merkinnästä potentiaalisen keskustelun avauksen. On esitetty, että keskustelujen eri sivustoille hajautettu luonne tekee niiden seuraamisen vaikeaksi. Täysin avoimien blogi-keskustelujen kohdalla tämä voi pitää paikkansa, mutta kurssin puitteissa keskustelut voidaan pitää helposti seurattavina blogien omia tekniikoita, erityisesti uutisvirtoja ja ns. Trackback-toimintoa käyttämällä.

Opetustilanteissa blogien itsenäisyys ja blogikeskustelujen osin anarkistinen luonne voivat jälleen asettaa haasteen keskustelun ohjaamisessa opetuksen kannalta mielekkääseen suuntaan. Farmerin mukaan blogien kumouksellinen (subversive) luonne tulisikin ottaa huomioon jo opetusta suunniteltaessa: koska hyvin tiukkojen rajoitteiden asettaminen voi olla blogien kanssa työskenneltäessä vaikeaa, lähtökohtana tulisi olla opiskelijalähtöinen, suhteellisen vapaa ja joustava työskentelytapa. Samalla opiskelijoiden motivointi ja selkeiden tavoitteiden luominen nousee ensiarvoisen tärkeäksi: ilman näitä blogikeskustelu saattaa taantua tai jäädä kokonaan syntymättä. Opettajalla tulee myös olla aikaa ja halua osallistua keskusteluun vertaistoimijan roolissa.

Verkostomaiset yhteisöt

Weblogien henkilökohtaisuus ei tarkoita, etteikö blogien avulla voisi muodostaa ryhmiä tai yhteisöjä, päinvastoin. Huomion kiinnittäminen yksittäisiin sivustoihin rajaa näkyvistä blogien opetuksen(kin) kannalta kiinnostavimman puolen, eli blogien tavan synnyttää kuin itsestään verkostomaisia yhteisöjä. Aktiivisesti toisiaan kommentoivien blogien välille syntyy sidos, ja nämä sidokset taas synnyttävät kasvaessaan keskusteluyhteisöjä. Voidaan jopa esittää, että vasta henkilökohtaisten sivustojen kautta verkkoyhteisöt ovat kasvamassa todellisiksi yhteisöiksi: blogien muodostamat verkostot ovat avoimia, joustavia ja perustuvat osallistujien itse määrittelemiin kahden välisiin yhteyksiin – samalla tavoin, kuin tosielämän rajoiltaan usein epämääräiset yhteisöt. Blogien sivupalkeissa julkaistavat linkkilistat kirjoittajan seuraamiin blogeihin, ns. blogrollit, merkkaavat pysyvämpää yhteisöllistä sidosta sivustojen välillä – vaikka päivittäjät eivät olisi koskaan tavanneetkaan toisiaan.

Blogeja hyödyntävässä opetuksessa opettajan ja opiskelijoiden omat blogiverkostot voivat olla luonnollisia ulkoisten kommenttien ja palautteen lähteitä. Toisaalta tällaisen toimijoiden itsensä määriteltävän yhteisön rakentaminen kurssilla blogeihin ensimmäistä kertaa tutustuvista opiskelijoista voi olla vaikea, ehkä jopa lähtökohtaisestikin mahdoton tehtävä. Kurssi voi kuitenkin tarjota osallistujille (opettaja mukaan lukien) tilaisuuden lähteä yhdessä kummastelemaan blogien maailmaa. Opettajan oma esimerkki tässä suhteessa onkin tärkeä ja blogien mahdollisuudet avautuvat kunnolla vasta omaa blogia ylläpitämällä. Opettajalle blogi voi toimia välineenä, jonka avulla yhdistää opetus- ja tutkimustoimintaan liittyvää verkkojulkaisua ja -keskustelua. Sébastien Paquet'n kirjoitus Personal knowledge publishing and its uses in research ja Jill Walkerin ja Torill Mortensenin Blogging thoughts: personal publication as an online research tool esittelevät kattavasti blogien mahdollisuuksia akateemisessa tutkimustyössä.

Millaiseen opetukseen blogit soveltuvat?

