Kuva 1. EU:n maiden karjatilojen määrä tuhansissa vuodelta 2013. 

Valitsin tehtäväkseni jollain tavalla maatalouteen liittyvät kartat. Ruoan tuotanto ja kuljetus ovat monella tapaa maantieteellisiä asioita, ja ne kiinnostavat minua paljon. 

Ensimmäinen tekemäni kartta kuvaa EU-maiden karjatilojen määrää. Harmillisesti sivustolla, josta sain datan, ei ollut kattavia metatietoja, enkä ollut täysin varma, mistä muuttujassa aineistossa oli kyse. Ensimmäinen mietintäni oli, että tarkoittaako “livestock” karjaa, vai kaikkia tuotantoeläimiä siipikarjaa lukuun ottamatta. Päädyin ensimmäiseen tulkintaan.  

Hämmästelin myös sitä, kuinka isoja karjatilojen määrät olivat, sillä ne olivat tuhansissa. Pikainen googlaus kuitenkin kertoi, että Suomessa on monta tuhatta karjatilaa. On sinällään melko hämmentävää, kuinka monia karjatiloja EU:n maissa on. Karjatilojen määrä ei nähdäkseni korreloi suoraan maanpinta-alan ja otollisen viljelymaan määrän kanssa. On vaikea keksiä tarkkaa syytä, josta erot johtuvat. Maatalouteen vaikuttaa paljon paikallinen ilmasto. Voi olla, että on helpompaa kasvattaa eläinten laidunniittyjä kuin puhtaasti viljan viljelykseen käytettyjä peltoja. Myös kulttuuri on tärkeä tekijä. Monissa maissa on vahva karjatalouden kulttuuri, joka kuitenkin varmasti johtuu osittain ilmaston ja maaperän vaikutuksesta maatalouteen.  

 

Kuva 2. Maatilojen viljelty pinta-ala tuhansia neliökilometreinä vuodelta 2013. 

Toinen tekemäni kartta kuvaa, kuvaa maatilojen viljeltyä pinta-alaa. En sinällään tiedä, onko muita maata viljeleviä yksiköitä kuin maatilat. Tämänkin kartan datan kohdalla jouduin hieman miettimään, mitä se tarkalleen on. Otsikko oli “agricultural holdings by crops” eli “maataloudelliset omistukset viljoittain” eli paremmin “maatilat viljoittain”. Data ei kuitenkaan kerro eli maatilojen viljalajikkeista, vaan viljellystä pinta-alasta, mitä ei valitettavasti pysty heti päättelemään nimen perusteella. Tässäkin onneksi pikainen googlaus auttoi saamaan oikean käsityksen. 

Tämäkin kartta vaikuttaa kummalliselta ensisilmäyksellä. Minulle pistää silmään taas Romania, jossa näyttää olevan eniten viljeltyä pinta-alaa. Romania on sinällään iso maa, mutta Ranska ja Saksa ovat isompia, ja niissä on kummassakin paljon viljelyyn kelvollista maata ja paljon peltoja. Myös Italia ja Puola ovat kirkkaan punaisia. Näidenkään maiden kohdalla en keksi, miksi niissä on enemmän viljeltyä maata, kuin Ranskassa ja Saksassa.  

 

Loppumietteet kurssista 

Yhdyn Katariina Maijalan mielipiteeseen siitä, että kurssi on ollut antoisa. Kursseilla, jossa opitaan tekemään jotain konkreettisia toimenpiteitä, esimerkiksi visualisoimaan dataa paikkatieto-ohjelmistossa, tuntuu aina oppivan paljon. Geoinformatiikka on siitä mukavaa, että siinä taidot esimerkiksi ohjelmien käytössä ja datan hyödyntämisessä, kehittyvät nopeasti. Mielestäni geoinformatiikka on siten rinnastettavissa lukion matematiikkaan, jossa koin oppivani paljon juuri sen takia, että harjoitellaan konkreettisia taitoja.  

Olisi mielenkiintoista yhdistää ilmiöiden ymmärrys ja niiden yleinen pohtiminen tekniseen osaamiseen siten, että opiskelu ja mahdollisesti myös tuleva työelämä olisi mahdollisimman monipuolista ja hauskaa. Toivottavasti on olemassa sopivia mahdollisuuksia tähän. Geoinformatiikka ainakin nyt tuntuu sisällöttömältä ja tylsän tekniseltä. Innostusta lisää kuitenkin se, että geoinformatiikka on juuri se työkalu, jolla voidaan etsiä tiedollista pohjaa tulevaisuuden ratkaisuille, mikä on yhteys ilmiöiden ymmärtämiseen ja niiden yleiseen pohdintaan.  

