Kuva 1. EU:n maiden karjatilojen määrä tuhansissa vuodelta 2013. 

Valitsin tehtäväkseni jollain tavalla maatalouteen liittyvät kartat. Ruoan tuotanto ja kuljetus ovat monella tapaa maantieteellisiä asioita, ja ne kiinnostavat minua paljon. 

Ensimmäinen tekemäni kartta kuvaa EU-maiden karjatilojen määrää. Harmillisesti sivustolla, josta sain datan, ei ollut kattavia metatietoja, enkä ollut täysin varma, mistä muuttujassa aineistossa oli kyse. Ensimmäinen mietintäni oli, että tarkoittaako “livestock” karjaa, vai kaikkia tuotantoeläimiä siipikarjaa lukuun ottamatta. Päädyin ensimmäiseen tulkintaan.  

Hämmästelin myös sitä, kuinka isoja karjatilojen määrät olivat, sillä ne olivat tuhansissa. Pikainen googlaus kuitenkin kertoi, että Suomessa on monta tuhatta karjatilaa. On sinällään melko hämmentävää, kuinka monia karjatiloja EU:n maissa on. Karjatilojen määrä ei nähdäkseni korreloi suoraan maanpinta-alan ja otollisen viljelymaan määrän kanssa. On vaikea keksiä tarkkaa syytä, josta erot johtuvat. Maatalouteen vaikuttaa paljon paikallinen ilmasto. Voi olla, että on helpompaa kasvattaa eläinten laidunniittyjä kuin puhtaasti viljan viljelykseen käytettyjä peltoja. Myös kulttuuri on tärkeä tekijä. Monissa maissa on vahva karjatalouden kulttuuri, joka kuitenkin varmasti johtuu osittain ilmaston ja maaperän vaikutuksesta maatalouteen.  

 

Kuva 2. Maatilojen viljelty pinta-ala tuhansia neliökilometreinä vuodelta 2013. 

Toinen tekemäni kartta kuvaa, kuvaa maatilojen viljeltyä pinta-alaa. En sinällään tiedä, onko muita maata viljeleviä yksiköitä kuin maatilat. Tämänkin kartan datan kohdalla jouduin hieman miettimään, mitä se tarkalleen on. Otsikko oli “agricultural holdings by crops” eli “maataloudelliset omistukset viljoittain” eli paremmin “maatilat viljoittain”. Data ei kuitenkaan kerro eli maatilojen viljalajikkeista, vaan viljellystä pinta-alasta, mitä ei valitettavasti pysty heti päättelemään nimen perusteella. Tässäkin onneksi pikainen googlaus auttoi saamaan oikean käsityksen. 

Tämäkin kartta vaikuttaa kummalliselta ensisilmäyksellä. Minulle pistää silmään taas Romania, jossa näyttää olevan eniten viljeltyä pinta-alaa. Romania on sinällään iso maa, mutta Ranska ja Saksa ovat isompia, ja niissä on kummassakin paljon viljelyyn kelvollista maata ja paljon peltoja. Myös Italia ja Puola ovat kirkkaan punaisia. Näidenkään maiden kohdalla en keksi, miksi niissä on enemmän viljeltyä maata, kuin Ranskassa ja Saksassa.  

 

Loppumietteet kurssista 

Yhdyn Katariina Maijalan mielipiteeseen siitä, että kurssi on ollut antoisa. Kursseilla, jossa opitaan tekemään jotain konkreettisia toimenpiteitä, esimerkiksi visualisoimaan dataa paikkatieto-ohjelmistossa, tuntuu aina oppivan paljon. Geoinformatiikka on siitä mukavaa, että siinä taidot esimerkiksi ohjelmien käytössä ja datan hyödyntämisessä, kehittyvät nopeasti. Mielestäni geoinformatiikka on siten rinnastettavissa lukion matematiikkaan, jossa koin oppivani paljon juuri sen takia, että harjoitellaan konkreettisia taitoja.  

Olisi mielenkiintoista yhdistää ilmiöiden ymmärrys ja niiden yleinen pohtiminen tekniseen osaamiseen siten, että opiskelu ja mahdollisesti myös tuleva työelämä olisi mahdollisimman monipuolista ja hauskaa. Toivottavasti on olemassa sopivia mahdollisuuksia tähän. Geoinformatiikka ainakin nyt tuntuu sisällöttömältä ja tylsän tekniseltä. Innostusta lisää kuitenkin se, että geoinformatiikka on juuri se työkalu, jolla voidaan etsiä tiedollista pohjaa tulevaisuuden ratkaisuille, mikä on yhteys ilmiöiden ymmärtämiseen ja niiden yleiseen pohdintaan.  

Miia Mattila sanoo blogissaan yhtyvänsä Katariina Maijalan mielipiteisiin siitä, että välillä oli vaikeaa keksiä kirjoitettavaa blogiin. Mattilan mukaan kirjoittaminen oli kurssin hankalin osuus eikä itse teknisten toimenpiteiden suorittaminen QGIS:ssä. Olen tästä täysin eri mieltä. Tehtävät eivät olleet erityisen vaikeita, mutta jäin monesti pitkäksi aikaa jumiin, kun olin unohtanut, miten jokin yksinkertainen toimenpide tehtiin. Tekstin keksiminen tuntui välillä kyllä hieman hankalalta, mutta kirjoittaminen on teknisiä toimenpiteitä paljon armollisempaa siinä mielessä, että siinä kyllä etenee, kunhan yrittää. 

 

 

Lähteet:  

Maijala, Katariina (19.3.2022) GEOINFORMATIIKAN HARJOITTELUA. MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät, Helsingin yliopisto. Haettu osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/katariinagem/author/katamaij/  

Mattila, Miia (25.3.2022) GEOINFORMATIIKAN MENETELMIÄ HARJOITTELEMASSA. Haettu osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/mcmiia/