Blogit sisältävät monenlaisia mahdollisuuksia ja niitä voidaan jollain muotoa käyttää melkein missä tahansa opetuksessa, jossa on mahdollisuus hyödyntää verkkoviestintää. Edellä kuvatun perusteella on kuitenkin myös ilmeistä, että opiskelijoiden omiin blogeihin perustuva opetusjärjestely ei sovellu kaikille kursseille. Seuraavassa on kuvattu erilaisia vaatimuksia tai määreitä, jotka sopivat blogivetoiseen opetukseen:

  • Kurssin j
    ulkisuus ja kurssin ulkopuolisen palautteen saaminen on toivottavaa – tai ei ainakaan haitallista.
  • Kurssilla voidaan edellyttää opiskelijoilta melko itsenäistä työskentelyä suhteellisen väljästi asetetuissa rajoissa ja opiskelijat ovat riittävän osaavia ja motivoituneita ottamaan aktiivisen roolin kurssin toiminnassa.
  • Vapaamuotoinen keskustelu ja vuorovaikutus on toivottavaa tai välttämätöntä kurssin tavoitteiden kannalta.
  • Kurssi edellyttää yhteistyötä, mutta osallistujat voivat itse määritellä ryhmänsä ja sen sisäisen työnjaon.

Tyypillinen esimerkki, johon nämä määreet pätevät on tutkimustyö. Erilaiset opiskelijoiden itsenäisesti perustamat gradublogit ovatkin "oikeiden" tutkimusblogien ohella hiljalleen yleistyvä ilmiö. Samoin blogit sopivat hyvin erilaisille tutkimus- ja proseminaarikursseille, jossa opiskelijat työstävät omaa työtään melko itsenäisesti. Blogikursseille voidaan kuitenkin esittää vielä yksi määre, joko ei ole yhteensopiva nykyisin vallitseville tutkimuskäytännöille – seikka, jonka mielekkyyden mm. Walker ja Mortensen kyseenalaistavat:

  • Kurssin suoritus on prosessimainen, eikä suoritus perustu esim. yhteen laajaan lopputyöhön.

Blogit ovat perusluonteeltaan prosessinomaisia. Kurssilla järjestely, jossa suoritus keskittyy loppuraporttiin tai tenttiin ei välttämättä kannusta jatkuvaan kommunikaatioon ja blogien mahdollistamaan yhteisölliseen oppimiseen. Toisaalta esimerkiksi kommenttien tai merkintöjen määrään perustuvat arviointikriteerit voivat samoin välineellistää keskustelua. Vaikka blogit voivatkin parhaimmillaan synnyttää lähes omalla painollaan organisoituvia oppimisen yhteisöjä, yksittäisen blogivetoisen kurssin suorituksen arviointi on edelleen haaste, johon ei ole olemassa mitään yleispätevää ratkaisua.

Tähtimalli: eräs konfiguraatio blogivetoiselle kurssille

Lopuksi pyrin hahmottelemaan erään mallin järjestää opiskelijoiden omiin blogeihin perustuva kurssi tavalla, joka hyödyntää blogien edellä kuvattuja ominaispiirteitä, mutta mahdollistaa silti kurssin hallinnan, keskustelujen seuraamisen ja opettajan tehokkaan sosiaalisen läsnäolon. Tätä konfiguraatiota on toteutettu hieman varioiden mm. Nelli Hankosen artikkelissaan kuvaamalla sosiaalisten representaatioiden kurssilla syksyllä 2004 sekä vetämälläni verkkoviestinnän kurssilla edellisenä keväänä.

Rakenne ja tekniikat

Mallissa ei oteta sinänsä kantaa kurssin aiheeseen, aikatauluun tai muihin järjestelyihin, ainoastaan siihen miten erilliset blogit voidaan organisoida avoimeksi, mutta käsiteltäväksi oppimistilaksi. Mallissa kurssi koostuu seuraavista toiminnallisista elementeistä, jotka on esitetty kuvassa 1:

  • Opiskelijoiden blogit
  • Opettajan / kurssin blogi
  • Seurantasivu

Näiden lisäksi malliin voi kuulua valinnaisina elementteinä

  • ulkoisia tietolähteitä ja
  • osallistujien yhteinen työtila.
Kaavio
Kuva 1: Weblogeihin perustuvan kurssin tähtimälli