Miia Mattila sanoo blogissaan yhtyvänsä Katariina Maijalan mielipiteisiin siitä, että välillä oli vaikeaa keksiä kirjoitettavaa blogiin. Mattilan mukaan kirjoittaminen oli kurssin hankalin osuus eikä itse teknisten toimenpiteiden suorittaminen QGIS:ssä. Olen tästä täysin eri mieltä. Tehtävät eivät olleet erityisen vaikeita, mutta jäin monesti pitkäksi aikaa jumiin, kun olin unohtanut, miten jokin yksinkertainen toimenpide tehtiin. Tekstin keksiminen tuntui välillä kyllä hieman hankalalta, mutta kirjoittaminen on teknisiä toimenpiteitä paljon armollisempaa siinä mielessä, että siinä kyllä etenee, kunhan yrittää. 

 

 

Lähteet:  

Maijala, Katariina (19.3.2022) GEOINFORMATIIKAN HARJOITTELUA. MAA-202 Geoinformatiikan menetelmät, Helsingin yliopisto. Haettu osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/katariinagem/author/katamaij/  

Mattila, Miia (25.3.2022) GEOINFORMATIIKAN MENETELMIÄ HARJOITTELEMASSA. Haettu osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/mcmiia/  

 

 

 

Kuva 1. Kartta, jossa näkyy Kumpulan alueelta kerättyä pistedataa. Punaisten pisteiden kohdalla on arvioitu sijainnin ominaisuuksia. Musta väri kuvaa turvattomuutta ja vaalea väri turvallisuuden tunnetta. 

Aloitimme 6. kurssikerran ulkoilulla loskaisessa säässä. Keräsimme Epicollect5-sovelluksen avulla paikkatietoa, joka näkyy kuvassa 1. Kiersimme Kumpulassa ja aina löydettyämme sopivan kohdan paikansimme sijaintimme ja arvioimme sovelluksessa joitain kyseiseen sijaintiin liittyviä ominaisuuksia, kuten viihtyisyyttä, turvallisuutta ja sitä, kuinka paljon siellä liikkuu ihmisiä. Vaikka pisteiden kerääminen ei ollut mullistavaa tieteellistä tutkimusta, sitä oli kuitenkin hauska tehdä, ja se oli opettavaista. Oli nimittäin hauska huomata, kuinka helppoa ja yksinkertaista paikkatiedon luominen on. Monesti merkittävänkin paikkatiedon keräämisessä on kyse yksinkertaisista asioista. Esimerkiksi Google Street View:n, joka on laajasti käytetty ja tärkeä palvelu, luomista varten on pitänyt vain ajaa autolla kaduilla kuvaten samalla laadukkaalla, 360 astetta kuvaavalla kameralla. 

Sillä tämän kurssikerran aiheena oli paikkatietoaineistojen hyödyntäminen oppimateriaalien luomisessa, voi maantiedon opetukseen liittyvää näkökulmaa peilata myös tähän osioon, jossa kerättiin itse paikkatietoa. Kuten Juulia Salakka blogissaan toteaa, Epicollect5-sovellus sopii hyvin opetuskäyttöön peruskoulussa. Jos minäkin, yliopistoikäinen koin sovelluksen käytön hauskaksi ja opettavaiseksi, olisi kokemus varmasti ehkä vielä jopa suuremmissa määrin inspiroiva nuoremmalle opiskelijalle.  

 

Kuva 2. Maailmankartta, jossa näkyvät kaikki voimakkuudeltaan vähintään 6 Richterin maanjäristykset vuosilta 1898–2021.  

Kuva 3. Maailmankartta, jossa näkyvät kaikki maailman tulivuoret. 

Kuvan 2 kartassa näkyvät kaikki vähintään 6 Richterin maanjäristykset viimeiseltä vähän yli sadalta vuodelta. Kuvan 2 kartassa näkyvät kaikki maailman tulivuoret. Yritin myös inspiroituneena Miia Mattilan blogista saada hänen käyttämältään nettisivustolta karttaani litosfäärilaattojen rajat, mutta en saanut sitä toimimaan. Ajattelenkin, että opetuksessa tekemäni kartat (kuva 2 ja kuva 3) toimisivat johdattelevina opetusmateriaaleina endogeenisiin prosesseihin. Oppilaat voisivat yrittää arvata, miksi maanjäristyksiä ja tulivuoria esiintyy juuri tietyillä alueilla peräkkäin jonomaisissa muodostelmissa, mikä toimisi hyvänä johdatuksena siihen, että heille opetettaisiin sekä kartalta että oppikirjasta mannerlaattojen rajoista ja niiden yhteydestä maanjäristyksiin ja tulivuoriin.  

