Hyvää päivää, hyvä lukija. Tai aamua. Tai iltaa. Vanha vitsi mutta oli pakko laittaa, eli ns. old but gold. Tää blogi on hieman myöhässä (äiti ethän suutu jooko) viikonlopun flunssaisuuden ja maanantaisten sitsien johdosta (omalle laiskuudelle täytynee myös heittää shout outit). Kuten hyvällä ystävälläni on tapana sanoa, “kyllä ne koulujutut järjestyy”. Ja sitten päivän polttaviin uutisiin.
Neljännellä kurssikerralla fokus oli ruututietokannoissa, niiden luomisessa ja visualisoinnissa. Paikkatietoa saimme pääkaupunkiseudusta, ja voi pojat että sitä riitti pilvin pimein. Tarkoituksena oli luoda teemakartta, joka kuvaa jotakin ilmiötä pk-seudulla. Päädyin valitsemaan eläkeläiset (yli 65-vuotiaat), erityisesti heidän osuutensa koko väestöstä. Aihe on ajankohtainen, jos on “ikärasisti” ja kuvittelee, että kaikki eläkeläiset ovat vanhainkodissa (julkiseen keskusteluun on viime aikoina noussut puheita vanhustenhoidon puutteista). Alla aikaansaannokseni.
Kartassa on valitettavasti useita parannuskohteita. Puhutaan nyt ensin vaikka visualisoinnista. Paikkatieto mitä saimme ulottui vain ja ainoastaan pk-seudulle. Kartalla näkyy kuitenkin pk-seudun ympäryskuntia, jotka paremman tiedon puutteessa suorastaan loistavat valkoisina informaatiomattomuudellaan. Vesistöistä kiinnostuneille kuitenkin löytyy kaikki tarpeellinen, jos vaikka vesilintuja halajaa bongata. Toisin sanoen; kartan olisi voinut rajata näyttämään vain pk-seudun. Sitten seuraavaan probleemaan. Kartan legendan luokkarajat ovat kummalliset. Tämä oli kuitenkin tietoinen valinta, sillä tasaisilla luokkarajoilla alueiden vaihtelevuus oli vähäistä. Alkupään värimaailmaa kykenee lukemaan jopa suhteellisen tarkasti, mutta suuremmista eläkeläiskommuuneista on hankalampi ottaa selvää, kun niissä voi olla eläkeläisiä aina 56.2 prossasta täyteen sataan prosenttiin. But trust me, hyvä lukija, näin on silti parempi. Kolmas ongelma liittyy janamittakaavaan. Se ei ainakaan omasta mielestäni ole looginen, saatika helposti luettavissa. En kuitenkaan osannut muuttaa sitä näyttämään esim. viiden kilometrin välein. Kuulin itseasiassa juuri tätä kirjoittaessani (pohdin usein ääneen ATK-luokassa) vasta kuoriutuneelta GIS-perho -Benjaminilta, että kyseinen operaatio on varsin yksinkertainen temppu suorittaa. Noh, ensi kerralla sitten. Kartan lukua helpottaa se, että tein ruudukon hieman läpinäkyväksi. Alle olisi toki voinut laittaa vielä esim. tiekartan tai paikannimiä selkeyttämään yleiskuvaa, kuten Amanda Ojasalo blogissaan mainitsi. Viimeisenä seikkana saanen ruoskia itseäni itse ruudukosta, sillä ruudut toisistaan erottavat mustat ääriviivat ovat hieman turhia.
Sitten itse kuvaamaani ilmiöön, eli eläkeläisten osuuteen väestöstä. Pasi Okkonen pohti blogissaan, että kyseisestä ilmiöstä ei ole havaittavissa suuria alueellisia eroja. Rohkenen olla eri mieltä. Kaaoksessa on järjestys. Ensinnäkin eläkeläisiä näyttää olevan suhteellisesti eniten etenkin rannikolla. Suurimmat prosentit löytyvät Espoon Suvisaaristosta, mutta aineiston ainoa täysin eläkeläisten asuttama ruutu on Helsingin eteläpuolella sijaitseva Isosaari (paikalliset puhuvat varmasti mielellään Paratiisisaaresta, jossa kiljuvat lapset tahi ryyppäävät nuoret eivät häiritse rauhaa). Nuuksion kansallispuiston ympäristö vaikuttaa myös olevan suosittua seutua eläkeläisille, luonnonläheisyys jne. lienevät vetovoimatekijöinä. Vantaanjoen sekä Keravanjoen varrelle on myös kertynyt eläkeläisiä suhteellisen paljon muualle verrattuna. Tämäkin on selitettävissä luonnonläheisyydellä, sillä kyseiset joet eivät suinkaan puikkelehdi betoniviidakoiden lomassa, vaan niitä ympäröi viheralueiden vyöhyke. Viheralueiden läheisyydessä asuminen on hieman kalliimpaa kuin kaupunginharmailla alueilla asuminen. Voidaankin olettaa, että eläkeläiset arvostavat luonnonläheisyyttä enemmän kuin kaupunkimaisuutta ja ovat valmiita maksamaan lähimetsän tarjoamasta maisemasta, tuoksusta sekä ulkoilumahdollisuudesta. Lopuksi vielä kuriositeettina erikoinen havainto kartasta: eläkeläisten osuus näyttää aaltoilevan lounais-koillissuunnassa.
Ruutukartta omaa hyvät ja huonot puolet. Esimerkiksi tekemäni karttani perusteella on hankalaa sijoittaa eläkeläisille tahi vanhuksille tarkoitettuja palveluja, sillä kyseisen ruutukartan perusteella saadaan selville vain jonkin neliökilometrin sisällä eläkeläisten prosentuaalinen osuus, eikä absoluuttista lukumäärää. Otsikon mukaisesti tekemäni kartta taas on loistava ikäsyrjijälle. Mikäli mummojen suhteellinen määrä ahdistaa, suosittelen muuttamaan esimerkiksi itäiseen kantakaupunkiin. Tutkittavaa ilmiötä on alueellisesti helppo tutkia ruutukartalla, sillä ruutujen koko on vakio. Esiintymistiheys käy vaivattomasti ilmi tämäntyylisellä kartalla. Toisaalta siinä on huonot puolensakin. Pasi Okkosen sanoin, “Tutkittaessa jonkin ilmiön alueellista esiintyvyyttä olemme usein kiinnostuneita ilmiön esiintyvyydestä jollakin muunlaisella alueella kuin tietyn neliöalan omaavalla ruudulla. Esimerkiksi kaupunkia tutkittaessa jonkin ilmiön esiintyminen kaupunginosittain tai postinumeroittain voi olla paljon informatiivisempaa, kuin miten se esiintyy vakiokokoisilla ruuduilla”.
Kurssikerran loppupuolella vaihdoimme maisemaa tutkimalla Pornaisten aluetta. Valmistelimme aineistoa viidennettä kertaa varten, milloin opimme tekemään paikkatietoanalyysejä. Siitä ensi blogissa lisää.
Se tältä kertaa. Hyvää yötä, hyvä lukija. Tai kuten faijani sanoisi; simmut kii.
Sivistä itseäsi näillä lukuvinkeillä:
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005993073.html
Viikko 4. Ruutukartan laadintaa ja rasteriaineiston kanssa työskentelyä