Malli perustuu teknisesti weblogien uutisvirtoihin ja edellyttää weblog-julkaisujärjestelmen lisäksi uutisvirtoja lukevaa ja uudelleen julkaisevaa aggregointiohjelmaa. Opiskelijoiden ja opettajan/kurssin blogi voidaan toteuttaa millä tahansa julkaisuvälineellä, joka tuottaa uutisvirran uusimmista merkinnöistä. Opiskelijan sivusto voi olla kurssia varten tai jo aiemmin perustettu ja eri blogeja voidaan aivan hyvin julkaista myös eri työkaluilla. Mikäli opiskelija aikoo käyttää blogiaan kurssin aikana myös muuhun verkkojulkaisemiseen, kurssia varten olisi hyvä määritellä erillinen kategoria, josta voidaan myös tuottaa erillinen uutisvirta. Se, onko tämä teknisesti mahdollista, riippuu käytetystä järjestelmästä.

Kurssin keskiössä on seurantasivu, joka seuraa kurssiin kuuluvia blogeja (ja muita valinnaisia lähteitä) näiden uutisvirtojen kautta. Uutisvirroista saamiensa tietojen perusteella sivu julkaisee automaattisesti linkkilistan uusimmista merkinnöistä mahdollistaen osallistujille kaikkien kurssin blogien seuraamisen keskitetysti.

Seurantasivu voidaan asettaa myös tarkkailemaan blogien merkintöihin jätettyjä kommentteja (mikäli niistä saadaan tuotettua uutisvirrat), mutta tämä on yleensä tarpeetonta: merkintöihin jätetyt kommentit on blogeissa yleensä suunnattu merkinnän kirjoittajille, joka pystyy seuraamaan niitä myös oman bloginsa kautta.

Edellä mainituilla kursseilla seurantasivu toteutettiin valtiotieteellisessä tiedekunnassa kehitetyllä Lukkari-ohjelmalla. Oman ohjelman sijaan seurantasivu voidaan toteuttaa myös esim. Kinjan avulla.

Pedagogisia ominaisuuksia

Malli tarjoaa opettajalle hyvät välineet seurata ja ohjata opiskelijoiden toimintaa. Opettaja voi seurata koko kurssin toimintaa seurantasivulla ja yksittäisten opiskelijoiden edistyminen dokumentoituu näiden omille sivuille. Samoin opettaja voi tiedottaa ja ohjata opiskelijoita yleisesti kurssin blogin kautta ja antaa yksilöllistä palautetta kommentoimalla blogimerkintöjä.

Opiskelijoiden on samoin helppo seurata paitsi kurssin tiedotusta, myös toistensa tekemisiä. Opiskelijat voivat muodostaa ryhmiä omatoimisesti, kiinnostuksen kohteiden, työtapojen ja/tai käsiteltävien aiheiden mukaan. Vaikka seurantasivu mahdollistaakin blogin seuraamisen kurssin puitteissa, se ei sido blogin käyttöä kurssiin eksklusiivisesti: osallistujat voivat edelleen käyttää blogiaan myös muuhun julkaisemiseen ja keskusteluun – tai vaikka toisella blogeja hyödyntävällä kurssilla.

Variaatioita

Malli antaa mahdollisuuden monenlaisille lisäyksille ja variaatioille. Esimerkiksi seurantasivu voi blogien lisäksi seurata mitä tahansa uutisvirtoja sisällöstään tuottavaa tietolähdettä. Ulkoisia lähteitä voivat olla esim. kurssin aihepiiriin liittyvät webogit tai uutissivustot. Kurssilla voidaan käyttää blogien lisäksi myös osallistujien omia tai yhteisiä työvälineitä ja saada niistäkin uutisvirtojen kautta päivittyvä tieto seurantasivulle. Tällaisia välineitä voivat olla esim. kurssilaisten yhteinen linkkivarasto (välineeksi tähän soveltuu esim. del.icio.us), kurssin kalenteri (RSS Calendar) tai kuvapankki (Flickr).

Malli on myös täysin skaalautuva: Suurella kurssilla opiskelijat voidaan jakaa alaryhmiin, jotka järjestäytyvät tässä kuvatun kurssin tavoin: ryhmällä voi siis olla seurantasivunsa ja ehkä myös oma bloggaava tutor. Koko ylemmällä tasolla taas ovat koko kurssin seurantasivu ja kurssin blogi.