Opetettavaa teemaa voisi vielä pidemmälle lataamalla lisää dataa ja tekemällä siitä karttoja. Yksi vaihtoehto voisi olla rajata järistyksiä maakohtaisesti, ja vertailla keskimääräisen maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja sekä ihmishengissä että taloudellisesti. Kaiken kaikkiaan alueellisuus on tärkein asia maantieteessä. Kaikkiin luonnonkatastrofeihin ja hasardeihin, mukaan lukien maanjäristyksiin ja tulivuorenpurkauksiin, liittyy ihmismaantieteellinen näkökulma siitä, kuinka varautuneita paikalliset ihmiset ovat niihin, ja kuinka hyvin he pystyvät ehkäisemään niiden aiheuttamia tuhoja. 

Laitoin alle kaksi kuvaa, joiden ajattelen valottavan asiaa tärkeällä tavalla. Ensimmäinen kuva on Haitista. Haitissa oli vuonna 2010 tuhoisa maanjäristys, jossa kuoli yli 200 000 ihmistä. Järistys tapahtui lähellä tiheästi asutettua Port-au-Princeä, joka on Haitin pääkaupunki, ja jossa asuu noin miljoona ihmistä. Kuva antaa mielestäni hyvän kuvan siitä, kuinka paljon maanjäristys voi aiheuttaa tuhoa tiheästi asutulla alueella, jossa rakennukset ovat haavoittuvaisia tuhoille heiveröisyytensä ja puutteellisen suunnittelun ja rakentamisen laadun takia. 

 

Kuva 4. Kuva Haitin maanjäristyksessä tuhoutuneista rakennuksista. Lähde: https://www.jkgeography.com/earthquake-case-study-1-haiti.html 

 

Tämä alempi kuva on otettu Yhdysvaltain geologian tutkimuskeskuksen sivuilta. Tarkoituksena opetusmielessä ei olisi ainoastaan opettaa oppilaille, miten maanjäristyshälytysjärjestelmä toimii, vaan myös, herättää ajatuksia siitä, kuinka luonnonkatastrofeista ja hasardeista aiheutuvia tuhoja voidaan merkittävästi ehkäistä, jos on resursseja, ja ne on ohjattu hasardeihin varautumiseen ja tuhojen ehkäisyyn. Maanjäristysvaroitusjärjestelmien lisäksi esimerkiksi rakennusteknologialla ja rakentamisen laadulla on suuri merkitys. 

Kuva 5. Maanjäristysvaroitusjärjestelmä. Lähde: https://www.usgs.gov/media/images/earthquake-early-warning-basics-0 

 

 Kuva 6.  Maailmankartta, jossa näkyvät kaikki tunnetut meteoriittikraaterit.

Kuvassa 6 näkyy maailmankartta, jossa näkyvät kaikki tunnetut meteoriittikraaterit. Meteoriitit putoavat käsittääkseni sattumanvaraisesti maapallon pinnalle. Sen takia onkin mielenkiintoista havaita kuinka havainnot ovat jakautuneet niin epätasaisesti. On hyvin ymmärrettävää, että harvaan asutuilla alueilla ei ole meteoriittikraatereita kuvaavia pisteitä, sillä siellä kukaan ei ole ollut siellä havannoimassa niitä. Miia Mattila olettaa, että tiheät pisteet Yhdysvalloissa ja Euroopassa johtuvat suuresta väestöntiheydestä, korkealuokkaisista havannointilaitteista ja järjestelmällisestä tilastoinnista. Mielestäni onkin erittäin mielenkiintoinen kysymys, miksi muilla yhtä tiheästi tai tiheämmin asutuilla alueilla ei ole silmämääräisesti yhtä paljon havaintoja kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi Kiinassa havaintoja meteoriittikraatereista ei vaikuta olevan yhtä paljon. Voi olla, että havainnoin määrään vaikuttaa väestöntiheyden lisäksi se, kuinka kiinnostuneita asiasta ollaan. En tiedä, voi olla, että länsimaissa on enemmän sellaisia ihmisiä, joille kraatereiden bongaaminen on hauska harrastus

 

Lähteet: 

Earthquake Early Warning Basics. USGS. Haettu osoitteesta: https://www.usgs.gov/media/images/earthquake-early-warning-basics-0 

Mattila, Miia (25.3.2022) GEOINFORMATIIKAN MENETELMIÄ HARJOITTELEMASSA. Haettu osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/mcmiia/ 

Salakka, Juulia (23.2.2022) -GEOINFORMATIIKKAA OPPIMASSA- JUULIA SALAKKA. Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssin blogi. Haettu osoitteesta: https://blogs.helsinki.fi/gis-juulia/2022/02/23/6-kurssikerta/ 

Tectonic Hazards Case Study 1: Haiti, January 10, 2010. Haettu osoitteesta: https://www.jkgeography.com/earthquake-case-study-1-haiti.html