Henrietta Lacksin ikuiset solut

Vuonna 1951 köyhä viiden lapsen äiti kuoli raivoisasti etenevään syöpään Baltimoressa. Lääkäri otti kasvaimesta näytteen ja toimitti sen eteenpäin tutkijoille. Näin syntyi ensimmäinen onnistunut viljely ihmisen soluista. Potilaan, Henrietta Lacksin, mukaan HeLaksi nimetty solukanta mullisti lääketieteen.

HeLa on edelleen tutkijoiden suosima, koska se kasvaa niin voimakkaasti. Sen avulla on ymmärretty solujen biologiaa ja kehitetty mm. poliorokotusta. HeLaa on alistettu atomisäteilylle ja lähetetty avaruuteen. Nuoren mustan naisen tragediasta tuli lahja lääketieteelle, ja hänen soluistaan kuolemattomia.

Mutta lahja ei tullut ilman kirouksia, sillä HeLaan on aina liittynyt eettisiä ongelmia. Alun innostuksessa eräs lääkäri ruiskutti Lacksin syöpäsoluja kaikkiin potilaisiinsa lupaa kysymättä, tutkiakseen mitä tapahtuu. Asiasta noussut skandaali auttoi säätelemään lakeja siitä, että ihmisiä saa tutkia vain heidän suostumuksellaan.

Toinen ongelma oli, ettei kukaan kertonut Henriettan sukulaisille näytteen otosta saati viljelystä. Kun HeLa valloitti maailman, hänen omat lapset kärsivät julman äitipuolen hoidossa. Vanhin tytär oli kehitysvammainen ja kuoli nuorena surkeasti hoidetussa, ”hulluille neekereille” tarkoitetussa laitoksessa. Hän kärsi ilmeisesti myös kivuliaista aivokokeista. Nuorin tytär Deborah oli vielä vauva Henriettan kuoleman aikana ja janosi aina tietoa äidistä, josta ei perheessä juuri puhuttu. Deborah sai itse lapsen 16-vuotiaana. Myös hänen veljensä edustavat vaikeiden olojen amerikkalaisten mustien elämää: vankilareissuja, huumeita, asunnottomuutta, jopa murha.

Henrietta Lacksin nimi vuoti julkisuuteen 1970-luvun alussa. Perhe kuuli asiasta sattumalta laboratoriossa työskentelevältä tuttavalta. Hän kertoi, että osa heidän äidistään ei ollutkaan kuollut. He järkyttyivät. Etenkin Deborah ajatteli että äiti vielä eli, jollain mystisellä tavalla, ja että häntä räjäytettiin, tuhottiin, sekoitettiin eläimiin, kloonattiin…

Tytär oli muun muassa löytänyt artikkelin, joka totesi että HeLasta saisi jo ”kokonaisen kylän Henriettoja”. Hän luki tämän kirjaimellisesti. Äiti, jota hän itse ei muistanut, kulki ilmielävänä monessa kappaleessa jossain! Veljet taas suuttuivat siitä, että äidillä ainsaittiin miljoonia, kun heillä ei ollut varaa edes sairausvakuutukseen saati kunnolliseen hoitoon.

HeLa-solujen uskomaton tarina on saanut kertojansa toimittaja Rebecca Sklootin hahmossa. Sklootin tuore bestselleri on huikea esitys Henrietta Lacksin kaksoiselämistä ihmisenä ja laboratoriossa. Moni eettinen kysymts odottaa vielä ratkaisuaan. Omistaako ihminen solujaan? Jos omistaa, voiko niitä periä?

Joka tapauksessa Lacksien suku on nyt ottamassa paikkansa historiassa. Kun Deborah lopuksi sai nähdä HeLaa, hän suuteli purkkia hellästi. ”Olet kuuluisa, äiti!” hän kuiskasi. ”Kukaan ei vaan tiedä siitä.”

Nyt tiedämme.

Anna Rotkirch