Lähteet

Blogien opetuskäytöstä

Ste
phen Downes: Educational Blogging

James Farmer: Communication dynamics: Discussion boards, weblogs and the development of communities of inquiry in online learning environments

Steven D. Krause: When Blogging Goes Bad: A Cautionary Tale About Blogs, Email Lists, Discussion, and Interaction

Blogien tutkimuskäytöstä

Sébastien Paquet: Personal knowledge publishing and its uses in research

Jill Walkerin & Torill Mortensen: Blogging thoughts: personal publication as an online research tool

PowerPoint herätti keskustelua

Taina Joutsenvirta

Piirtoheittimen ensimmäinen numero keskittyi oppimisympäristöjen opetuskäytön esimerkkeihin. Nämä esimerkit eivät kuitenkaan herättäneet laajempaa keskustelua, vaan sen teki Jere Majan ”Paha paha PowerPoint” -artikkeli (21 kommenttia).

Tähän koosteeseen olen nostanut muutamia keskustelussa esiin nousseita teemoja. Kooste ei ole, eikä sen tarkoituskaan ole olla, mitenkään kattava vaan enemmänkin tiivistää kommentit muutaman teeman alle.

Mielummin PDF-dokumentteja ja webisivuja!

Jere Majava varoitti artikkelissaan PowerPoint -esitysten varomattomasta opetuskäytöstä. Hänen ajatuksensa sai tukea uselta kommentoijalta. PowerPoint -esitykset koettiin tuottavan samanlaisia, puuduttavia esityksiä, jotka voisi korvata myös muilla keinoin:

”Näiden PP:n tyyppisten ”killer-applikaatioiden” ongelma tosin tuntuu yleismaailmallisesti olevan se, että ne johtavat henkiseen laiskuuteen ja tietyn normin syntymiseen, josta ei uskalla poiketa. Mutta uskokaa tai älkää, niin toistuvien kalvosulkeisten vetäminen joku kerta vaikkapa Netscapella PDF-muodossa saattaa piristää tilaisuutta juuri sen verran, että kuulijat jaksavat pysyä hereillä koko esityksen ajan.” (2. kommentti)

Jäin pohtimaan sitä, pitääkö PDF-dokumenttien esittäminen kuulijat sitten paremmin hereillä? Tähän esitettiin lisäargumenttina seuraavaa:

”PowerPointille vaihtoehtoisten medioiden käyttö, esim. juuri verkkosivujen tai PDF-dokumenttien heijastaminen tai vaikka dokumenttikameran käyttö, on mielestäni ehdottomasti kannatettavaa – jo siksikin, että ne eivät ohjaa ennalta määrättyyn ja tiukan lineaariseen asioiden esittämiseen, josta PP-esityksissä harvoin osataan tai uskalletaan irrottautua. Puhuttuun aiheeseen liittyvä oheismateriaali herättää myös yleensä enemmän kiinnostusta ja ajatuksia kuulijoissa, kuin puhutun asian iskulauseina kertaavat PP-kalvot.” (7. kommentti)

Kritiikkiä aiheutti etenkin se, että PowerPoint -ohjelma luo esitykselle lineaarisen rakenteen, josta esittäjä ei useinkaan poikkea. Erään kommentoijan mukaan webisivut ovat lineaariseen rakenteeseen oiva lääke:

” Webisivujen käyttö powerpointin sijasta herättää kuulijassa ainakin toiveita siitä että esitys saattaa lähteä rönsyilemään linkkien kautta verkkoon. Metatasolla sanoma on hyvin erilainen: verkossa oleva aineisto on siellä kuulijoiden kriittisesti arvioitavana, pp-esitys on sliipattu myyntipuhe.” (8. kommentti)

Mutta voihan PowerPoint -esitykseenkin tehdä linkkejä webisivuille ja lähteä rönsyilemään verkkoon, vai?

Onko se välineen vika, jos opettaja ei osaa opettaa?

Monet kommentoijat kohdistivat kritiikin PowerPoint -esityksen tekijään eivätkä niinkään välineeseen:

”Se ei kuitenkaan ollut liitutaulun vika, että opetus oli huonoa